Melkein merkittävästi lihava

Paino tänään 83,2kg. BMI-laskuri armollisesti antoi lukeman 29,83, jolla niukin naukin olen lievän lihavuuden puolella. BMI yli 30 olisi "merkittävästi lihava". Eli käytännössä olen jälleen merkittävästi lihava. Siltä olo myös tuntuu. Vatsa alkaa olla tiellä. Kaksoisleuka väpättää. Turvonnut ja pullea olo. Huono olo painosta.

Olen tänä keväänä painanut alimmillani 78 kg, eli lyhyessä ajassa paino on noussut 5kg. Annoin kyllä piutpaut ruokailulle, kun elämässä oli muuta haastetta kevään mittaan. Nyt muuta haasteet ovat uomissaan ja on aika jälleen kiinnittää huomio painonhallintaan.

Tavoite painoni on 70 kg. Siihen on matkaa nyt 13 kiloa. Realistinen tahti pudottaa painoa on noin 0,5kg viikossa. Se olisi hyvä. Seuraavan kolmen kuukauden, eli kesän, aikana paino voisi pudota 6-8kg, Siihen tähtään. Sitten syyskuussa fiilistelen mikä on olo.

Urheilun puolella tavoitteeni/haaveeni on juosta 10 kilometriä tuntiin ja vetää ainakin yksi leuka. On selvää, että kumpikin näistä haaveista on helpommin saavutettavissa, jos painoa olisi 13 kiloa vähemmän. Tästä tosiasiasta revin nyt uuden motivaation laihduttamiseen. Jokainen pudotettu kilo auttaa minua juoksemaan muutaman sekunnin nopeammin.

Viikkoraportti 59

Paino tänään 83,2kg
+ 0,2 kg alusta, +0,3kg viikossa.

Ruoka on maistunut ja herkut löytäneet vyötärölle. Ravintosuunnitelmassani kuitenkin pysyin ja söin vain ruoka-aikoina.

Viikon liikunnat:
Ma Lepo
Ti Kuntosali
Ke Valmennus
To Lepo
Pe Lepo
La Juoksu, vk 30 min, 4,5 km
Su kuntopiiri kotona kevyesti.

Viikon positiiviset:
Uusi maastavetoennätys 95 kiloa.
Pysyminen ruoka-ajoissa onnistui.

Viikon haaste:
Kyllä söi naista, ettei 100 kg noussut maasta.
Yksi juoksulenkki jäi välistä, kun lapsi oli vatsataudissa, eikä häntä voinut jättää yksin kotiin.
Ny on hieman flunssainen olo itsellä...

Ravintosuunnitelma

Tietoisesti löysäsin viime viikot ravinnon puolella. Herkkuja kului mutta uskottelin itselleni tilanteen olevan edelleen hallinnassa. Että syön kuitenkin säännöllisesti ja herkutkin pääosin ruokailujen yhteydessä. Että ei tässä mitään hätää. Vaaka kuitenkin hiippaili 83 kiloon. Vaaka ei valehtele. Tilanne ei ole hallinnassa ja on aika kohdata totuus.

Totuus syömisestä on se, että olen lipsunut Hobitti-linjalle. Usein aamupalaa on seurannut toinen aamupala. Ruokaa tehdessä olen mutustanut kaikkea käsien ulottuvilla olevaa, syöden siten tavallaan kaksi päivällistä, ensin ruuantekoruuan ja sitten varsinaisen ruuan. Olen syönyt poikien kanssa iltapalan ja sitten hiippailut takaisin keittiöön rentoutumaan ruuan pariin kun olen saanut pojat nukkumaan. Raatorehellisesti ruokailukertoja on ollut päivässä liikaa, eikä syömisen laadullakaan ole päässyt sädekehää kiillottamaan. Ei ole ollut mitään miniporkkanoita ne iltasyömingit, ei.

Nyt keho tuntuu palautuneen stressistä. Nukun hyvin ja olo tuntuu levänneeltä. Stressin syy kyllä jatkuu taustalla, mutta elimistö on ihmeellinen, se tottuu vaikeisiinkin olosuhteisiin, sopeutuu ja pärjää. Päätin tehdä korjausliikkeen ruokailuihin.

Korjausliikkeeni on kolmiosainen ja toteutuu kolmessa viikossa.

1.      Viikko

Ryhtiä ruoka-aikoihin

Ensimmäisen viikon tavoitteena on syödä 4-5 kertaa päivässä. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja tarvittaessa iltapala. Aterioille istutaan alas ja ajatuksen kanssa syödään. Seuraavan kerran syödään vasta seuraavalla aterialla.

2.      Viikko

Kasvikset kunniaan

Tavoitteena syödä joka aterialla vähintään 100 g kasviksia. Mieluiten jo heti aterian alkuun, jolloin niistä saa parhaan hyödyn irti aterian kaloripitoisuuden pienentämisessä ja kylläisyyden tunteen saavuttamisessa. Sateenkaari on tässä pop, eli pyrin syömään kasviksia mahdollisimman värikkäästi.

3.      Viikko

Herkut hallintaan

Herkku/karkki päivä kerran viikossa. Muulloin syödään kunnon annoksia oikeaa ruokaa ja kasviksia.

Uskon, että jo näillä keinoilla paino kääntyy jälleen laskusuuntaan. Jos ei, niin mietin muita keinoja siihen sitten. Kaikki yllämainitut ovat minulle haasteita ruokailussa. En halua yrittää korjata kaikkea kerralla, vaan yhden asian kerrallaan, jotta onnistun varmemmin. Nyt ensimmäisellä viikolla onkin vapauttavaa, kun riittää että syön ruoka-aikojen puitteissa. Ei tarvitse kieltäytyä mistään muusta kuin napostelusta. Jos tekee herkkua mieli, niin voin sanoa itselleni, että saan kyllä mutta vasta kun on ruoka-aika.

Viikkoraportti 58

Paino tänään 82.9kg
-0.1kg alusta

Ruokailut hallitusti hunningolla. Muualla elämässä sen verran stressiä pukkaa pintaan, että nyt painon suhteen riittää, ettei se nouse ja jos tekee herkkuja mieli, niin sitten syön niitä. Herkkuja onkin mennyt, mutta pääosin ruokailujen yhteydessä mikä on hyvä.

Viikon liikunnat:
Ma Lepo
Ti Valmennus, kuntopiiri ihan tapissa ponnistellen.
Ke Juoksu 55 min pk
To Lepo
Pe Juoksu 1h 43 min pk
La Kävely 90 min
Su Kuntopiiri kahvakuulilla kotona.

Viikon positiiviset:
Sain perjantaina ja lauantaina levättyä hyvin.

Viikon haaste:
Muun elämän aiheuttama stressi.

Lauantain kävelyllä maa oli valkoisenaan kukista.

Täydellinen tasapaino

Lepo, ravinto ja liikunta. Niiden olisi hyvä olla tasapainossa. Perjantaina onnistuin aika lähelle täydellistä suoritusta.

Muksut menivät isälleen ja minä korvasin päivällisen 200 gramman karkkipussilla. Oli siinä kuulkaa energiaa eli tankkausta, ja ruokahan ei ole pelkkä energianlähde, vaan siitä on myös hyvä nauttia. Nautin, oli hyvää karkkia :) Ihan itse valitsin S-marketin irtokarkkilaarista juuri ne minun mielestäni parhaimmat namit, eli tämä oli oikeastaan myös itsetehty ateria.

Sitten kellahdin sohvalle sivistämään itseäni Hesarilla, mutta aika pian torkahdin sanomalehti peittonani. Sokerikohmelo sanoisi joku, minä sanon, että lepo. Tarpeellinen osa tiukkaa treenaamista ja työviikosta palautumista. Puolituntia myöhemmin heräsin ja totesin, ettei televisiosta tule oikein mitään ennen iltayhdeksää. 

Olin virkeä ja ravittu, niinpä sidoin lenkkarit jalkaan ja täytin juomarepun selkään ja suuntasin kesäiseen iltaan juuri niin pitkälle lenkille kuin teki mieli. Hiljaa hölkytellen juoksin 12 kilometriä tuntiin 45 minuuttiin. Näin matkalla ketun ja pysähdyin ottamaan hänestä kuvia. Tuli siis myös sellainen luontoelämys siihen.

Ilta huipentui kulttuurielämykseen kun katsoin klassikko elokuvan Rakkautta ennen keskiyötä. Se on mielestäni Rakkautta ennen... elokuvasarjan huonoin osa, mutta olen kasvanut noiden elokuvien mukana, niin ne on aina silloin tällöin nähtävä. Oli siis myös kulttuuria, eli sielun ravintoa illassani.

Vetäisin vielä 9 tunnin yöunet päälle. Oli kyllä nannaa nukkua hyvin ja pitkään.

Jos nyt joku osa-alue hyvinvoinnista jäi toteutumatta, niin sosiaalisuus. Ystäväni soitti perjantaina ja tarjoutui kylään, mutta sanoin suoraan, että olen liian väsynyt. Pidän kovin ystävistäni ja arvostan heidän seuraansa, mutta introverttipuoleni välillä vaatii sitä, että saan olla ihan hiljaa ja omissa oloissani.

Viikkoraportti 56-57

Paino tänään 82,5 kg.
-05kg alusta.

Henkisellä puolella ollut raskas viikko, joka alkuviikosta näkyi aamuyön heräilynä. Jouduin tämän vuoksi keventämään treeniä. Kroppahan ei erota mikä stressi on fyysistä ja mikä henkistä, samaa kortisonin ja adrenaliinin ylituotantoa kaikki tyyni. Silloin kun keho käy valmiiksi ylikierroksilla, ei sille kannata antaa lisävauhtia kovasykkeisillä treeneillä, vaan treeneissä sykkeet on pidettävä matalalla, jotta tilanteen saa rauhoitettua.

Alkuviikosta sattui myös syömisten kanssa ylilyöntejä, joten paino ei varsinaisesti ole mikään yllätys. Loppuviikkoa kohti stressin hieman helpottaessa syömisetkin onneksi sujuivat terveellisemmin.

Viikon treenit:

Ma Lepo
Ti Kevyt kuntosali
Ke Lepo
To Kuntosali kevyt
Pe Lepo
La Juoksu 30min pk
Su Kuntopiiri kahvakuulilla kotona.

Viikon positiiviset:
Hauska huomata, että kevyt kuntosali on nyt maastavetoa 55 kilolla ja penkkiä 30 kilolla :D
Treenien kevennys toimi kuten toivoin ja unenlaatu parani loppuviikkoa kohti.

Viikon haasteena tuo edellä mainittu stressi. Ja lapsi sairastui keskiviikoksi, joten sen päivän treenit uhrattiin sairaan lapsen hoidon alttarille. Päätin olla ottamatta siitä stressiä.

Viimeiset kaksi viikkoa olen välillä henkisesti ollut kaukana. Caminolla, nimittäin. Olen miettinyt että nyt lennettäisiin Madridiin, nyt matkattaisiin Leoniin, tänäänkin olisi varmaan kävelty 20-30 kilometriä, auringossa, ei räntäsateessa. Olen pohtinut minä päivänä saapuisimme Santiago de Compostelaan. ja niin edelleen. No se unelma odottaa siellä, pysyy paikoillaan. Mutta juuri tänä vuonna päätös olla lähtemättä oli parempi kuin päätös lähteä.