Vuoden 2016 ennätykset ja uudet haaveet vuodella 2017

Vuosi 2016 alkoi muhkeassa 84 kilon painossa. Alimmillaan paino kävi 79.4 kilossa. Ja nyt syksyn paino pyöri 80-81 kilon välillä.  Painonpudostusta siis 3-4 kiloa. Ihan hyvä, vaikkakin vaatimaton tahti. Pääasia etten lihonnut.

Urheilun puolella ennätyksinä:

Rinnealleveto ja työntö 40kg
Penkkipunnerrus 40kg
Kyykky 70 kg
Juoksu 9km/h 3km lenkki
Kahvakuulatempaus 20 kg kuulalla 8-10-10.
Työntö 2x16 kg kuulalla 15-12-10 sarjat.

Vuoden tavoittamatta jääneet unelmat:
Normaalipaino.
Juoksu 10 km tuntiin.
Leuanveto. (edes yksi).

Vuodelle 2017 tavoitteet:

Painonhallinta. Laihdustus. Tavoitteena normaalipaino (BMI alle 25, paino 70.0kg). 5 kilon pudostuskin olisi hyvä ja tärkeintä jälleen, etten nyt ainakaan liho.

Juoksu. Se 10 kilometriä tuntiin. Lisäksi kasvattaa hiljalleen pitkiä lenkkejä niin, että 15-20 km olisi pitkän lenkin pituus.

Camino-vaellus toukokuussa 2 viikkoa +300 kilometriä kävelyä.

Kuntosalin ja kahvakuulailun puolella aina vain raskaammat painot ja parempi tekniikka. Mitä nyt valmentaja sitten keksiikin. Leuanveto kummittelee haaveissa ja etukyykkyä ja vala-kyykkyä olisi kiva oppia lisää.

Viikkoraportti 37

Painosta ei ole nyt tietoa. Vaaka sai pysytellä sängyn alla piilossa joulunpyhät. Niin hullu en ole, että sille hyppäisin heti jouluaaton jälkeen :)

Viikon syömiset sujuivat ihan hyvin. Arkiviikon jaksoin pitää ruokapäiväkirjaa ja sainkin kalorit pysymään kohtuudessa ja hieman alle  kulutuksen. Joulusyömiset oli kolmen päivän non-stop-buffet-kokemus suklaa- ja sokeripainotteisesti.

Viime viikon liikunnat hissuksiin, kiitos joulukiireiden ja keuhkoputkissa pyörineen flunssan.

Ma Lepo
Ti Ratsastus
Ke Kuntosali+keskikeho+lavat
To Ratsastus
Pe Lepo
La Kotijumppana keskivartalo+lavat
Su Lepo

Viikon positiiviset:
Motivaatio laihdutukseen löytyi jälleen.

Viikon haaste:
Flunssa ja joulukiireet pudottivat tahtia urheilun puolella.

Tällä viikossa flunssan rippeet kutittelavat vielä hieman kurkkua. Kävin kuitenkin eilen hölköttelemässä hitaan viisi kilometriä. Tänään teen kymmenentuntisen työpäivän, jonka päälle aion vain levätä, mutta jospa sitä huomenna olisi taas salin vuoro. Ruuatkin aion taas kirjata koko viikon raatorehellisesti ruokapäiväkirjaan. Josko sitä 1.1.2016 uskaltaisi vaa'alle :)

Viikkoraportti 36

Paino 81.5 kg (KÄÄK!) -1.5 kg alusta.

Eilen kirjasin syömisiä Sulamoon. Ihan sellaiset rapsakat 3000 kcaloria sain päivän aikana syötyä, eikä edes ollut mitenkään ähky. Muutama vihreä kuula ja suklaapala pitkin päivää ja hups, iltaan mennessä kaloreita olikin jo 3000 kasassa. Herkut on niin salakavalia, eivät täytä vatsaa yhtään mutta tuovat kyllä vyötärälle varastoja.

Viikon liikunnat:

Ma Lepo
Ti Valmennus ja spinning
Ke Kävely 2h
To Ratsastus
Pe Lepo
La Juoksu, pk, 7km.
Su Lepo (joulusiivous)

Viikon positiiviset:

Valmennus ja spinning meni hyvin reisi-vasta-pakara osastolle perille.

Viikon haaste:

Herkut. Pieni flunssan aihio ilmaantui perjantai iltana kurkku kutittelemaan....

Suunnitelma ensi viikolle:

Ma Lepo (Kävely töihin)
Ti Keskivartalo + Ratsastus
Ke Lepo (jouluvalmisteluja)
To Keskivartalo + Ratsastus
Pe Lepo
La Juoksu, pk nautiskelu aatto aamuun.
Su Lepo.

Lisäksi ensi viikolla pyrin täyttämään Sulamoon ruokapäiväkirjaa ma-pe raatorehellisesti. En aseta vielä mitään kaloritavoitteita tai rajoja sinne, usein jo se raatorehellisyys hillitsee pahimmat ylilyönnit pois...

Tämä Michael Angelon Madonna maalaus on kyllä yksi parahaita lajissaan. Sen äärellä on helppo muistaa Joulun sanomasta oleellinen.

Laihduttamisesta ja herkuttelusta

Viikonloppureissu oli tulossa ja itsenäisyyspäivä jo piparein ja joulutortuin vietetty. Kauhea paini pääni sisällä sen välillä yritänkö syödä jotenkin hillitysti ja järkevästi viikonloppuna vai annanko vaan mennä tunteella. Ja sitten tein ihan tietoisen päätöksen, että olen mieluummin pullukka kuin jätän herkuttelematta.

Olenko mieluummin pullukka? Olen ja en ole.

En ole, koska edelleen jos tulisi mahdollisuus olla vain ihan hips ja vips normaalipainoinen, niin totta kai haluaisin olla. Olisihan se kivaa. Voisi kyykätä syvään ilman että vatsa tursuaa reisille. Voisi juosta hieman kovempaa jo tällä kunnolla. Moni sairausvaara olisi pienempi.

Olen mieluummin pullukka ja syön kakkuni koska kakku on hyvää. Ja sitä parempaa se on mitä enemmän sitä saa kitusiinsa ahtaa. Aah sitä ihanaa rasvan ja sokerin aiheuttamaa euforiaa. Juhlan tunnetta, kun istuu ystävien kanssa pöydän ääressä ja saa koko ajan napostella jotain. Ikävä siinä olisi istua vettä juoden ja porkkanatikkuja purren.

Onko tähän joku ratkaisu, sitä täytyy ihan pohtia. Opinko joskus hoikkien ystävieni tavoin vain hieman närppimään herkkuja. Silleen, että söin jo tänään yhden keksin, en kiitos nyt ota toista. Tai otan tästä kakkupalasta nyt ihan vaan kaksi pikkulusikallista ja jätän loput vaivihkaa lautaselle.

Mietin, miksi se on mulle niin vaikeaa. Varmasti sitä arvostaisikin sitä herkkuhetkeä enemmän kuin se olisi rajattu ja harvinainen.  Arjessa mulla on asiaan ihan toimiva sapluuna. Viime viikolla jo arkipäivinä se toteutuikin. Mutta ihan sama mitä syö arkena, jos viikonloppuna vetää tsiljoona miljoona kaloria. Siinä äkkiä hukkuu arkiviikon nipistetty -700 kcal energiavaje muutamaan herkkusatsiin.

Hieman vaikea koota laihdustusmotivaatiota näin joulun alla. Tarvitseeko, onko pakko. Jos nyt vain pidän arjen siistinä, treenaan suunnitelman mukaan ja palaan ruotuun uutena vuotena miljoonien muiden kanssa.

Viikkoraportti 35

Painosta ei just tietoa, olin viikonlopun Turussa nautiskelemassa elämästä.

Viikon liikunnat:
Ma Lepo
Ti Juoksu pk 2 km + keskivartalotreeni
Ke Valmennus
To Ratsastus
Pe Kuntosali
La Juoksu vk 7km
Su Lepo

Viikon positiiviset:
Treenit ja arkiruokailut taas kohdillaan.
40 kg rinnalleveto ja työntö, uusi PB!
Kävin lauantaina kiltisti hotellin juoksumatolla.

Viikon haasteet:
Juhlat ja herkut. Itsenäisyyspäivä piparit ja joulutortut. Viikonlopun herkutteluöverit kavereiden kanssa. Kirjoitinkin valkulle, että olen mieluummin pullukka kuin luovun herkuttelusta. Sain aika haastavan vastauksen. Kirjoittelen ajatuksia siitä joskus auki lisää...

Tässä ei vielä mennyt överiksi. Herkkuna suklaaseen dipattu omena.

Viikkoraportti 34

Paino tänään 80.2 kg. -2.8kg alusta. Eli ei mikään ihan paha lomasaldo.

Ruokailujen puolella herkkujen syönti on hirttänyt kiinni. Siihen tarvitsen taas malttia ja tolkkua. Paluu valmentajan suunnittelemaan 300g/viikko herkkuja on täysin aiheellinen ja tarpeellinen. Sinne siis.

Viikon liikunnat varsin vaatimattomat:

Ma Portaat
Ti Lepo
Ke Valmennus
To Keskivartalo ja ratsastus
Pe Lepo
La Lepo
Su Kahvakuulahumppa kotona, 2640 nostettua kiloa,

Viikon positiiviset:
Noh, ainakin jotain tuli räpisteltyä.

Viikon haaste:
Lapsiperheen liikunta-aikataulun suunnittelun luulisi olevan jo ihan tuttu juttu. Esimerkiksi sen tosi asian, että ellen liiku viikonloppuna aamulla, en liiku ollenkaan. Lauantaina uskottelin itselleni käyväni illalla lenkillä. No enpä käynyt kun olin syväjäädyttänyt itseni jo päivällä ukkojen kanssa puistoillessa ja ainoastaan todellinen hätätilanne olisi saanut minut uudelleen ulos, kun sisään ja sulamaan lopulta pääsin.

Ensi viikkoon herkkujen syöntiin jotain rajaa ja kaikki treenit kalenteriin. Kyllä se siitä sitten taas.

Hullu hevosnainen

Joskus menee hieman yli. Sillä tavalla kevyesti, että oikein loikkaa sen nerouden ja hulluuden välisen juovan yli. Sillä tavalla, että lopulta, kun on selvinnyt takaisin normaalien kirjoihin, kotiin ja sänkyynsä rättiväsyneenä, miettii, että tässä ei kyllä ehkä ollut mitään järkeä. Eilen saattoi käydä niin.

Ratsastusreissuni ovat normaalistikin logistisesti hieman haastavia. Haen auton miehen töistä, ajan kotiin syömään, haen muksut koulusta ja vien heidät miehen töihin tai kotiin. Lähden tallille ja matkalla noukin kyytiin siskoni. Mutkikas kuvio mutta ihan kivasti menee, kun siinä saa kuitenkin autolla ajella ympäriinsä.

Eilen auto oli rikki ja toinen muksu sairaana. Mies oli vienyt sairaan muksun Leppävaaraan mummon hoitoon päiväksi. Jolloin minun kuvioni muuttui seuraavaksi: Töistä kotiin, kotona pikalounas ja ratsastuskamat päälle. Yksi muksu koulusta ja taksilla Leppävaaraan. Molemmat ipanat mummon hoitoon. Bussilla Itäkeskukseen Leppävaarasta. Bussin vaihto, ajo tallin pysäkin ohi ja kävelyä pimeää ja jäistä metsätietäpitkin extramatka tallille, jonne saavuin 10 min ennen ratsastustunnin alkua. Onneksi siskoni oli ollut ajoissa paikalla ja oli jo laitellut minunkin ratsua valmiiksi.

Ratsastusta tunti. Opettaja huomatti, että nukumme molemmat minä ja hevoseni. Hevonen takaisin talliin. Kävelyä pimeää ja jäistä hiekkatietä bussipysäkille. Bussin odottelua puolituntia. Varpaat jäässä. Bussilla Itäkeskukseen. Nenän edestä lähtenyt suorabussi, joten metrolla keskustaan. Odottelua ratikkapysäkillä keskellä Helsinkiä hikisenä ja hevonpeeltä haisten. Ratikalla kotiin. Eikä logistiikkaan kulunutkaan kuin yli neljä tuntia aikaa. Olikohan se kohtuullinen tai järkevä panos tunnin ratsastuksesta. Ehkä oli, ehkä ei. En ole ihan varma tekisinkö uudestaan...