Vuoden 2016 ennätykset ja uudet haaveet vuodella 2017

Vuosi 2016 alkoi muhkeassa 84 kilon painossa. Alimmillaan paino kävi 79.4 kilossa. Ja nyt syksyn paino pyöri 80-81 kilon välillä.  Painonpudostusta siis 3-4 kiloa. Ihan hyvä, vaikkakin vaatimaton tahti. Pääasia etten lihonnut.

Urheilun puolella ennätyksinä:

Rinnealleveto ja työntö 40kg
Penkkipunnerrus 40kg
Kyykky 70 kg
Juoksu 9km/h 3km lenkki
Kahvakuulatempaus 20 kg kuulalla 8-10-10.
Työntö 2x16 kg kuulalla 15-12-10 sarjat.

Vuoden tavoittamatta jääneet unelmat:
Normaalipaino.
Juoksu 10 km tuntiin.
Leuanveto. (edes yksi).

Vuodelle 2017 tavoitteet:

Painonhallinta. Laihdustus. Tavoitteena normaalipaino (BMI alle 25, paino 70.0kg). 5 kilon pudostuskin olisi hyvä ja tärkeintä jälleen, etten nyt ainakaan liho.

Juoksu. Se 10 kilometriä tuntiin. Lisäksi kasvattaa hiljalleen pitkiä lenkkejä niin, että 15-20 km olisi pitkän lenkin pituus.

Camino-vaellus toukokuussa 2 viikkoa +300 kilometriä kävelyä.

Kuntosalin ja kahvakuulailun puolella aina vain raskaammat painot ja parempi tekniikka. Mitä nyt valmentaja sitten keksiikin. Leuanveto kummittelee haaveissa ja etukyykkyä ja vala-kyykkyä olisi kiva oppia lisää.

Viikkoraportti 37

Painosta ei ole nyt tietoa. Vaaka sai pysytellä sängyn alla piilossa joulunpyhät. Niin hullu en ole, että sille hyppäisin heti jouluaaton jälkeen :)

Viikon syömiset sujuivat ihan hyvin. Arkiviikon jaksoin pitää ruokapäiväkirjaa ja sainkin kalorit pysymään kohtuudessa ja hieman alle  kulutuksen. Joulusyömiset oli kolmen päivän non-stop-buffet-kokemus suklaa- ja sokeripainotteisesti.

Viime viikon liikunnat hissuksiin, kiitos joulukiireiden ja keuhkoputkissa pyörineen flunssan.

Ma Lepo
Ti Ratsastus
Ke Kuntosali+keskikeho+lavat
To Ratsastus
Pe Lepo
La Kotijumppana keskivartalo+lavat
Su Lepo

Viikon positiiviset:
Motivaatio laihdutukseen löytyi jälleen.

Viikon haaste:
Flunssa ja joulukiireet pudottivat tahtia urheilun puolella.

Tällä viikossa flunssan rippeet kutittelavat vielä hieman kurkkua. Kävin kuitenkin eilen hölköttelemässä hitaan viisi kilometriä. Tänään teen kymmenentuntisen työpäivän, jonka päälle aion vain levätä, mutta jospa sitä huomenna olisi taas salin vuoro. Ruuatkin aion taas kirjata koko viikon raatorehellisesti ruokapäiväkirjaan. Josko sitä 1.1.2016 uskaltaisi vaa'alle :)

Viikkoraportti 36

Paino 81.5 kg (KÄÄK!) -1.5 kg alusta.

Eilen kirjasin syömisiä Sulamoon. Ihan sellaiset rapsakat 3000 kcaloria sain päivän aikana syötyä, eikä edes ollut mitenkään ähky. Muutama vihreä kuula ja suklaapala pitkin päivää ja hups, iltaan mennessä kaloreita olikin jo 3000 kasassa. Herkut on niin salakavalia, eivät täytä vatsaa yhtään mutta tuovat kyllä vyötärälle varastoja.

Viikon liikunnat:

Ma Lepo
Ti Valmennus ja spinning
Ke Kävely 2h
To Ratsastus
Pe Lepo
La Juoksu, pk, 7km.
Su Lepo (joulusiivous)

Viikon positiiviset:

Valmennus ja spinning meni hyvin reisi-vasta-pakara osastolle perille.

Viikon haaste:

Herkut. Pieni flunssan aihio ilmaantui perjantai iltana kurkku kutittelemaan....

Suunnitelma ensi viikolle:

Ma Lepo (Kävely töihin)
Ti Keskivartalo + Ratsastus
Ke Lepo (jouluvalmisteluja)
To Keskivartalo + Ratsastus
Pe Lepo
La Juoksu, pk nautiskelu aatto aamuun.
Su Lepo.

Lisäksi ensi viikolla pyrin täyttämään Sulamoon ruokapäiväkirjaa ma-pe raatorehellisesti. En aseta vielä mitään kaloritavoitteita tai rajoja sinne, usein jo se raatorehellisyys hillitsee pahimmat ylilyönnit pois...

Tämä Michael Angelon Madonna maalaus on kyllä yksi parahaita lajissaan. Sen äärellä on helppo muistaa Joulun sanomasta oleellinen.

Laihduttamisesta ja herkuttelusta

Viikonloppureissu oli tulossa ja itsenäisyyspäivä jo piparein ja joulutortuin vietetty. Kauhea paini pääni sisällä sen välillä yritänkö syödä jotenkin hillitysti ja järkevästi viikonloppuna vai annanko vaan mennä tunteella. Ja sitten tein ihan tietoisen päätöksen, että olen mieluummin pullukka kuin jätän herkuttelematta.

Olenko mieluummin pullukka? Olen ja en ole.

En ole, koska edelleen jos tulisi mahdollisuus olla vain ihan hips ja vips normaalipainoinen, niin totta kai haluaisin olla. Olisihan se kivaa. Voisi kyykätä syvään ilman että vatsa tursuaa reisille. Voisi juosta hieman kovempaa jo tällä kunnolla. Moni sairausvaara olisi pienempi.

Olen mieluummin pullukka ja syön kakkuni koska kakku on hyvää. Ja sitä parempaa se on mitä enemmän sitä saa kitusiinsa ahtaa. Aah sitä ihanaa rasvan ja sokerin aiheuttamaa euforiaa. Juhlan tunnetta, kun istuu ystävien kanssa pöydän ääressä ja saa koko ajan napostella jotain. Ikävä siinä olisi istua vettä juoden ja porkkanatikkuja purren.

Onko tähän joku ratkaisu, sitä täytyy ihan pohtia. Opinko joskus hoikkien ystävieni tavoin vain hieman närppimään herkkuja. Silleen, että söin jo tänään yhden keksin, en kiitos nyt ota toista. Tai otan tästä kakkupalasta nyt ihan vaan kaksi pikkulusikallista ja jätän loput vaivihkaa lautaselle.

Mietin, miksi se on mulle niin vaikeaa. Varmasti sitä arvostaisikin sitä herkkuhetkeä enemmän kuin se olisi rajattu ja harvinainen.  Arjessa mulla on asiaan ihan toimiva sapluuna. Viime viikolla jo arkipäivinä se toteutuikin. Mutta ihan sama mitä syö arkena, jos viikonloppuna vetää tsiljoona miljoona kaloria. Siinä äkkiä hukkuu arkiviikon nipistetty -700 kcal energiavaje muutamaan herkkusatsiin.

Hieman vaikea koota laihdustusmotivaatiota näin joulun alla. Tarvitseeko, onko pakko. Jos nyt vain pidän arjen siistinä, treenaan suunnitelman mukaan ja palaan ruotuun uutena vuotena miljoonien muiden kanssa.

Viikkoraportti 35

Painosta ei just tietoa, olin viikonlopun Turussa nautiskelemassa elämästä.

Viikon liikunnat:
Ma Lepo
Ti Juoksu pk 2 km + keskivartalotreeni
Ke Valmennus
To Ratsastus
Pe Kuntosali
La Juoksu vk 7km
Su Lepo

Viikon positiiviset:
Treenit ja arkiruokailut taas kohdillaan.
40 kg rinnalleveto ja työntö, uusi PB!
Kävin lauantaina kiltisti hotellin juoksumatolla.

Viikon haasteet:
Juhlat ja herkut. Itsenäisyyspäivä piparit ja joulutortut. Viikonlopun herkutteluöverit kavereiden kanssa. Kirjoitinkin valkulle, että olen mieluummin pullukka kuin luovun herkuttelusta. Sain aika haastavan vastauksen. Kirjoittelen ajatuksia siitä joskus auki lisää...

Tässä ei vielä mennyt överiksi. Herkkuna suklaaseen dipattu omena.

Viikkoraportti 34

Paino tänään 80.2 kg. -2.8kg alusta. Eli ei mikään ihan paha lomasaldo.

Ruokailujen puolella herkkujen syönti on hirttänyt kiinni. Siihen tarvitsen taas malttia ja tolkkua. Paluu valmentajan suunnittelemaan 300g/viikko herkkuja on täysin aiheellinen ja tarpeellinen. Sinne siis.

Viikon liikunnat varsin vaatimattomat:

Ma Portaat
Ti Lepo
Ke Valmennus
To Keskivartalo ja ratsastus
Pe Lepo
La Lepo
Su Kahvakuulahumppa kotona, 2640 nostettua kiloa,

Viikon positiiviset:
Noh, ainakin jotain tuli räpisteltyä.

Viikon haaste:
Lapsiperheen liikunta-aikataulun suunnittelun luulisi olevan jo ihan tuttu juttu. Esimerkiksi sen tosi asian, että ellen liiku viikonloppuna aamulla, en liiku ollenkaan. Lauantaina uskottelin itselleni käyväni illalla lenkillä. No enpä käynyt kun olin syväjäädyttänyt itseni jo päivällä ukkojen kanssa puistoillessa ja ainoastaan todellinen hätätilanne olisi saanut minut uudelleen ulos, kun sisään ja sulamaan lopulta pääsin.

Ensi viikkoon herkkujen syöntiin jotain rajaa ja kaikki treenit kalenteriin. Kyllä se siitä sitten taas.

Hullu hevosnainen

Joskus menee hieman yli. Sillä tavalla kevyesti, että oikein loikkaa sen nerouden ja hulluuden välisen juovan yli. Sillä tavalla, että lopulta, kun on selvinnyt takaisin normaalien kirjoihin, kotiin ja sänkyynsä rättiväsyneenä, miettii, että tässä ei kyllä ehkä ollut mitään järkeä. Eilen saattoi käydä niin.

Ratsastusreissuni ovat normaalistikin logistisesti hieman haastavia. Haen auton miehen töistä, ajan kotiin syömään, haen muksut koulusta ja vien heidät miehen töihin tai kotiin. Lähden tallille ja matkalla noukin kyytiin siskoni. Mutkikas kuvio mutta ihan kivasti menee, kun siinä saa kuitenkin autolla ajella ympäriinsä.

Eilen auto oli rikki ja toinen muksu sairaana. Mies oli vienyt sairaan muksun Leppävaaraan mummon hoitoon päiväksi. Jolloin minun kuvioni muuttui seuraavaksi: Töistä kotiin, kotona pikalounas ja ratsastuskamat päälle. Yksi muksu koulusta ja taksilla Leppävaaraan. Molemmat ipanat mummon hoitoon. Bussilla Itäkeskukseen Leppävaarasta. Bussin vaihto, ajo tallin pysäkin ohi ja kävelyä pimeää ja jäistä metsätietäpitkin extramatka tallille, jonne saavuin 10 min ennen ratsastustunnin alkua. Onneksi siskoni oli ollut ajoissa paikalla ja oli jo laitellut minunkin ratsua valmiiksi.

Ratsastusta tunti. Opettaja huomatti, että nukumme molemmat minä ja hevoseni. Hevonen takaisin talliin. Kävelyä pimeää ja jäistä hiekkatietä bussipysäkille. Bussin odottelua puolituntia. Varpaat jäässä. Bussilla Itäkeskukseen. Nenän edestä lähtenyt suorabussi, joten metrolla keskustaan. Odottelua ratikkapysäkillä keskellä Helsinkiä hikisenä ja hevonpeeltä haisten. Ratikalla kotiin. Eikä logistiikkaan kulunutkaan kuin yli neljä tuntia aikaa. Olikohan se kohtuullinen tai järkevä panos tunnin ratsastuksesta. Ehkä oli, ehkä ei. En ole ihan varma tekisinkö uudestaan...

Keskivartalosta voimaa

Useamman viikon ajan treeniohjelmaani on kuulunut kaksi keskivartalotreeniä viikossa. 30 minuutin puristuksia, joissa usealla eri liikkeellä aktivoidaan lantionpohjalihakset, syvät ja suorat vatsalihakset.

Tarkoituksena ei ole ollut kaivaa esille six packiä. Tarkoituksena on ollut löytää voimaa muuhun touhuun. Ja se on todella toiminut. Kyykyt menevät syvemmälle ja raskaammilla painoilla kuin ennen. Kahvakuulien koot kasvaneet. Juoksuasento säilyy kevyesti koko lenkin. Ryhti on parantunut. Portaiden nousu keventynyt. Ilolihakset tiukentuneet.

Tiesin noin teoriatasolla kaikki hyödyt. Mutta tällainen käytännön ihminen ei kuitenkaan oikein uskonut, ennen kuin itse kokeilee ja oikeaksi asian todistaa.

Tässäkin valmentaja on ollut kullan arvoinen. Itse tuskin olisin treeniohjelmaani vatsoja laittanut, ainakaan näin paljon. Enkä kyllä olisi edes keksinyt kaikkia niitä liikkeitä. Enkä olisi tiennyt, että oli (vatsa)liike mikä tahansa, niin ensin jännitetään lantionpohja, sitten syvät vinot vatsalihakset ja vasta lopuksi suorat vatsalihakset, jos tarvii.

Olen tarkoituksella tehnyt vatsatreeniliikkeitä hitaasti, ajatuksella. Keskittyen oikeaan lihasten aktivaatiokärjestykseen. Uskon, että kun aktivaatiosarjan toistan tarpeeksi monta kertaa tietoisesti, pääsen lopulta tilanteeseen, jossa aktivaatio tapahtuu oikein automaattisesti.

Viikkoraportti 33

Painosta ei tietoa, koska loma ja ei vaakaa. Mikä on ihan kivakin koska pizza, jäätelö ja nutella. Ja keksit.

Viikon liikunnat:
Ma Lepo
Ti juoksu pk 30 min
Ke kehonpainotreeni n 30 min + kävely 3 tuntia
To Portaat reilu 30 min
Pe Lepo
La Juoksu vk 40 min
Su Lepo

Viikon positiiviset:
Aurinko. Loma. Ranta. Atlanti. Lepo. Kyllä nyt on stressihormonit nollassa :) Kroppa totaalisen levännyt ja valmiina seuraavaan rutistukseen ennen joulua.

Viikon haasteet:
Tämän päivän treeni supistui puolentunnin hengailuun treenivaatteet päällä. Enpähän tuota sure. Lepoakin tarvitaan ja onpahan huomiseen porrastreeniin potkua :)

Tässä maisema lomakodin terassilta. Aurinko, +27°C ja Atlanti. En muuta lomaltani marraskuussa kaipaa.

Treeneista käytännön voimaa

Treenaaminen on minulle arvo itsessään. Treenaan koska se on hauskaa. Olen aina pienistäkin edistymisistä onnellinen ja haaveilen haastavimmista suorituksista.

Toki urheilu tuo myös käytönnön iloa suurempana kalorien kulutuksena (saa syödä enemmän) ja parantuneena lihasten insuliiniherkkyytenä (verensokerivaihtelut tasoittuvat, eli ei tule niin herkästi nälkäpiikkejä).

Mutta sellaiset hyödyt kuin esimerkiksi osteoporoosiriskin pieneneminen ja verisuoniterveyden paraneminen tuntuvat kovin vaikeasti hahmotettavilta, kaukaisilta ja heikosti motivoivilta. Ainakin näin kolmekymppisenä :)

Nyt lomalla huomasin kuinka (lihas)kunto todella on hyvä myös käytännön kannalta. Jaksoin helposti kantaa repun ja kaksi isoa matkalaukkua lentokentällä. Juomavettä roudaan vaivatta 5-10 litraa kerrallaan kaupasta majapaikkaamme. Molemmat suorituksia joiden ennen muistan olleen raskaita.

Loman letkeät treenit

Tälle kaamospakolaisen aurinkolomalle pakkasin mukaan urheilurintsikat, juoksutrikoot ja sporttipaidan. Olen myös käyttänyt niitä. En verenmaku suussa hikoillen vaan silleen rennon letkeästi niin kuin lomalle sopii.

Tiistaina kävin puolituntia hölkköttelemässä rannalla auringon noustessa. Keskiviikkona tein kehonpainotreeniä vajaa puolituntia. Eilen kipitin rappuja ylös-alas reilun puolituntia ja loppupäivän vietinkin koko perheen kanssa dyyneillä ja rannalla kävellen.

Treenien tarkoitus on ennen kaikkea auttaa päätäni pysymään kasassa. Hetki omaa aikaa ja endorfiinejä aamusta, niin jaksan loppupäivän hyväntuulisesti mammatella perhettäni.

Olin henkisesti valmistautunut pesemään urheiluvaatteitani käsin ja myös siihen, että ne loppulomasta ehkä sitten jo tuoksahtaisivat vähän. Yllätyin kuitenkin iloisesti kun majapaikastamme löytyi pyykkikone. Treenien jälkeen heitän pesuun trikoot ja koko perheen eiliset vaatteet. Puhdasta ja kuivaa tulee seuraavaan aamuun.

Tässä lomalainen kuvaa jälkikasvuaan joka kiipeili ylös-alas dyynejä. Samalla tuli camonitreeniä, repustani löytyi koko porukan pyyhkeet, uikkarit, hupparit, aurinkorasva ja kolmet kengät.

Viikkoraportti 32

Paino tänään 79.6kg. -3.4kg alusta. Herkkulakko toimi. Muuta hyvää sanottavaa siitä ei olekaan :D

Viikon liikunnat:
Ma Lepo
Ti Lepo
Ke Valmennus (kevyt)
To Ratsastus
Pe Lepo
La Kuntosali+vatsat
Su Juoksu, vk 4.6 km

Viikon positiiviset:
Lepo teki tehtävänsä ja lauantaina salilla rauta oli kevyttä. Oli kiva treenata levänneillä lihaksilla.

Viikon haasteet:
Jatkuva pääni sisäinen jupina lepoviikosta ja siitä oliko se nyt oikeasti tarpeeseen vai vain laiskuutta. Vaikka tiedän, että se oli oikeasti tarpeeseen. Yhtään enempää en olisi tällä viikolla saanut kropastani puristettua.

Hupaisaahan tässä jupinassa on se, että tälläkin viikolla tuli ihan hyvin liikuntaa. Kävelyä töihin. Yksi kevyt aerobinen, yksi raskas aerobinen, yksi kevyt jumppa ja yksi raskas punttitreeni. Jos joku muu olisi liikkunut tuon verran viikossa, sanoisin hänen liikkuneen riittävästi.

Kuva tänään juoksulenkiltä säästä nimeltä mörön perse.

Kyl mää vaan niin tykkään

Kyl mää vaan niin tykkään mun valkusta. Tänäänkin se ymmärsi, että väsynyt mikä väsynyt ja teetti mulla kevyemmän palauttavan jumpan. Painot pidettiin 50% arvioidusta maksimista. Liikkeitä tehtiin aina alkavalla minuutilla 7 kappaletta ja loppu minuutin sai levätä. Kutakin liikettä viisi kierrosta ja sitten reilun minuutin tauolla seuraavaan liikkeeseen.

En ole ihan varma muistanko kaikkia liikkeitä mitä tehtiin, mutta osan muistan. Oli niiin kivaa tehdä uusia juttuja. Ja vieläpä kaikki niitä uusia juttuja, joista salaa haaveilen kun tosinaan katson painnonosto tai crossfit videoita.

Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni painonnosto tempausta. Tanko taisi olla  15 kg.

Tempaus

Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni valakyykkyä (10kg tanko) ja etukyykkyä (10kg tanko).

Valakyykky

Etukyykky

Mahtavaa oli huomata kuinka oma liikkuvuus antoi periksi kyykkyihin ja lihasvoima riitti. Selässä aktivoitui kyllä ihan uusia lihaksia. Huomenna sen tuntenee tarkemmin.

Muita liikkeitä palauttavassa jumpassa oli pelkkä rinnalleveto nopeassa rytmissä. pelkkä työntö, kahvakuulatempaus ja tuulimylly kahvakuulalla. Niin hyvänmielen jumppa. Hiki tuli muttei iskenyt epätoivo, eikä ollut mitenkään loppuun puristettu olo.

Ihan sitä tässä ihmettelen, että miksi valakyykkyä, kutsutaan valakyykyksi. mistä se "vala" siihen tulee?

Kroppa huutaa EI!

Viime viikolla treeni alkoivat tuntua hieman tahmeilta. Yleensä se enteilee sitä, että kannattaa pitää lepoviikko ja keventää suosiolla treeniä. Ajattelin kuitenkin vielä pusertaa tämän viikon. Kohta lähden reiluksi viikoksi lomalle ja siellähän sitä sitten ehtii levätä. (Aion kyllä ottaa lenkkarit ja muutamat trikoot mukaan!)

Maanantai on muutenkin lepoa ja tiistaille oli luvassa vain kevyttä humppaa, keskivartalojumppa ja 30 min juoksu peruskestävyyssykkeillä. Onnistuin kuitenkin valvomaan maanantai-iltana kahteentoista, joka on minulle ihan poikkeuksellista, yleensä olen höyhensaarilla viimeistään kymmeneltä. Eikä pelkkä iltakukkuminen riittänyt elimistölleni vaan heräsin aamuyöllä klo 4.00 ja valvoin vajaan 2 tuntia. Herätyskellon soidessa olisi kyllä nukuttanut.

Aamuyön heräily kertoo aina siitä, että elimistö on stressissä. Kortisoni on lisämunaisten erittämä hormoni, jonka pitoisuus lähtee aamun lähestyessä nousuun ja herättää meidät luonnollisesti klo 6-7 maissa, jolloin sen pitoisuus saavuttaa huippunsa. Muun muassa kortisonin takia aamusta/päivällä nukuttu uni ei ole enää yhtä syvää ja palauttavaa kuin yöllä nukuttu uni. Kortisonia erittyy suuria määriä stressitilanteissa, jolloin sen pitoisuus nousee yöllä liian varhain herättävälle tasolle ja ihminen herää jo aamuyöstä.

Vielä aamulla noustessa ajattelin, että jos nukkuisin päiväunet ja menisin sitten illalla lenkille/keskivartalotreeniin, kunhan mies palaa reissultaan kotiin. Elämä löi tähän kohtaan kuitenkin oman kierrepallonsa ja toinen lapsistani sairastui. Anoppi onneksi pelasti tilanteen työpäivän osalta, mutta päiväunet sain unohtaa. Vietin sitten iltapäivän ja illan hissuksiin ulkoillen pikku-ukkojeni kanssa (sairastunut lapsikin oli alkanut voida paremmin).

Unettomuus oli elimistöltäni selkeä viesti, että nyt menee yli. Ei ole mitään järkeä lähteä treenaamaan neljän tunnin yöunilla, ei edes kevyesti. Ainoa edes etäisesti järkevä liikunta ylivirittyneelle elimistölle on rauhallinen kävely, joka laskee kortisoni tasoja. Viesti meni perille, vaikka kroppani joutuikin huutamaan. En urheillut tiistaina.

Viime yö sujui jo hyvin, nukahdin ennen kymmentä. Heräsin kyllä neljältä mutta totesin elimistölleni, että nyt on yö ja nyt nukutaan. Jatkoin sitkeästi silmät kiinni makaamista ja nukahdinkin hetken kuluttua uudelleen. Tänään on luvassa valmennus, josta toivon hyvää hikistä treeniä. Huomenna on kevyt päivä keskivartalojumpalla ja ratsastuksella, perjantaina lepo. Lauantain ja sunnuntain treenit teen fiiliksen mukaan. Katsotaan miten tässä käy…

Herkkulakon nolot tunnustukset

Olisipa kiva lipputtaa täällä, että ihan kivasti meni herkkulakko ja puolivälin olen jo ylittänyt, hurraa. Vaan ei.

Perjantaina, herkkulakon viidentenä päivänä, menin jo niin pitkälle, että meinasin syödä suklaata. Miehelläni on meillä kotona herkkulaatikko ja siellä on HÄNELLE aina fazerin sinistä suklaata. Minulla ei pitäisi olla mitään asiaa koko laatikolle. Perjantaina meinasin sortua, hipsin jo laatikolle ja otin käteeni palan suklaata. Tyydyin nuuhkaisemaan ja laitoin palan kiltisti pois. Launataina, lakon kuudentena päivänä, pysyin tiukkana koko päivän. Söin muita ruokia runsaasti vaan en herkkuja.

Sunnuntaina paino pompsahti ylöspäin, kuntosalitreeni kulki tosi tahmeasti ja kotona odotti pyykki ja siivousurakka. Kiukutti miehen lauantaitörttöilyt. Join lasillisen kaakaota. Heti helpotti. Ajattelin, että ihan tyhmä koko herkkulakko, kun niin pienestä määrästä herkkua kerran tulin niin  iloiseksi. Joie de vivre ja silleen. Että jos tälleen ranskalaisittain herkuttelisin kohtuudella aina silloin tällöin.

Tänään oikeastaan jo aamulla olin haudannut koko herkkulakon. Päätin, että voin syödä poiken karkkipäivän ylijäämä karkeista muutaman. Ihan vaan noin niin kuin mielenvirkistykseksi. Minäpä kerron mihin tämä johti. Ensinnäkin ostin kaupasta suklaapatukan itselleni, koska en voinut olla varma, että poikein karkkeja jäisi yli. Söin ensin muutaman vihreän kuulan, joita oli jäänyt oli viime maanantain karkkipussista. Mutustelin poikien karkkipussien pohjat. Jatkoin suklaapatukkaani ja join kaksi mukillista kaakaota. Että olen nyt syönyt herkkuja. Ihan sellaisella maailman lopun meningillä, että kun nyt kerran tipuin, niin antaa mennä sitten kunnolla. Huomenna palaan ruotuun.

Ja todella, aion palata huomenna ruotuun ja pitää herkkulakkoa yllä vielä seuraavat 5 päivää. Huominen mennee kevyesti tämän päivän glykogeeni tankkauksella. Keskiviikko kelpaa vielä katumusharjoituksiin ja torstaina en koskaan ehdi miettiä herkkuja muutenkaan. Perjantai ja lauantai tulevat olemaan jälleen tiukat mutta aion selvitä niistä kunnialla.

Viikkoraportti 31

Paino eilen 80.0 kg, -3,0 kg alusta.

Olin painosta eilen todella pettynyt. Olin ollut kiltisti karkkilakossa koko viikon ja keskiivikosta alkaen vaaka oli näyttänyt 79.6 kg painoa, jota se näytti myös lauantaina. Ja sitten sunnuntaina PAM, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sunnuntaina syyttelin lauantaina korkeilla sykkeillä lumessa juostua lenkkiä, että se muka keräsi nestettä kehoon. Tänä aamuna tajusin, että olin ottanut lauanatai iltapäivänä päänsärkyyn ibuprofeenia ja se on mulla aina takuu varma nesteen kerääjä kehoon, Että semmosta...

Viikon liikunnat:

Ma Lepo
Ti Juoksu 4 km juoksumatolla pk ja keskivartalotreeni
Ke Valmennus
To Keskivartalotreeni ja ratsastus
Pe Lepo
La Juoksu lumessa 8 km vk
Su Kuntosali

Viikon positiiviset:

Uskalsin temmata 20 kg kahvakuulalla myös sunnuntaina yksin treenatessani. Usein uskallan valmennuksessa paljon enemmän ja sitten mulla menee jotenkin pupu pöksyyn yksin treenatessa ja tiputan painoja alemmas. Tämä oli henkisesti merkittävä juttu ja kertoo siitä, että oikeasti jaksan temmata 20 kg kuulalla ja pääkoppakin tulee samassa tahdissa mukana.

Viikon haaste:

No se perhanan karkkilakko, on kyllä ollut vaikeaa. Teen siitä oman avautumispostauksen heti perään.

Herkkulakon 5. päivä, I want candy!

Jos tähän asti olen selvinnyt pienillä ja ohimenevillä herkkuhimoilla, niin tänään en.

Aamulla oli rekan alle jäänyt olo viikon treeneistä. Väsytti ja lihakset aristivat. Pitkin päivää pirulainen päässäni on kuiskaillut kuinka olo kohenisi suklaalla, väsymys poistuisi, kolotukset helpottaisivat, euforia laskeutuisi. Kukaan ei saisi tietää ja määrähän olisi joka tapauksessa pieni, 100 grammaa. Mitä merkitystä sillä olisi?

Vakuuttelen täällä itselleni että ei. Ei herkkuja. Väsymykseen auttaa uni. Voin juoda kotona kupin teetä. Minä tietäisin. Ja tottakai sillä on väliä. Sehän pilaisi tämän kokeen. Täytyyhän nyt aikuisen ihmisen selvitä 13 päivää ilman herkkuja. En ole varma haluanko uusia tätä herkkulakkoa koskaan mutta nyt kyllä vedän tämän kunnialla loppuun. Enää 8 päivää jäljellä.

Herkkulakon 2. ja 3. päivä

Eilen ennakoin herkkulakolle vaikeksia ravintolassa. Olin jo asennoitunut, että katson teetä lipitellen kun muut syövät jälkiruokiaan. Ilahduin, kun löysin ravintolan listalta juustoja. Otin ne jälkiruuaksi ja annoskokokin oli varsin maltillinen, kolme hyvin pientä palaa.

Aamulla puntari kiitti. Kaksi päivää herkkulakkoa takana ja -300 g painosta pois. Aamun lukema oli 79.6 kg.

Tänään olin illalla nälkäisenä kaupassa. Normaalisti olisin vilkuillut suklaiden, keksien ja levosten perään. Nyt ostin heräteostoksena paketin koulunäkkiä ja valmislihapullia. Nauratti, on mullakin mieliteot!

Herkkulakko on jo opettanut, että herkun himotus on vain tunne ja se menee pian ohi kun siihen ei liitä toimintaa. Vielä ei ole tullut sellaista itku-potku-raivari-mä-haluan oloa. Aika vähillä ja lyhytkestoisilla himotuksilla olen selvinnyt. Uskon, että asiaa auttaa se, ettei minulla ole nälkä.

P.s. Tänään tein muuten uuden kyykkyenkan 70 kiloa 10 toistoa ja penkissä 40 kiloa 3 toistoa.

Herkkulakon 1. päivä

Eilen oli herkkulakon ensimmäinen päivä. Aamupäivä meni iisisti. Harvoin töissä muutenkaan herkkuja syön. Iltapäivällä oli jopa hyvä fiilis mennä kauppaan eväsjahtiin. Vapauttava, ei tarvinnut miettiä söisinkö tänään herkkuja. Kun ei, niin ei. Samoin tapahtui silloin kun löysin säännölliset ruoka-ajat. Se vapautti energiaa, ei tarvinnut enää miettiä koska söisin. Aikataulu on olemassa ja sitä vain noudatan. Tässäkin vastaus herkkukysymykseen on olemassa, joten kysymyksen voi varsin nopeasti ohittaa.

Tiukin paikka tuli iltapäivällä anoppilassa. Pojat viettivät perinteistä maanantain karkkipäiväänsä ja toivat minulle makeispussiensa loput. Vaati itsehillintää laittaa ne kaappiin ottamatta yhtään, kun ihan nenän eteen tuotiin irtsareita. Sain kuitenkin suitsittua itseni. Perinteisesti olisin napsinut muutaman namun, enkä olisi edes laskenut niitä viikon herkkusaldoon.

Päätin jo heti maanantaipäivän alussa, että nämä lakkopäivät syön oikeaa ruokaa niin paljon kuin mieli tekee, jotta herkkuhammasta ei ainakaan nälkä pääsisi kolottamaan. Illalla söinkin poikkeuksellisesti runsaan iltapalan, en halunnut olla edes vähän nälissäni.

Vaikka herkkulakon myötä ruokalukertojen määrä kasvaisi neljästä viiteen päivässä, en ole tästä huolissani.Viisi ruokailukertaa päivässä on vielä ihan kohtuullinen määrä. Oikeaa ruokaa syömällä on aika paljon vaikeampi syödä yli kulutuksensa, mikä taas on herkkuja puputtaessa varsin helppoa. Ja jos näyttää että saan makeanmässyttämiseni näin kuriin muttei paino tipu, on jatkossa helpompi jälleen viilata ruokailuja, mutta nyt en keskity siihen.

Tämänä päivän suurin haaste tulee olemaan ravintolapäivällinen ystävieni kanssa. Tiedän, että koko muu pyötäseurue ottaa jälkiruokaa ja sen toki heille suon, mutta muiden jälkiruokien katsominen teetä lipittäen tulee olemaan kasvattava hetki. Aion panostaa alku- ja pääruokaan ja toivottavasti myös leipätarjoiluun. Ja todella toivon, että jälkiruokaan menessä mahani on niin täynnä, ettei tee edes mieli syödä mitään lisää.

Herkkulakko 13 päivää

Eilen riivin suklaarasian tyhjäksi. Pohdin, että jos en söisi ollenkaan herkkuja, niin varmaan laihtuisin. Liikun kuitenkin paljon. Siinä maha täynnä suklaata päätös oli helppo tehdä. Ryhdyn herkkulakkoon 13 päiväksi.

En ole ollut karkkilakossa sitten yläasteen eli ainakaan 20 vuoteen. Jännä nähdä miten käy. Tippuuko paino? Kasvaako herkkujen himotus vai vaimeneeko niiden seireenilaulu lakon myötä? Lakon ajankohta on pimeyden vuoksi haastava mutta ajallinen kesto varsin maltillinen. 13 päivää elän ihan hyvin ilman herkkuja.

Herkuiksi luetaan kaikki jälkiruuat, kahvaleivät, kakut, sokeri, karkit, hillot ja croissantit.

Mietin, että sotiiko tämä minun "etsin loppuelämäni syömisratkaisuja" propragandaa vastaan. On ihan selvää, etten aio olla loppuelämääni syömättä herkkuja. Mutta jos tämä sujuu hyvin ja tuo toivottua tulosta, niin voin kyllä koko loppuelämäni rajoittaa herkkujen saantia aina 2-4 viikon pätkissä kerrallaan.

Joten tänään alkoi herkkulakko!

Viikkoraportti 31

Paino eilen 79.9 kg. -3.1 kg alusta. Viikossa ei tainnut muutosta tulla.

Ruokailut meni ihan autopilotilla koko viikon. Ei mitään örvellystä mutta kasviksia ja marjoja ehkä hieman liian vähän. Jotta saan syötyä todella sen 500g päivässä vähintään kasviksia vaatii se minulta hieman keskittymistä.

Treenit toteutuvivat lähes suunnitelman mukaan:
Ma Lepo
Ti Keskivartalotreeni ja juoksumatolla 30 min
Ke Kävely 2,5h ja Valmennus (20 Tempaus!)
To Keskivartalotreeni ja ratsastus
Pe Lepo
La Juoksu, pk, 11,5km
Su Kuntosali

Keskiviikon kävely jäi vähän tyngäksi. Räntää tuli vaakatasossa ja motivaatiopula iski.
Lauantaina olisi pitnyt juosta vetoja. tiet olivat ihan jäässä ja olin jo suuntamassa juoksumatolla mutta sitten ilma oli tyynä ja aurinkoinen ja kaunis ja huokutteli juoksemaan ulos. Hölköttelin nautiskellen ja sykemittariin vilkuilematta 11.5km lenkin. Oli ihan mahtavaa ja nastalenkakrit toimivat kuten piti.

Viikon postiiviset:
20 Tempaus! Olen siitä tosi pollea!
Rauhallinen juoksulenkki.

Viikon haaste:
Ravinto. Sen palikan kun saisin vielä kohdilleen väännetyä, niin sitten olisi lähes täydellistä :) Toki monta hyvää muutosta ravinnossa jo onkin tapahtunut mutta ne herkut herkut..

Kiitollinen Vamentajalleni

Hölköttelin tänään aamulenkiksi hitaan 12 kilometriä. Tiet olivat jäässä mutta nastalenkkareilla sain hyvän pidon. Oli lumista, tuuletonta ja hiljaista. Kaunista. Juoksun parhautta alusta loppuun. Vielä kotiovella tuntui, että olisin helposti ravannut pari kolme kilometriä lisää. Vein pojat pulkkamäkeen heti suihkun jälkeen ja puhtia riitti sinnekin.

Tämä on yksi asia josta olen valtavan kiitollinen valmentajalleni. Hän opetti minut juoksemaan. Hän on rakentanut juoksuohjelman, jonka ansiosta juoksen nykyään 12 kilometriä kevyesti ja nautin jokaisesta askeleesta.

En juokse niin kovaa kuin haaveissani toivoisin. Vauhtia tärkeämpää on kuitenkin nautinto. Minä osaan ja pystyn juoksemaan. Nautin juoksemisesta. Vauhti tulee kyllä aikanaan. Juoksuryhmästäni yksi hyvin kiteytti asian:"Kaikki, jotka pystyvät juoksemaan kymmenen kilometriä ovat hyvässä kunnossa, ajasta riippumatta." Ja näinhän se todella on.

Toinen tämän viikon onnistuminen liittyi kahvakuuliin. Sain valmennuksessa tehtyä tempaussarjan kahdenkymmenen kilon kahvakuulalla. Olen suorituksesta niiiiiin ylpeä. En ikinä edes uskaltanut haaveilla, että tempaisin 20 kg kuulalla ja nyt se nousi kevyesti. Olen koko viikon saavutuksen jälkeen hymyillyt ihan hangon keksinä.

Ilman valmentajaani minulle ei ikinä olisi tullut edes mieleen kokeilla 20 kg kuulaa. Enkä olisi osannut rakentaa itselleni kuntopohjaa, jolla moinen suoritus olisi mahdollinen. Ja nyt olen tehnyt sen. Olen saavuttanut kuntotason, josta en osannut edes haaveilla.

Tässä tosin tulee toki vastaan nälkä kasvaa syödessä ilmiö. Nyt kun tuo tempauslasikatto on murrettu, osaan toki haaveilla jo muistakin painavammista kuulista.

Tämän kokolailla sekavan tekstin pointti on kuitenkin se, että olen valmentajalleni kiitollinen. Hän on kaivanut minusta esiin täysin uusia puolia (juoksijan!) ja rakentanut kehooni enemmän voimaa kuin ikinä uskoin mahdolliseksi (20kg tempaus!). Kiitos Valkku, olet paras!

Viikkoraportti 30

Paino tänään 80.1 kg, - 2.9 kg alusta ja + 0.2 kg viikossa.

Ruokailujen suhteen ihan hyvä viikko. Viikon aikana on tullut sekä kestittyä ihmisiä meillä kotona, että riekuttua kaupungilla ravintoloissa syömässä ja tuttavilla juhlimassa. Ruokailurytmi on kuitenkin pysynyt hanskassa ja annoskoot ollee kohtuullisia, siihen olen tyytyväinen. Sairastuin perjantaina pieneen flunssaan ja olen joutunut öisin ottamaan kipulääkettä kurkkukipuun. Toivon, että osa painosta on ibuprofeenin aiheuttamaa turvotusta. Paino kun kävi jo niin nätisti alhaalla viikolla.

Viikon liikunnat muuten normaalisti mutta viikonlopun otin flunssan vuoksi kevennetysti. Juoksun vaihdoin kävelyyn ja kovan punttitreenin kevyeen keskivartalojumppaan.

Ma Lepo
Ti Juoksu, pk 4 km
Ke Kävely 2,5h 15 km
To Valmennus ja ratsastus
Pe Lepo
La kävely 1.5h
Su Keskivartalojumppa

Viikonpositiiviset:

Torstain valmennuksessa uusia ennätyksiä: Kyykky 65 kiloa 10 toistoa ja yhteensä 2750 kiloa kyykätty. Tuntui kyllä reisissä vielä lauantainakin.

Tiistaina uskaltauduin juoksumatolle juoksemaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Aloitin tosi varovaisesti ja kävelin ensin hitaasti ja vauhtia hiljalleen kasvattaen vartin. Lopuksi juoksin 7.3km/h vauhtia 30 min. Tykkäsin juosta juoksumatolla. Siitä tuli ihan varteenotettava vaihtoehto marraskuun aamujen lenkeille. Juostako sisällä lämpimässä ja valoisassa äänikirjaa kuunnellen vai ulkona kylmässä, pimeässä ja märässä. Siinäpä pulma :D

Viikon positiivisiin on luettava myös hetki eilisillalta kun olin kotona ja väsynyt ja pohdin söisinkö jotain ja sitten ymmärsin, ettei kyse ole ollenkaan nälästä vaan väsymyksestä. En syönyt mitään, menin nukkumaan. Pidän tämän tunnistamista hyvin merkkitävänä asiana itselleni, että olen oppinut erottamaan nälän ja väsymyksen toisistaan. Niin monta vuotta olen syönyt väsymykseeni ja se minut on suurelta osin lihottanutkin.

Viikon haasteena flunssa, mutta onneksi ainakin vielä näyttää että kiltti ja pieni sellainen ja jo voiton puolella.

Hän ei erottanut nälkää väsymyksestä oikein...

Tasapainossa

En kerro viikottain painoani valkulle. Viime viikolla sen kerroin ja silloin siinä ei ollut tapahtunut mitään muutosta. Kuitenkin valkun ja omiinkin silmiin kiinteytymistä on jälleen tapahtunut. Mielessäni nauroin, kuinka minusta tulee 80 kiloa pelkkää lihasta tällä menolla.

Tällä viikolla paino onkin sitten hievahtanut alaspäin vaikka muuta en ole tehnyt kuin pitänyt pari päivää ruokapäiväkirjaa. Viikon alin toistaiseksi oli 79.2kg. Olen siitä hyvin tyytyväinen. Sopivan ruokailun hyvin herkkä tasapaino on taas löytymässä. Oikea rytmity ruoka-aikoihin, paljon kasviksia ja sopivat annoskoot. Ei se mitään rakettitiedettä ole mutta kyllä siihen on keskityttävä tässä tyhjiä kaloreita tuputtavassa maailmassa.

Toivottavastin paino nytkähtää tavoitteeseeni eli alle 79.0 kilon tässä marraskuun aikana. Ehkäpä kehoni tarvitsee välillä näitä pitkiä jaksoja, jonka aikana paino pysyy paikoillaan. Treenit etenevät siihen malliin, että lihastakin on tullut lisää, joten ei liene realistista odottaa kovin nopeaa painonpudotustakaan.

Elisissä treeneissä penkistä nousi muutama toisto 37.5 kilolla ja kyykyssä kymmenen toistoa 65 kilolla. Iloisin olen siitä, että selän ja varsinkin vasenta lapaluuta ympäröiviin lihaksiin alkaa löytyä hermotusta ja sitä kautta leuanvedot sujumaan. Melkein haistan jo sen ensimmäinen oikean ilman apuja vedetyn leuan. Haaveilen, että saan sen joululahjaksi :)

Viikkoraportti 29

Paino eilen 79.9 kg. -0.9 kg viikossa ja -3.1 kg alusta.

Viikon liikunnat:

Ma Kävely 2h, 12 km
Ti Keskivartalo ja ratsastus
Ke Valmennus
To Juoksu 5km, pk ja ratsastus
Pe Lepo
La Kuntosali
Su Juoksu, vk 7.5km

Viikon positiiviset: Poikien syyslomaviikosta huolimatta ihan kelpo treeniviikko ja ruokailut kohdillaan.

Viikonhaaste: Lauantain kuntosalitreeni meni ihan penkin alle. Salilla oli ruuhkaa, tai ei edes ruuhkaa mutta muutama ihminen, jotka onnistuivat varaamaan paljon tilaa itselleen ja suhtautuivat hyvin nihkeästi tilan jakamiseen. ja minulla oli kiire. Treeni jäi vajaaksi.

Hupaisana yksitysikohtana valkku ehdotti, että siirrytään jälleen painon kanssa ihan vain ylläpitoon. Se on varmasti oikein fiksu idea. Pimeys syö voimia. Mutta, mutta... kyllä nyt vähän tekee mieli pitää tästä uudestakin ideastani kiinni, jossa seuraavat neljä viikkoa syön hiukan siistimmin ja pyrin kilon pudotukseen, Katsotaan minne tie vie ja miten mun käy :)

Kissa kiitoksella elää, mutta oli kyllä oikein kiva kuulla valkulta, että selkäesti huomaa kehon koostumuksessani muutosta ja tänään potilaskin kehui kuinka näytän hyvältä!

Uusi laihdutussuunnitelma

Laihdutus ei ole pitkään aikaan edennyt. Painonhallinnan kannalta hyvää on ollut se, että paino ei ole noussutkaan. Olen oppinut oikeita ruokailutapoja. Suurin ylpeyteni aihe viimeaikaisista opetuksista on ollut napostelun loppuminen ja säännöllinen ruokailurytmi. Näistä aion pitää kiinni.

Selkeästi retkeilyvälineet palkintona pudotetuista kiloista ei toiminut kunnon motivaattorina kuin sen hetken, että sain hankittua vaelluskengät. On aika laatia uusi suunnitelma.

Uusi laihdutussuunnitelmani sisältää kolme etappia.

Ensimmäinen etappi on nyky hetkestä marraskuun loppupuolelle, jolloin lähdemme matkoille reiluksi viikoksi. Neljän viikon aikana tavoitteenani on pudottaa kilo painoa. Eli paino marraskuun 18. päivänä olisi maksimissaan 79.0 kiloa.

Tätä seuraa reilun kuukauden ylläpitovaihe, eli lomamatka ja joulukuu, jolloin tavoitteena on vain pysyä tuossa 79.0 kilon alapuolella, muttei erityisesti pudottaa painoa.

Toinen etappi koittaa tammikuun alusta helmikuun puoleen väliin, jolloin on sukujuhlat. Toisen etapin pituus on 8 viikkoa ja sen aikana on tavoitteena pudottaa kaksi kiloa painoa. Eli 17.2. mennessä paino olisi maksimissaan 77.0 kiloa.

Kahden viikon ylläpidon jälkeen seuraa tämän suunnitelman viimeinen etappi 6.3.-30.4. eli kahdeksan viikkoa ennen caminoa ja silloin on tarkoitus jälleen pudottaa minimissään kaksi kiloa. Paino caminolle lähtiessä olisi maksimissaan 75.0 kiloa.

Eli tavoitteet:
18.11. 79.0 kg (tai alle)
18.2. 77.0 kg tai alle
30.2. 75.0 kg tai alle

Uskon tähän suunnitelmaan. Selkeästi silloin kun syön vapaasti, syön aikalailla sen verran kuin kulutankin. Eli minun on todella kiinnitettävä huomiota siihen mitä syön, jotta laihtuisin. En kuitenkaan useinkaan halua kiinnittää huomiota syömisiini kovinkaan pitkään yhtäjaksoisesti. Nyt minulla on tarkasti määritellyt jaksot 4+8+8 viikkoa, joiden aikana kiinnitän korostetusti huomiota syömisiini ja pyrin aktiivisesti laihtumaan vähintään tuon tavoite minimin eli 1+2+2 kiloa. Jaksojen välissä on vapaamman syömisen kaudet, jolloin tarkoituksena on vain ylläpitää painoa.

Kuten maltillisista tavoite pudotuksistakin sattaa päätellä, tarkoitukseni ei ole edelleenkään olla millään kitukuurilla tai minikaloreilla. Liikun niin paljon, että oikeasti saan syödäkin ihan reippaasti. Herkut ovat kompastuskiveni ja tarkoitus on noiden "laihdutus"viikkojen aikana kiinnittää erityistä huomiota makean syöntiin. Minun on helpompi ylläpitää motivaatio herkkurajoittuneeseen kauteen kun tiedän, ettei se jatku ikuisesti ja kauden päässä häämättää jokin erityinen juttu, nyt lomamatka, sukujuhlat ja camino.

Vapaaherrattaren elämää

Mies lähti muksujen kanssa Itä-Suomen turneelle kolmeksi yöksi. Minä jäin yksin kotiin. Ihanaa. En suunnitellut tekeväni mitään. Pojat lähtivät reissulleen lauantaina puolilta päivin.

Lauantaina menin ensin ystäväni Baby Showeriin ja sieltä reippaasti kuntosalille. Aamun olin halunnut rauhoittaa urheilulta poikein kanssa oleiluun. Kuntosalilla saatoin paitsi treenata, niin myös saunoa aivan rauhassa, eihän minua odottanut kotona kukaan. Yritin katsoa elokuvaa illalla, uni vei kyllä pian voiton.

Sunnuntaina kävin kävelemässä 4 tuntia camonitreeniä. Onnistuin eksymään keskuspuistoon. Alkuperäinen suunnitelmani oli kävellä keskuspuistoa neljä tuntia suoraan pohjoiseen. Maununnevalla jotenkin päädyin omakotitaloalueelle pyörimään, enkä enää löytänyt missä puisto olisi jatkunut. Googlen karttakaan ei osannut auttaa minua, tai se itseasiassa valehteli, ettei puisto jatku enää siitä eteenpäin. Käännyin pettyneenä takaisin kotiin. Kotimatkalla Pirkkolan urheilupuistossa huomasin karttoja, joiden mukaan puisto hyvinkin jatkuu ja vaikka kuinka pitkälle. Täytynee käydä itselleen ostamasssa hyvä kevyenliikenteen Helsingin kartta,

Loppu päiväksi linnoittaudun tukavasti herkkujen kanssa sohvalle elokuvia katsomaan. Niin totta on tutkimukset joiden mukaan aktiviliikkujien kokonaiskulutus ei kuitenkaan ole tavattoman suuri, koska he liikkuvat arkiaskareissa vähemmän. Ja toisaalta laihduttaminen vain liikkumalla on vaikeaa, koska niin helpooa on syödä liikutut kalorit takaisin.

Olin alun perin suunnitellut, etten maanantai iltana tee mitään kummallista. Mutta tulevan viikon treenejä kalenteriin suunnitellessani huomasin kuitenkin, että maanantaina on pakko hoitaa pitkä kävely, jos sellaisen ylipäätään haluan tehdä. Pojat palaisivat reissultaan tiistaina, silloin olisi ratsastamassa ja sen jälkeen keskiviikosta perjantaihin on poikien syysloman vuoksi tavallista vähemmän aikaa treeneille,

Eli vapaaherrattarena vietän aikaani pääasiassa treenaten. Toki vapaaherrattaren treeneissä on se hyvä puoli, ettei niistä ole kiire kotiin ja on aikaa palautua. Voi nautiskella vaikka siitä kuntosalin saunasta. Eikä toisaalta kotona ole kiire suihkuun, kun ei tarvitse valmistautua heti seuraavaan ohjelmanumeroon, yleensä poikien kanssa riekkumiseen. Eipä eroa siis vapaaherrattaren elämäni juuri perheenäidin elämästäni. Havainto on kivakin. Se kertoo siitä, että teen jo nyt niitä asioita arjessani joita haluankin tehdä.

Viikkoraportti 28

Tänään en todella, en todella olisi halunnut nousta vaa'alle. Keskiviikkona punnitsin itseni 79.9 kg ja mietin, että se riittäköön. Mutta uteliaisuus voitti. Päivän paino muhkeat 80.8 kg, josta kyllä pitkälti syytän kaverin eilisiä Baby Showereita, oli muuten mahtava hyvät tarjoilut. Vielä kun oppisi, ettei ihan kaikkea ole pakko niin kauheasti syödä. Mutta paino siis melkein kilo lisää viikossa ja vaatimaton 2,2 kg pudotus 28 viikossa.

Treenien puolesti vietin kevyempää viikkoa. Jalat jo alkuviikosta ihan jumissa. Se aina kertoo kevyemmän viikon tarpeesta.

Ma Lepo
Ti Juoksu pk 8 km
Ke Valmennus (kyykky 2100 kiloa, penkki 1450 kiloa ja kuminauhalla leuanvetoja päälle).
To Vk juoksu 4km (piti olla 8km, mutta  keskiviikon kyykyt tekivät juoksusta niin tahmeaa, että päätin armahtaa itseni etuajassa)
Pe Lepo
La Kuntosali
Su Kävely 19.5 km

Viikon haasteena syöminen. Ihan sokka irti meinigillä on mennyt herkkuja nyt viikonloppuna.
Tähän täytyy kehittää systeemi. Jos on juhlat tiedossa, niin säästän koko viikon herkkupanoksen sinne, ruokavalioni kuitenkin sallii 300g herkkuja viikossa. Ja sitten juhlissa on vain hyväksyttävä ettei minun tarvitse kaikkea syödä vaikka tarjolla olisikin sen seitsemän sortin kakut, makupalat yhdestä tai kahdesta kakusta riittävät.

Viikon posiiivisina se, että huolimatta lepo-viikosta tuli kuitenkin jotain säädettyä liikunnankin puolella. Erityisen ylpeä olen siitä, että lauantaina pakottauduin kuntosalille vielä niiden Baby Shower juhlien jälkeen. Ei ehkä maailman tehokkain treeni mutta aina parempi edes vähän kuin ei mitään.

Epigastrinen tyrä

Löysin itselletäni epigastrisen tyrän. Tyrä on n 3 cm navan yläpuolella vajaan sentin kokoinen aukko vatsan keskilinjassa. Tyrästä tulee vatsaontelon rasvaa  pieni 1,5x3x3 cm pussukka nahan alle. Pussukan tuntee sormin palpoiden.

Tiesin, ettei tyrälle tehdä mitään, niin kauan kuin se ei oireila (eli ole kipeä) tai kasva. Mutta halusin silti asiasta varmuuden ja kävin yksityisesti ultraäänessä. Nyt on ainakin helppo seurata kasvaako tyrä, kun on tarkat mitat tiedossa ja tallessa mustaa valkoisella.

Tyrän hoitona tässä vaiheessa on laihdutus normaalipainoon ja vatsalihasten syttymisjärjestelmän oikeakainen aktivointi aina suorituksissa, eli ensin lantionpohja, sitten vinovatsalihakset kyljistä ja vasta lopuksi suoravatsalihas. Sekä tietysti vinojan vatsalihasten vahvistaminen. Treenata saa muuten ihan normaalisti.

Itse en ole aimmin törmännyt epigastriseen tyrään, muttei se kuulema mikään harvinaisuus ole. Etenkin useat raskaudet sekä monikkoraskaus altistavat vatsan keskiviivan tyrille. Mietin aikaa 60 vuoden taakse, kun Suomessa oli vielä paljon pientiloja ja isojan lapsilukuja. Jos emäntä on synnyttänyt seitsemänkin lasta ja siinä melko pian synnytyksen jälkeen palannut raskaisiin navettatöihin, niin ei ole varmasti tyriltä vältytty. Jotenkin ajatus lohduttaa minua, tekee tyrästä luonnollisen osan naiseuttani.

En toki halua, että tyrä kasvaa. Enkä halua, että niitä tulee lisää. Mutta tuo yksi saanee tuossa nyt olla ihan rauhassa, jos ei kipeäksi heittäydy.

Akseli Gallen-Kallelan maalaus "Akka ja kissa" vuodelta 1885.

Rytmiä ruokailussa

Olen vihdoin löytänyt itselleni sopivan ruokailurytmin. Syön 4 kertaa päivässä. Aamupalan, lounaan, välipalan ja päivällisen. Tämä rytmi sopii minulle hyvin. Ennen ruokahetkeä on jo selkeästi nälkä, mutta tarvetta napostelulle ei ole.

Ruokailurytmin löytyminen on selkeyttänyt syömistä. Enää en jatkuvasti mieti mitä ja milloin söisin seuraavaksi. Raamit ovat olemassa ja niissä on helppo pysyä. Energiaa on vapauunut muihin asioihin. Toistaiseksi en ole kiinnittänyt huomioita ruuan määrään. Olen surutta syönyt itseni kylläseksi. Onhan seuraavaan ruokailuun selkeä väli.

Seuraava askel on kiinnittää enemmän huomioita ruuan laatuun ja pikkuhiljaa myös annoskokoihin. Mutta kaikki aikanaan. Nyt olen tosi tyytyväinen, että viimeisen 5 viikon aikana olen löytänyt itselleni toimivan rytmin syödä. Sitä on kuitenkin niin tapojensa orja, että säännöllisellä ruokailurytmillä, johon ei kuulu napostelu, on aivan valtava merkitys painonhallinan kannalta minulle.

Viikkoraportti 27

Paino perjantaina 7.10. 80.1kg. + 0.2kg viikossa ja -2.9kg alusta.

Ruokailut meni melko hyvin koko viikon,  mutta viikonloppuna olisi voinut hotellin aamupalalla kyllä siistimminkin syödä.

Viikon toteutuneet treenit:

Ma Lepo
Ti Juoksu 4km pk + Valmennus
Ke Kävely 4h, 20 km
To Keskikeho ja ratsastus
Pe Lepo
La Puijon portaat x 6
Su Kuntosali

Viikon postiiviset:
KKävely sujui keskiviikkona ongelmitta. Eikä tehnyt edes tiukkaa. Puijon portaissa oli ihanan hiljaista. Sain kaikki tavoite treenit tehtyä. Vaihdoin tarkoituksellisesti la aamun juoksu porrastreeniin. Ihan vain koska ne portaat ovat siellä ja mulle niin rakkaat. Kaikkineen treeniohjelma on selkeästi nyt kohdillaan. Voimatasot nousee, lepoa on riittävästi ja treeneissä aina hyvä meininki!

Viikon haasteet:
Herkuthan ne on ne mun ikuiset kiusaukset. Mutta nyt olin kyllä arkiviikon tosi kiltisti. Ja melkein pysyin herkkubudjetissakin. Enkä koe oikeastaan kovin huonoa omaa tuntoa budjetin ylityksestä. Mutta ehkä nyt jatkossa voisi miettiä taas, haluanko ihan oikeasti nyt syödä herkun, vai voisinko rentoutua jotenkin muuten.

Viikkoraportti 26

Paino tänään 79.9 kg. -0.4 kg viikossa, -3.1 kg alusta.

Ruokailut ovat sujuneet koko viikon hyvin. Olen syönyt 3-4 kertaa päivässä. Ei napostelua ja herkkujakin vain kaksi pientä annosta koko viikkona.

Viikkon toteutuneet treenit:

Ma Lepo
Ti Valmennus
Ke Kävely 3h, 16km
To Keskivartalotreeni ja ratsastus
Pe Lepo
La Kuntosali
Su Juoksu, vk 8 km

Suunnitelluista treeneistä jäi tekemättä ainostaan tiistai aamun juoksu. Lähdin kyllä lenkille mutta heti alkumatkasta löysin ulkoa vähissä vaatteissa harhailevan dementikon ja hänen saamisessa turvallisesti kotiinsa vierähti puolisen tuntia, enkä sitten ehtinytkään juosta. Pidän tätä force majeure esteenä, enkä yrittänyt tehdä korvaavaa lenkkiä toisena päivänä kun siihen ei luontevasti tullut tilaisuutta,

Vasemman lapaluun seudun lihaksisto on ihan onneton hermotukseltaan. Tosi paljon joudun esim leuanvedossa keskittymään, että oikea käsi ei tee kaikkea työtä, vaan vasen tekee oman osansa.

Muuten kaikkineen tosi kiva ja onnistunut treeni- ja ruokaviikko. Erityisen onnellinen olen hyvän ruokailurytmin löytymisestä. En ole kirjannut ruokailuja ylös mutta selkeä rytmi auttaa kalorimäärienkin kanssa. Napostelusta ja herkuistahan ne mun extrakalorit tulee, harvemmin oikeaa ruokaa syön mitään tolkuttomia määriä.

Uusia nosto enkkoja tuli tällä viikolla. Penkistä ykköstoisto 40 kilolla, kyykyssä 10 toiston sarja 60 kilolla ja painnonnosto työnnössä 35 kiloa ylös suorille käsille.

Viikkoraportti 25

Paino eilen 80.3kg. +/- 0 kg viikossa. - 2,8kg alusta.

Ruokailuissa ryöpsähti voimakkaasti herkkujen puolelle. Ei paljon herkkuja mutta usein ja sehän jo riittää. On taas tällä viikolla kiinitettävä asiaan enemmän huomiota.

Viikon treenit:

Ma Lepo
Ti Juoksu pk 5.5 km
Ke Kävely 2,5h, Valmennus
To Keskivartalotreeni ja ratsastus
Pe Lepo
La Juoksu 5.7 km, vk + vetoja.
Su Puntti+keskivaratlotreeni.

Liikuntaviikko tuntui hyvältä. Lauantain lenkki oli suorastaan mahtava, juoksin sellaisella vauhdilla kuin jalat mukavasti vei ja 1km välein 1min ajan rennosti kovaa. Hyvin kulki. Keskisyke 150 bpm, max syke 169 bpm, nopein km 6.35min ja max nopeus vedossa 4.40min/km. Ja sunnuntain punttritreenissä uskalsin tehdä raskailla painoilla, kyykkäsin kaksi sarjaa 50 kilolla ja penkkipunnersin 32,5 kilolla kaksi sarjaa. Monesti se menee niin, että Valkun valvovan slmän alla käytän kovia painoja ja sitten yksin treenatessa ne tuntuvat liian kovilta ja raskailta ja pelottavilta ja jäävät maahan.

Viikon haastellisin osuus oli tiistain pk lenkki. Sykkeet meinasi kokoajan karkailla taivaisiin ja vähän väliä sai jalkoja toppuutella liiasta vauhdista. Mulle ihan uusi tilanne, kun jalat veisi kovempaa kuin syketavoite sallii. Oli kyllä stressiäkin, joten mahdollisesti lisämunaisen liiallisilla keirroksilla oli oma osuutensa asiaan.

Alkavaan viikkoon erityistavoitteet:
Pidentää kävely tasan 3h mittaiseksi.
Herkkuja vain max 3 kertaa viikon aikana.

Äänikirjojen autuus

Eilen oli treeniohjelmassa taas camonitreeniä 3h ajan. 2,5 ehdin kävellä ennen valmennusta.
Kolmistaan blogissa oli hyvä tarjous, jossa saa ladata BookBeat e-kirjaohjelman kännylleen ilmaiseksi 4 viikoksi. Sieltä löytyy sekä luettavia että kuunneltavia kirjoja.

Vaikka pyhiinvaelluskävelyllä onkin oma mielensyövereitä kaiveleva tehtävä, niin treenit siihen teen mieluusti kuitenkin niin mielekkäiksi kuin mahdollista. Ja rehellisesti sanottuna tuntikausien kävely yksin on vähän tylsää. Sitten löysin tuon tarjouksen ja tajusin, että voin kävellessä kuunnella äänikirjaa. Ja johan pomppasi. Kävelyaika kului kun siivillä kun samalla saatoin kuunnella kirjaa.

Huomasin myös hupaisena yksityiskohtana, että en osaa kuunnella ja lukea yhtäaikaa. Pysähdyin kesken matkan lukemaan erään tiedotteen ja kun palasin ajatuksissani äänikirjan pariin, oli ohi mennyt monta lausetta.

Erittäin niukka kaloristen dieettien (ENED/VLCD) ongelmat

Olin viikonloppuna koulutuksessa, jossa oli yhtenä puhujana lihavuustutkija, lääkäri Kirsi Pietiläinen.
Hän kertoi lihavuuden hoidosta. Mieleeni jäi luennosta parinkin mielenkiintoista juttua. Aloitan erittäin niukka energisistä dieeteistä.

ENED = Erittäin niukka energinen dieetti
VLCD = Very Low Calory Diet
ENED = VLCD

ENED dieetillä laihdutettaessa potilas saa 500 kilokaloria päivässä ja laihtumistulos on yleensä useita kiloja viikossa. Yleensä dieetti toteutetaan erilaisilla ateriankorvikejauhepusseilla jotka sekoitetaan veteen. Elimistö menee dieetin aikana ketoosiin, joka vähentää näläntunetta. Siinäpä ne hyvät uutiset olivatkin.

ENEDin ongelmia on se, että näin niukilla kaloreilla ja olemattomalla proteeinin saanilla katoaa ensin lihakset ja vasta sitten rasva. Tutkimusten mukaan ENED laihduttaneet potilaat myös lihovat todella herkästi heti dieetin loputtua takaisin lähtöpainoonsa ja silloin lisäpaino valittettavasti on juuri rasvaa, ei lihasta. Eli dieetti huonontaa kehonkoostumusta ja lihaskadon vuoksi tekee seuraavasta laihtumisyrityksestä entistäkin vaikeamman. Lisäksi dieetti ei opeta syömään oikein. Potilaat palaavat vanhaan syömismalliinsa kun kuuri on ohi.

Pietiläinen kertoi, että he käyttävät kyllä ENEDiä laihdutuksen aloitukseen mutta niin, että ateriankorvike jauheita juodaan 500 kcal edestä, lisäksi syödään 500 grammaa kasviksia päivässä ja 300-400 grammaa lihaa päivässä (n 60 grammaa proteiinia). Dieettiä voi jatkaa enintään kymmenen viikkoa ja dietin loputtua ei suinkaan palata entiseen (lihottavaan) tapaan syödä vaan noudatetaan ravitsemusterapeutin laatimaa ateriasuunnitelmaa ja käydään tiheästi hoitajan/lääkärin vastaanotolla, jotta laihtumistuloksesta saadaan pysyvä elämäntapamuutoksen kautta. Usein dieettiä sovelletaan vain massiivisesti ylipainoisten potilaiden laihdutuksen aloitukseen, laihduttaminen jatkuu sitten ns "normaalisti" eli syödään ihan oikeaa ruokaa mutta vähemmän kuin kulutetaan.

En itse aio kokeilla ENEDiä. Näen haitat suurempana kuin hyödyn. Olen opettelemassa, etsimässä ja löytämässä pysyvää ratkaisua paino-ongelmaani. En halua mitään pika-hätäapu-fiksausta saadaksani painon johonkin tiettyyn lukemaan. Erityisesti mieltäni lämmitti Pietiläisen kommentti, että 8 kilon painonpudostus vuodessa on todella hyvä tulos, jos se on saatu aikaan elämäntapamuutoksilla.

Viikkoraportti 24

Paino tänään 80.3 kg. +0.4kg viikossa ja -2.7kg alusta. Ei olisi huvittanut nousta vaa'alle ollenkaan. Siitä tunteesta jo aina tietää, että plussaa tulossa. Harvoin paino yllättäen tippuu.

Ruokailut viikolla kuitenkin ok. Vaikka stressiä ja huolia viikolle mahtuikin, niin en koittanut ratkoa niitä ylensyömällä. Olen tästä hyvin ylpeä. En kuitenkaan pitänyt ruokapäiväkirjaa ja se näkyi heti. Mulle on todella tehokasta ruokapäiväkirjan pito.

Viikon toteutuneet treenit:

Ma Lepo
Ti Juoksu pk-5km ja valmennus
Ke Kävely 13km
To Ratsastus ja keskikehontreeni
Pe Lepo
La Juoksu-vk-8km
Su Kuntosali ja metsässä kävely 1h

Ensimmäinen täysi treeniviikko uutta ohjelmaa. Ainakin vielä tuntuu kevyemmältä kuin edellinen ohjelma. Toisaalta nyt oli alla kevyt viikko, eli hyvästä lepo-voima tilanteesta lähdin liikkeelle. Ja tottahan vastuspainotkin salilla kovenee kunhan pääsen uusien liikeratojen kanssa sinuiksi.

Tänään kävin Sipoonkorvessa retkellä.

Camonitreeni osa 3, 13 km, sielu rauhoittuu.

Eilen ei olisi huvittanut ihan kauheasti lähteä kävelemään. Päiväunet olisivat houkutelleet enemmän kuin vaelluskengät. Alkumatka oli henkisesti yhtä teutarointia. Jos katsoisi kännyä? Missä sitä pitäisi tauon? Kuinka pitkälle ehtii kolmessa tunnissa? Ai saamari, kenkä hiertää taas oikeaa nilkkaa.

Kiristelin ja löysytin nauhoja vuorotellen. Kiristäminen pahensi kipua, löysyttäminen ei merkittävästi helpottanut. Kipu oli kuitenkin siedettävä. Sovin itseni kanssa, että kännyä saa katsoa 30 minuutin välein 10 min ajan. Ensimmäisen tunnin aikana katsoinkin. Sitten sielu rauhoittui kävelyyn. Näin aurinkoisen meren. Ajatukset lakkasivat säntäilemästä. Kävelyyn löytyi rytmi. Vajaan kahden tunnin jälkeen aloin etsiskellä kahvilaa ja löysinkin sellaisen. Kävin välipalalla ja vessassa.

Tauon jälkeen kenkä hiersi entistä pahemmin. Kävely muuttui nilkuttamiseksi. Otin kengän kokonaan pois jalasta ja ihmettelin, miten se voi hiertää, kun ei siinä kohtaan joka hiertää ole kengässä mitään kovaa. Tehdäkseni hiertävään kohtaan lisää tilaa taittelin kaksinkerroin olleen vaellussukan varren auki ja Heureka! Hiertäminen loppui, tai ainakin merkittävästi väheni. Saatoin kävellä lenkkini loppuun. En vieläkään täysin ymmärrä kuinka sukka voi hiertää, mutta ilmeisesti se todella oli sukka eikä kenkä joka hiersi. 

Ilonkautta ennätyksiin

Reilu vuosi sitten kun aloitin saliharjoittelun, valkku teetätti minulla kuusi viikkoa kyykkyjä pelkkä harjanvarsi niskan takana, ennekuin tekniikka oli kohdillaan. Sittemmin 20 kilon tanko oli vastukseksi sopiva ja enimmillään painoa taisi olla 30 kiloa kyykkytangossa. Penkkipunnerruksen jouduin aloittamaan 10 kilon tangolla. Ei noussut 20 kilon tanko millään. Keväällä, kun penkkipunnerrus jäi pois treeniohjelmasta, tangossa oli enimmillään painoa 25 kiloa.

Eilen kyykky ja penkkipunnerrus tekivät paluun treeniohjelmaan. Yllätys oli minulle (ja taisi se sitä olla valkullekin) melkoinen kun painoja sai lisäillä ja lisäillä. Lopulta tein kyykkysarjan 50 kilon painolla 10 ja 15 toistoa. Penkissä kymmenen toistoa irtosi 32.5 kilolla. Ilokseni huomasin myös, että nyt oli ihan helppo saada lapaluut rutistukseen ja kontrolliin penkkipunnerruksessa. Sekin oli silloin vuosi sitten tosi vaikeaa.

Iloitsen treenatessa aina paljon pienistäkin edistymisaskelista: Kilon lisäyksestä johonkin liikkeeseen, puhtaasta liikeradasta viimeisellä toistolla, loppuun punnerretusta treenistä, laskevista sykkeistä ja hiemankin lisääntyneestä vauhdista lenkkipolulla. Olen jopa välillä miettinyt, että estääkö se minua kehittymästä, kun olen aina niin tyytyväinen pienistäkin voitoista urheillessa. Jos olisin tyytymättömämpi olisiko nälkä kehittyä suurempi?

Olen eilisten henkilökohtaisten ennätysteni vuoksi ihan polleana täällä. Ei ihan jokainen 36 vuotias perheenäiti kyykkää 50 kilolla. Eilinen oli paitsi suuri voitto ja edistysaskel, niin valoi uskoa tekemiseen paljon. Ilonkautta, vähän kerrassaan. Kyllä se kehitys sieltä tulee, vaikken sitä otsarypyssä jahtaakaan.

Viikkoraportti 23

Paino tänään 79.9 kg. +0.1 kg viikossa. -3.1 kg alusta.

Ruokailut viikon siististi ja herkuttelun sain säästettyä viikonlopulle suunnitellusti.

Viikon toteutuneet treenit:

Ma Lepo
Ti Spinning
Ke Valmennus
To Ratsastus
Pe Lepo
La Kuntosali
Su Lepo

Viikon liikunnat suunnitellusti rennosti. Tämän päivän juoksulenkki jäi välistä mutta kävimme koko perheen voimin Habitaresaa ja Ikeassa, kai sen voi laskea kestävyyssuoritukseksi?

Viikon positiiviset:

Kiva rento viikko, jossa paljon hyvänmielen liikuntaa.
Ruokailut ok.

Viikon haasteet:
Lauantaina kävin kokeilemassa toista uusista kuntosaliohjelmista ja kyllä oli  vaikeaa. Lapaluiden alas rutistukset tangolla roikkuen ei meinanneet mennä yhtään perille vasemmalle puolelle. No kyllä ne lihakset ja hermoradat sieltä taas löytyvät kun aikani pumppaan ja jumppaan :)
Lisäksi painonnosto työntö aiheuttaa harmaita hiuksia. 20 kg on ihan liian kevyt paino rinnalle vetoon mutten oikein olkapäätä uskalla rääkätä pään päälle työntöön isommalla painolla. Ehkä 30kg ois sopiva, kunhan tankoon hiljalleen saan lisäiltyä painoa.

Haisuli paita

Puhtaat treenivaatteet ovat paitsi itselle miellyttäviä, niin myös osa salietikettiä, hyvää käytöstä kuntosalilla, kunnioitusta toisia treenaajia kohtaan. Kaikilla on kivempi olla, kun kukaan ei haise kohtuuttomasti.

En ollut koskaan ymmärtänyt juttuja hienhajun pinttymisestä urheiluvaatteisiin. Treenaan kovaa ja usein, levittelen treenivaatteeni kuivumaan harjoituksen jälkeen ja heitän seuraavaan oikean väriseen pesukoneelliseen mukaan. Pesen treenivaatteet muun pyykin seassa 40 asteessa. Usein vaateet odottavat pesua parikin päivää. Pesen kuntosalikamat jokaisen käyttökerran jälkeen ja juoksuvaatteetkin melkein jokaisen käyttökerran jälkeen.

Pari viikko sitten kauhukseni huomasin heti valmennuksen alussa, että haisen pistävälle vanhalle hielle, vaikka en ollut vielä edes juuri hikoillut. Hävetti. Syylliseksi hajuun paljastui jo vuosia vanha Reebokin keltainen urheilutoppini. Syystä taikka toisesta sen toiseen kainaloon oli pinttynyt hiki kiinni. Epäilen, että jollain viikolla paita on jäänyt hikisenä liian pitkäksi aikaa myttyyn. Harmitti, paita oli muutoin ehyt mutta hajun vuoksi käyttökelvoton.

Pesin paidan normaalisti. Ei mitään vaikutusta hajuun. Edelleen toinen kainalo haisi ja olipa siinä tummentumakin. Liotin paitaa etikka-vesi-sangossa yön yli (5 dl etikkaa, 5 litraa kylmää vettä). Ei vaikutusta hajuun. Liotin paitaa vuorokauden pyykinpesujauhe-vesi liuoksessa. Siitä oli jo hieman apua. Lopuksi pesin paidan vielä kahteen kertaan esipesulla normaalin pyykin seassa, ensin valkopyykin ja sitten värillisten.

En voi sanoa, että paita olisi aivan entisellään. Mielestäni se haisee edelleen miedosti etikalle ja toinen kainalo on toista hieman tummempi, jos tietää mitä katsoo. Pistävä hienhaju on kuitenkin poissa. Paita pääsee takaisin käyttöön, ainakin aamun kuntosali hetkiin, kun salilla on niin tyhjää, että on helppo säilyttää hajurako toisiin kuntoilijoihin.

Uusi treeniohjelma

Nyt se on vihdoin täällä, joulu! uusi treeniohjelma!

Treeniohjlema syksy 2016:

Ma Lepo
Ti Juoksu pk 30min, keskivartalo 30 min ja perusvoima (leuanveto, penkkipunnerrus ja kyykky)
Ke Kävely 3 tuntia
To Keskivartalo 30 min ja ratsastus
Pe Lepo
La Kuntosali (Painonnosto työntö, kahvakuulailua ja olkapää/selkärääkkiä)
Su Juoksu 60 min pk, 6-8kpl 1min vetoja pk hölkyttelyn lomassa.

Kävelyehdotelmani meni läpi sellaisenaan. Syyskuussa kävelen 3 tuntia, lokakuussa 4, marraskuussa 5 ja joulukuussa 6 tuntia kerran viikkoon. Ainoa mitä jäin kaipaamaan on pistoolikyykyt, mutta niitä voin toki oma-aloitteisesti tehdä, jos jaksan, ohjelman päälle.

Vatsalihaksille tulee tuossa keskivartalo-ohjelmassa todella monipuolisesti möyhennystä. En edes yritä selittää millä kaikilla tavoilla niitä siinä rasitetaan. Liikkeitä on 6 kappaletta ja hauskin niistä on kävely, jossa toisessa kädessä kannetaan kahvakuulaa ja  koitetaan silti pitää ryhti suorassa ja lonkat linjassa.

Malttamattomana

Valkku lupasi eilen tehdä uuden treeniohjelman. Nyt olen sitä malttamattomana odotellut, mutta saan sen ilmeisesti käsiin vasta huomenna valmennuksen yhteydessä. Ihan kuin joulua odottaisi, ei millään jaksaisi ja haluaisi heti heti heti...

Minulla on paljon toiveita ja odotuksia uuden treeniohjelman suhteen. Uutena asiana toivoin sinne kävelytreenejä. Minulla oli myös selkeät raamit, tietyt päivät ja ajat, jolloin voin treenata. Muuten valkulla on vapaat kädet ohjelman suhteen.

Salaisina toiveina on pistoolikyykkytreenien jatkuminen. Ihan kohta pystyn tekemään yhden jalan  kyykyn ilman apuja. Toivon myös painonnostotreenien jatkuvan. Se on tosi haastavaa ja samalla mielenkiintoista. Tosin tietty kaikki punttitreeni tukee painonnostotreeniä.

Saa nähdä mitä siellä on, mun uudessa treenipaketissa! Can't wait!

Caminotreeni osa 2, 11km, kenkien sisäänajo osa 1

Eilen kävelin kolme tuntia ajatuksena ajaa sisään Caminoa varten hankkimiani vaellluskenkiä. Ensimmäiset kaksi tuntia (ja kuusi kilometriä) matkasta minulla oli molemmat poikani mukana. Toinen pyöräili ja toinen metsästi pokemoneja. Kahden tunnin jälkeen olivat saaneet ulkoilusta tarpeeksi ja soitettiin poikien isä hakemaan ukot pois. Minä jatkoin vielä tunnin ajan kävellen kotiin. Yhteensä reilu 11 kilometriä.

Käytin kengän sisässä paksua Falkenin villasukkaa. Sukka toimi hyvin. Jaloilla oli hieman kuuma, mutta rakoja ei tullut. Loppu matkasta oikean jalan kenkä aloi hangata luuta n 10 cm ulkokehräksen yläpuolelta. Vaiva olisi ehkä korjaantunut sitomalla kengännauhat uudelleen, mutta siinä vaiheessa akuutimpi tarve oli kupla otsassa eli pissahätä. En siis korjannut nauhoitusta, pikamarssin vain kotiin.

Sen verran kenkä ehti luuta hangata, että yöllä heräsin pariin otteeseen kylkeä kääntäessäni siihen, että patja sattui jalkaa vasten. Painellen hankauskohta on arka, mutta iho on siisti ja ehyt. Toisaalta luukalvon hankaaminen ja painaminen on aina kivuliasta. Pitää ensi kerralla heti kiinnittää asiaan huomioita, jos painamista esiintyy ja sitoa kengännauhat uudelleen.

Syke pysyi siinä 80 bpm tuntumassa. Eli liian rasittavaa kävely ei ollut ja juomareppu toimi hyvin, ei painanut tai hölskynyt. Vaatetta oli alkumatkasta hieman liian vähän ja loppumatkasta liikaa. Aamulla klo 8 kun lähdimme matkaan oli viileä +14 astetta ja keskipäivää kohti tuli helle, jossa wind stopper housut ja pitkähihainen juoksupaita olivat ehdottomasti liikaa.

Sen kävely kyllä osoitti, että tämäkin on ihan oma lajinsa. Ja vaikka kävelen arkena melko paljonkin, noin 5-8 km useinpina päivinä, niin pitkän matkan kävely on erilainen rasitus kuitenkin. Täytyy siis tätäkin treenata. Varmaan selviäisin caminosta nykykunnollakin, mutta haluaisin, ettei päivän kaikki paukut aina menisi siihen, että on kävellyt sen 6-8 tuntia, 30 kilometriä taukoineen.

Oma ajatus on, että nyt syyskuussa kävelen kerran viikkoon 3 tuntia, lokakuussa 4 tuntia, marraskuussa 5 tuntia ja joulukuussa 6 tuntia. Kyselin asiaa valkultakin ja pyysin huomioimaan kävelyt uuteen treeniohjelmaan. Saa nähdä mitä ohjeita sieltä tulee.

Viikkoraportti 22 ja elokuun yhteenveto

Paino tänään 79.8kg. – 0.4 kg viikossa, -3.2 kg alusta, -1.0 kg elokuussa.

Ruokailut sujuivat ihan ok. Herkkuja meni hieman enemmän kuin suotavaa ja marjoja hieman vähemmän kuin päivittäin.

Viikon toteutuneet treenit:

Ma lepo

Ti Juoksu  3km vk + Valmennus (perusvoima)

Ke Juoksu 12 km pk

To Kiertoharjoittelu

Pe lepo

La juoksu vedot + kotijumppa

Su Kävely 3 tuntia (Camino treeniä)

Viikon positiiviset:

Hyvä ehyt treeni viikko. Sain tehtyä yhden aamutreeninkin vastoin kaikki odotuksia.

Viikon haasteet:

Herkut edelleen. Selkeästi on laitettava motivoinnin suhteen kovemmat panokset piippuun. Seuraavalla viikolla jos onnistuin ruokailujen suhteen 7/7, niin saan käydä ostamassa vaellussadeviitan.

Elokuussa treeniä tuli 21 päivänä, joista viitenä päivänä tein tuplat eli kaksi treeniä päivään. Kaikkiaan siis treenikertoja 26 kpl. Hyvä ja ehyt kuukausi treenien puolesta. Painonkaan suhteen ei voi olla tyytymätön, pääsin uudelle kymmenluvulla ja paino näyttää kivasti asettuneen siihen. Saan yhä useammin pysäytettyä itseni ennen kuin syön liikaa. Oppimista on tapahtunut ja se on tärkeää,

Tällaisen juoksujuomarepun hankin eilen. Nyt ei ole pitkätkään lenkit enää nesteytyksen puolesta ongelma!

Haaveita laihtumisesta

Paino näyttää asettuneen nyt siihen karvan alle 80 kiloon. Mikä on tietysti hyvä juttu. Jokainen pudotettu gramma on voitto ja jokainen päivä kun paino ei nouse on tasapeli.

Valmentajalta tuli uudet ruokavalio-ohjeet. Ihan perussettiä sillä puolella: 3-5 ateriaa päivässä, kasvikset, marjat, hedelmät, lepo, riittävästi vettä, rajoitetusti herkkuja. Sillä painon pitäisi pudota. Ja toki putoaakin.

Välillä vaan tuskastun painonpudotuksen hitauteen. Haaveilen, että lähtisi edes se puoli kiloa viikossa. Sitten plärään kalenteria ja laskeskelen missä painossa voisin sillä tahdilla olla vaikka jouluun mennessä (8 kiloa kevyempi).

Tosiasiat ovat kuitenkin tosiasioita. Painoni tippuu hitaasti, hitaammin kuin puolikiloa viikossa. Ja tämä on hyväksyttävä koska en halua olla millään kitukuurilla, enkä halua olla ollenkaan nälissäni. Haluan, että minulla riittää energiaa urheiluun ja liikunnasta palautumiseen.

Herkut ovat kompastuskiveni. Niistä tuntuu olevan todella vaikea luopua tai niiden nauttimista rajoittaa muutamaan päivään viikossa. Jos makeaa kotona on, niin usein myös syön sitä. Nyt olen oppinut pysäyttämään itseni ennen herkkujen syömistä ja puntaroimaan tarvitsenko oikeasti sokeria juuri nyt vai voisinko hoitaa tilanteen ja tunteen jollain muulla tavalla. Tämä auttaa osaltaan.

Lisäksi olen pitänyt raatorehellistä ruokapäiväkirjaa. Tavoitteeni ruokapäivänkirjan suhteen ovat:
a) Pitää sitä joka päivä,
b) Tehdä se täysin rehellisesti kaikki suupalat raportoiden,
c) Syödä maksimissaan sen verran kuin kulutan, mielellään hieman alle.

Näillä mennään, niin kuin monesti ennenkin. Kyllä paino taas lopulta tipahtaa puolisen kiloa. Nyt on otettava päivä kerrallaan ja nautittava matkasta. Muistuteltava itseään, että hitaasti hyvä tulee ja nyt on kyse loppuelämästä, ei mistään pikasprintistä, jossa nopein palkitaan. Tässä lajissa sitkein palkitaan.

Ja mikäpä hätä tässä on, Pierre-Auguste Renoirin mielestä mun kroppa olisi olut ihana vuonna 1881 :)