torstai 30. kesäkuuta 2016

Ensin juoksu ja sitten puntti!

Treeniohjelmassani on yhtenä päivänä viikossa tuplatreenit. Vauhtikestävyys juoksu ja perusvoimaharjoitus kuntosalilla. Ensimmäisellä kerralla menin ensin salille ja sitten lenkkipolulle melko heti perään. Se oli virhe, jalat kramppasivat ja puhti loppui jo juoksun aluksi.
Olin muutaman viikon tapahtumasta pettynyt, enkä oikein viitsinyt edes yrittää uudestaan.

Eilen tsemppasin itseäni, että tänään sen tekisin. Ei tekosyitä. Oli loma, juoksutettava koirakaveri ja iltapäiväksi rekrytoitu lapsenvahti kuntosalia varten.

Eikä sitten herättyä huvittanut ollenkaan ajatus juoksemisesta. Päätin, ettei ole pakko. Vein koiran pikkupissoille, sytitin saunaan tulet, kannoin pesuvedet järvestä. Ja sitten yhtä'äkkiä tekikin mieli juosta.

Kävin lyhyen kolmen kilometrin reippaan juoksun. On muuten mäkinen maasto, kolmeen kilometriin mahtui 129m nousua. Pysyipähän sykkeet tavoitteen mukaan ylhäällä.

Iltapäivän salitreenissä meinasi kyllä puhti vähän hyytyä. Epäilen syylliseksi ruokailua. Olin syönyt vain normaalin aamupalan ja lounaaksi kaksi nuotiolla grillattua makkaraa. Hiilarit olisi varmasti ollut kova sana energiavarastoja täyttämään juoksun jälkeen ja ennen salia. Ensi kerralla sitten vähän ajatusta syömiseenkin.

Olen kyllä niiin tyytyväinen. Viisasten kivi tuplatreeniin on löytynyt. Ensin juoksu ja sitten puntti!

Kuvassa tyytyväinen aamujuoksija lähdössä päivä kävelylle Puijonsarvennenältä nuotiopaikalle.



keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Nyhtökauran makua

Sain lounasravintolasta nyhtökaurakastiketta, ruskeaa nyhtökaurakastikettä. Nyhtökaura maistui herneeltä ja suutuntuma on sammakonkutumainen, kimmoisa ja limainen. Söin nyhtökauraa ensimmäistä kertaa elämässäni. Laihduttajan unelmaruokaa. Sitä ei syö yhtään enempää kuin on nälän takia pakko.

Nyhtökaurassa on korkea proteiinipitoisuus yli 30 g proteiinia 100 gramassa tuotetta. Esimerkiksi naudanlihassa on noin 16g proteiinia 100g kohti. Nyhtis on myös ekologista, proteiini tulee kasviksista ja on kotimaista.

Suutuntuma vaatii totuttelua. Lasagnessa menisi varmasti. Tulinen kasviswokki voisi myös toimia. Hyvää makaronilaatikkoa siitä on ihan turha kuvitella tekevänsä.

Nuivasta ensi kohtaamisesta huolimatta aion antaa nyhtökauralle vielä uudenkin mahdollisuuden. Toisin kuin mainostetaan, siihen ei mielestäni pidä suhtautua, eikä sitä pidä käsitellä, kuin jauhelihaa. Siihen täytynee suhtautua kasvisperäisenä proteiinin lähteenä, joka vaatinee ihan omat maustamis- ja valmistustemppunsa.


tiistai 28. kesäkuuta 2016

Hitain laihduttaja

Blogia ja tätä uutta laihdutusurakkaa on takana 12 viikkoa. 3 kuukaudessa olen laihtunut 2.6 kiloa. Melko vaatinaton saldo. Ansaitsisiko tällä jo 'hitain laihduttaja' palkinnon?

Lohdutan itseäni seuraavilla ajatuksilla:

*Ainakaan en ole lihonnut.

*Tällä tahdilla kaikki kadonnut paino on varmasti rasvaa, ei lihasta.

*Paino ei vaikuta onnelisuuteen.

*Tälläkin tahdilla olen vuoden, viimeistään puolentoista, päästä normaalipainoinen.

*Teen tämän nyt pysyvästi ja viimeistä kertaa.

*Minulla ei ole nälkä. Enkä joudu olemaan kokonaan ilman herkkuja.

Olen silti iloinen, että paino on hiljattain pudonnut helpommin. Haluan olla normaalipainoinen. Toki haaveilen, että olisin normaalipainossa mieluummin enemmin kuin myöhemmin. Mutta tällä mennään, hitaasti ja varmasti.




maanantai 27. kesäkuuta 2016

Gluteeniton ja maidoton on myös laihduttamaton

Nyt on muotia kokeilla gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota laihtumisen toivossa. Ensimmäiset asian kokeilijat varmasti laihtuivatkin. Suomalainen ruokakulttuuri perustuu niin pitkälle viljoille ja maitotuotteille, että ne elininoinalla ei aikanaan voinut syödä juuri missään kahviloissa tai mitään valmisruokia. Ruokavalikoima supistui ja sitä kautta kalorinsaanti väheni ja ihminen laihtui.

Nyt ruokateollisuus on saanut trendistä kiinni ja kaupoissa ja kahviloissa on hyvät valikoimat maidottomia ja gluteenittomia tuotteita. Hyvä tietysti heille, jotka joutuvat ruokavaliota allergioiden vuoksi noudattamaan. Huono niille, jotka toivovat ko ruokavaliolla laihtuvansa. Tarjonta on niin runsasta, että päivittäiset kalorit saa helposti kasaan, eikä laihtumista tapahdu.

En kiistä, etteikö joku yksittäinen ihminen voisi voida todella hyvin kyseisellä ruokavaliolla. Mutta väitän, ettei se laihduta. En ole kokeillut, enkä aio kokeilla. Ylipäätään kaikki pysyvään laihtumiseen tähtäävät ruokavaliomuutokseni lähtevät ajatuksesta, että näin voin syödä loppuelämäni ja siten säilyttää saavuttamani painon.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Viikkoraportti 12

Paino torstailta 80.4 kg, -0.5kg viikossa, -2.6kg alusta.

Viikon toteutuneet treenit:
Ma lepo
Ti Valmennus, perusvoima
Ke juoksu, pk, 6km
To kiertoharjoittelu
Pe lepo
La juoksu, vedot +jumppa
Su juoksu, pk, 10km

+100 askelkyykkyä
+100 vatsalihasliikettä
+50 punnerrusta

Viikon positiiviset: Paino laskusuunnassa. Treenit sujuivat hyvin. Uusi ennätys ylätaljassa 45kg!

Viikon haasteet: vk-juoksu treeni jäi tekemättä. Ti oli voimat loppu ja to iski lorvikatarri. Kyllä mä vielä jokupäivä sen tuplatreenin vedän. Lisäksi vasen hartia on nöksähtänyt koiran kanssa juoksemisesta. Remmikäsi ei liiku juoksuntahdissa ja varman juoksuasentokin on hieman huono, kun koiran toimia vahdin pitkin lenkkiä. Tämä vaiva korjaantunee kunhan koira viikon päästä palaa omistajalleen.

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Homma hallussa

Kävin aamulenkillä juoksemassa vedot JA hotellin kuntosalilla tekemässä jumpan. Ihan voittaja olo!

Olin varautunut henkisesti siihen, että kuudelta juhannuspäivän aamuna saa ihan yksikseen Väinölänniemellä juosta, vaan olihan tuolla muutama kävelijä, juoksija ja pyöräilijäkin lisäkseni. Kaikki moikkailivat huomenet takaisin. Aurinko enteili jo hellettä ja oli aivan tyyntä.

Ilman aamupalaa treenaaminen ei ole mielipuuhaani mutta eilisen herkuttelun ja lepopäivän jäljiltä oli lihasten glykogeenivarastot täynnä ja tuollainen lyhyt treeni meni kivasti.

Lenkillä myös oivalsin sen, että jos siirrän keskiviikon pk treenin maanantaiksi, niin ei tarvitse jättää poikia yksin mökille lenkin ajaksi. Kyllähän nuo melkein koululaiset varmaan pärjäisivät mutta MINUN ylikehittynyt kanaemovaistoni olisi kuitenkin koko 40 min ajan helisemässä ja syyttelemässä.

Hyvä boogie tervetuloa takaisin!


perjantai 24. kesäkuuta 2016

Hyvää Juhannusta!

Hyvää Juhannusta Kuopiosta!

Ajomatka oli piinaavan pitkä, kuusi tuntia kahdella tauolla. Mutta perillä on ihanaa. Aurinkoista, lämmintä, Kallavesi, hiljainen vaan ei autio kapunki.

Lepopäivä tuli tarpeeseen. Nukuin autossa kahdet päiväunet.


torstai 23. kesäkuuta 2016

Lomatuulia

Eilen illalla lähdin ohjelman mukaiselle 6-8 km peruskestävyyslenkille. Hoitokoira hihnan päässä ja kesäinen ilta edessä. Vähän vielä väsytti, mutta päätin kuitenkin kokeilla juoksemista. Minkä ilon siitä taas sainkaan. Siinä minä hölkyttelin, ihan kepeästi. Kuin kävelyllä olisin ollut, mutta siis juoksin. Toivottavasti tähän ei totu ikinä. Jaksan aina, aina ihmetellä sitä, että kunto on jo niin hyvä, että kevyet lenkit ovat todella kevyitä. Kevyttä juoksua, siinä on kaksi sanaa, joita en olisi aiemmin kuvitellut yhteen.

Tänään kävin kiireettä tekemässä kiertoharjoittelun. Sain uuden PB:n ylätaljaan; 10 toistoa 45 kilolla. Siinäkin muistan noin vuoden takaisen ajan, jolloin 20-25 kiloakin tuntui raskaalta. Kahvakuulilla lämmitellessä huomasin, että olin tiistain valmennuksessa porannut vatsan sivuun kyynärpäällä räkkiasennossa kipeän kuopan. Eipä sillä, tänään oli ohjelmassa tempauksia, ei tarvinnut lämmittelyä enempää kylkiräkissä kuulaa pitää.

Huomenna suuntaamme Kuopioon juhannuksen viettoon ja minä jään sinne poikien kanssa viikoksi mökille lomailemaan. Treenisuunnitelma on valmiina. Juoksua aamuisin, kun pojat katsovat pikku-kakkosta. Salitreenejä varten etsin jo netistä muutaman kuntosalin, joista löytyy tarvittavat välineet ja joihin pääsee kertamaksulla sisään. Pojat saavat sen aikaa olla toivottavasti Vaarin, eli isäni, hoidossa. Ei tarvitse ottaa omia kahvakuulia mökille mukaan, eikä toisaalta jättää treenejä tekemättä. Tämäkin on melko uutta, että ihan suunnittelemalla suunnittelen, kuinka saan lomallakin treenit tehtyä. 

Kuvassa näkyy hyvin ns räkkiasento, kyynärpää tuettuna lonkan yläpuolle.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Loman aloituspaino ja ASE-metodi

Tänään alkoi kesälomani. Puntari näyttä 80,6 kg loman aloituspainoksi. Seuraavan kerran hyppään vaa’alle viikon 27 alkupuolella eli noin 2 viikon päästä. Toivon, että paino on silloin seiskalla alkava.

Valmennuksessa eilen tein painonnosto rinnallevetoja 40 kg tangolla. Valmentaja aikansa katseltuaan kommentoi: ”Ase-metodilla menisi 50 tai ehkä 60 kiloakin.” Minä siihen innokkaana oppimaan uuden tekniikan: ”Mikä se sellainen tekniikka on?” Valmenta: ” Siis jos sua uhattaisi aseella, niin saisit varmaan 60 kiloa nostettua rinnalle maasta.” Jätettiin sitten se metodi kokeilematta.


Eilinen päivä oli kyllä tiukka. Neljän tunnin yöunet alla, kiitos lapsiperhehärdellin. (Yö-härdelliä onneksi esiintyy enää hyvin harvoin.) Työpäivä, valmennus ja kotona hälytystilanne kun perheemme gerbiilit olivat tapelleet niin verissä päin, että yksi täytyi viedä lopetettavaksi päivystävälle eläinlääkärille. Suosiolla lopulta jätin juoksulenkin välistä ja tyydyin kävelemään meillä hoidossa olevan koiran kanssa rauhallisen iltalenkin haistellen kaupungin kesäiltaa.

Kuva on maaliskuulta 2016 kun ensimmäisen kerran olin harjoitellut rinnallevetoja tangolla. Kyllähän se painonnostoliiton ohjeissakin sanotaan, että rinnallevedossa tanko jää lepäämään olkapäiden ja solisluiden varaan, että ihan oikeassa paikassa mustelmista päätellen tanko on ollut jo silloin. Eilisestä ei jäänyt mustelmia.


maanantai 20. kesäkuuta 2016

Ajatuskipinöitä

Tähän alkuun sopii mielestäni hyvin yksi isäni lempi tokaisuista: ” Jos jotakin oli ymmärretty, niin se oli väärin ymmärretty!” Tekstini ei kerro Tuomaksen hyvinvointifilosofiasta. Teksti syntyy niistä ajatuksista, jotka jäivät mielen pieltäni kutittelemaan keskusteluistani hänen kanssaan. Pystyn käsittelemään vain sitä, minkä kullakin hetkellä pystyn ottamaan vastaan. Tuomaksella saattoi olla vaikka kuinka hienoja ja hyviä ja erilaisia ajatuksia, mutta ne jotka minua puhuttelivat kumpuavat siitä, missä kohdin minä olen nyt elämässäni ja mitä mahdollisia muutoksia olen valmis tekemään. Niin kuin kaikki parhaat jutut, ei tämäkään ole kertarykäisy vaan prosessi, jotka jatkunee pääni sisällä ja lopulta teoissani vielä pitkään. Haluan kuitenkin kirjata alkukipinä ajatukset nyt mahdollisimman tuoreina ylös, jotta voin tarvittaessa myöhemmin palata näihin.

Tasapaino ja rentous treeneissä. Että voisi treenata mahdollisimman pitkään terveenä. Joukossa saa olla tiukkaakin treeniä ja hektistä arkea, mutta sen vastapainoksi olisi hyvä olla kevyempää, palauttavaa liikkumista. Tämä mielestäni jo aika hyvin toteutuukin. Pitkät peruskestävyyshölköttelyt ja työmatkakävelyt ovat minulle sitä palauttavaa ja mieltä hoitavaa treeniä.  Valmentajan viikkoon lanseeraamant kaksi lepopäivää, joille aluksi nikottelin, ovat sopineet minulle hyvin! Mutta tässä on oltava tarkkana ja kuulosteltava tuntemuksiani, herkästi menee ylikin kun tykkään tehdä kovaa. Tänään työmatkakävelyllä huomasin kuinka meluista täällä Helsingissä on! Kontrasti tunturin hiljaisuuteen oli niin suuri.

Syöminen. Tässäkin tasapaino. Tuomaksen ajatus oli yksi muutos kerrallaan ja rennosti. Syömisen haluan kaikista eniten oppia. Ihan varmasti voisin laihtua nopeastikin vaikka millä dieetillä, mutta loppupeleissä haluan olla terve ja normaalipainoinen aina, en vain pienen hetken ajan tiukan ruokapäiväkirja rutistuksen jälkeen. Omia kompastuskiviäni ovat aidon nälän tunnistaminen ja tolkullinen reagointi siihen. Ehkäpä paras anti oli uskon saaminen siihen, että oikealla tiellä ollaan, vaikka eteneminen onkin hidasta.

Tuomas heitti ilmaan ajatuksen siitä, että minulle ehkä riittäisi neljä ateriaa päivässä. Pyörittelen ja makustelen tätä ajatuksen tasolla. Periaatteessa tykkään. Kunnollisia, reilun kokoisia aterioita harvakseltaan, eikä mitään jatkuvaa nälän siirtelyä pienillä välipaloilla. Onhan tuossa perääkin. Oikeaa ruokaa on paljon vaikeampi syödä liikaa ja lämpimästä ateriasta tulee pidemmäksi aikaa kylläinen ja henkiselläkin tasolla tyydyttynyt olo.

Sosiaalisuus ja jakaminen. Että voisi vaikka sarjojen välissä jutella salilla ihmisille. Minä moikkailen kaikki salille tulijat ja lenkkipuolulla kanssajuoksijat. Jututan mummukat bussipysäkillä. Eikä minulle tuota ongelmaa majoittaa vieraita ihmisiä kotiini. Ja silti valitsen treeniaikani mieluiten niin, että paikalla olisi mahdollisimman vähän ihmisiä. Työni ja perhe-elämä vaativat olemaan sosiaalisia ja treeni on minulle kuitenkin pohjimmiltaan sitä omaa aikaa. Aikaa, jolloin ehdin ajatella ja ihmetellä ihan vain pääni sisäisiä tapahtumia, ihan itsekseni. Mutta ehkä tässäkin Tuomas tarkoitti jonkinlaista hyvän kiertoon laittamista, jota sinällään ajatuksena kannatan.




sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Luosto 2016

Aktiiviloma Luostolla vietetty. Olen nyt rentoutunut ja onnellinen. Kaikki meni paremmin kuin hyvin. Ensinnäkin majoitus. Se ei todellakaan ollut mikään sohva toisten nurkissa, kuten etukäteen luulin, vaan ihan iki oma lomamökki kaikilla mukavuuksilla. Olohuone, keittiö, makuuhuone, sauna, lämmin suihku, kaksi vessaa ja parvi. Kaikki ihan vain minun käytössäni. Aah, mikä rauha ja hiljaisuus. Nautin.
Mökin olohuone.

Mökin keittiö. Kaikki oli hyvin siistiä. sotkut ovat omiani.

Poroja laskettelurinteessä.
Perjantain aktiviteetti koostui hilpaisusta portaita pitkin Luoston huipulle. Olin elämäni ensimmäisen kerran tunturin huipulla. Kuvallista todistusaineistoa tapauksesta ei ole, sen verran sateli vettä. Oli ihan mahtavaa, raikas, happirikas ilma. 670 porrasta. Iltaa vietin Tuomaksen seurassa kodassa tulen äärellä jutustellen. Oli kiva tavata ihminen, joka on vaivautunut ajattelemaan ihan itse, mikä oikeasti lisäisi ihmisten hyvinvointia. Palaan siihen, mitä sain Tuomaksen ajatuksista irti, erillisessä postauksessa,


Laskettelurinnettä

Tunturin laelta. Kuvista näkyy mielestäni hyvin se lähellä taivasta fiilis, joka tunturin laella oli.
Tunturin laelta.

Lauantaina sain opastetun kierroksen Luoston luontoon. Oli ihan huippua olla oman oppaan matkassa. Täysin stressivapaata, Sellainen vaellus for dummies meininkin. Tuomas huoleti kaikesta: reitistä, lounastulista, ruuasta, viihdyttävistä tarinoista. Oli kuin olisi sight seeing bussikierroksella ollut, sen kuin käveli, otti kuvia ja nautiskeli. Ihana kokemus! Iltapäivän kruunasi sauna, pienet päiväunet ja illan kotatulet.

Jyrkkä rakkakivikko tunturin toisella puolella. Tästä oli lähes pystysuora pudotus. Lähemmäs reunaa en uskaltanut mennä kuvamaan, sen verran jyrkkä mäki oli.


Kuvia tunturin jyrkkyydestä. Ja sääkin näkyy hyvin, puolipilvistä. just hyvä vaellukseen.

Lenkkarit eivät olleet ihan se paras valinta rakkakivikkoon.

Sunnuntaina pieni kävely, TRX naruihin tutustumista ja kahvakuulatreeni ennen poronkäristys lounasta ja kotimatkaa.

Tunturi alhaalta päin.

Latupohjia kesällä. 

Onnellisen ihmisen selfie, 

Lounaalla pakuriteetä, poroa, suklaata, suolapähkinöitä ja nuotiolla kypsytetty raakamakkara.

Fjällräven reppu luonnossa. Käytän sitä kyllä ihan  arkena cityssä päivittäin, mutta tuonne se istui hyvin.


Porot parkissa. Oli aika hauska näky. Lauma seisoi nätisti parkkipaikalla paikoillaan ja odotti johtaja poroja. Johtajat tulivat jälkijunassa, asettuivat lauman kärkeen ja sitten jatkettiin hyvin siistissä parijonossa matkaa parkkipaikalta eteenpäin.

Loppuun ihan vain muutamia yleisiä huonioita:
1. Tähän jää koukkuun. Mielenpielessä kytee jo ajatus vastaavanlaisesta ruskareissusta. Tarttisi päästä takaisin tunturiin ja luontoon.
2. Sääskiä pelkäsin etukäteen. Turhaan. Niitä oli, mutta kun pysyi liikkeessä ja onnellisena ja lutrasi paljon OFFia, ei joutunut mitenkään elävältä syödyksi. Yksikään purema ei raavituta nyt ja mukaan ottamani allergialääkkeet kutinan varalle jäivä käyttämättä.
3. Rakkakivikko. En osannut pelätä etukäteen. Eikä siitä mitään traumoja jäänyt, mutta tukeva vartisilla vaelluskengillä olisi ollut huolettomampaa. Vaelluskengät pääsivät juuri tarvelistan kärkeen.
4. Paikallisopas. Kaikesta sai paljon enemmän irti. Ja kaikki oli ihanan helppoa. Arvostin todella sitä, että saatoin vain rentoutua ja seurata johtajaa. Ei tarvinnut miettiä reittejä, tulen sytytystaitoja, ruokia tai aikatauluja. Kaikesta oli huolehdittu puolestani. Kertakaikkisen onnistunut irrottautuminen arjesta. Kiitos Tuomas!

Tuomaan ajatuksia ja matkaa voitte seurata näistä blogeista:
http://talesofthetrainer.com/
http://talesofthetrainer.fitfashion.fi/

Viikkoraportti 11

Paino perjantaina 80.9 kg. -0,5kg viikossa, -2.1 kg alusta.

Ruokailut sujuneet hyvin.

Viikon toteutuneet treenit:
Ma lepo
Ti kiertoharjoittelu
Ke juoksu, pk, 5.5 km
To lepo
Pe portaat Luosto tunturin huipulle. 670 rappua ylös.
La vaellus tunturissa 5h.
Su kahvakuulajumppa

Viikon positiiviset: Vatsataudista ja pikku köhästä huolimatta hyvä treeniviikko. Lapin reissun jäljiltä nyt on todella rentoutunut ja onnellinen olo.

Viikon haaste: Vatsalihas-, punnerrus- ja askelkyykkytreenille ei muka löytynyt aikaa.

Viikkoraportti kirjoitettu kännykällä.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Treenilomalle Lappiin

Eikös sitä perinteisesti lähdetä vieraisiin Lappiin? Nyt ei ole kyllä tarkoitus omaa ukkoa pettää, vaan käydä vähän kuulostelemassa ja fiilistelemässä vieraan valmentajan oppeja. Alun perin Tuomaksen blogissa oli kutsu treenileirille Lappiin. Idea kiehtoi saman tien. Hetki oman navan kaivelua ja endorfiinejä ennen lasten tahtiin vietettävää kesälomaa.

Löysin halvat lennot ja vuokra-auton ja varasin ne saman tien. Sittemmin kävi ilmi, ettei treenileiri toteutuisi osallistuja pulan vuoksi mutta Tuomas ystävällisesti lupasi majoituksen ja muutaman treenituokion sopuhintaan. Vieraan ihmisen kotimajoituksessa en olekaan ollut sitten vaihto-opppilasvuoteni.

Eniten odotan lauantaille suunniteltua reissua tunturiin. En ole koskaan käynyt tunturissa. Pari vuotta sitten olin ystäväni vieraana Karigasniemellä viikonlopun tammikuussa. Tunturit olivat vaikuttavan näköisiä mutta ihailu jäi ikkunashoppailun tasolle, kiitos pakkasen, joka pysytteli koko viikonlopun –45 C asteen tuntumassa. Jospa nyt kesäkuussa ei ihan niin kova pakkanen olisi.

Niin ihminen muuttuu ja kasvaa. Vuosi pari sitten en olisi mitenkään kuvitellut lähteväni treenileirille LOMALLE. Nyt ajatus tuntuu rentouttavalta. Että saa treenata ihan rauhassa vailla painetta arjen aikatauluista, luksusta ja lomaa on sellainen. Vaeltaminen on myöskin alkanut kiinnostaa uudella tavalla. Siitä myöhemmin lisää…


Näihin Pyhä-Luoston maisemiin menen.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Kiire lenkille

Eilen oli kiire heti aamusta lenkille. Logiikka oli siinä, että jos sairastuisin, niin olisipahan edes yksi treeni enemmän tehtynä. Lenkin alkupuoli sujui hyvin. Lopussa sykkeet tahtoivat karkailla yli 140 ja vatsaa pisti. Kävelin väliin pitkiä pätkiä jotta sain sykkeet pidettyä tavoitealueella. Kotona heikotti. Puolituntia lenkiltä saapumisen jälkeen vatsatauti isku minuun.

Siinä sitä olikin loppupäivä makuulla torkuskellessa aikaa miettiä kuinka järkevää oli ollut rynnätä lenkille heti aamusta. Lenkin plussat: tulipahan treeni tehtyä. Lenkin alkupuolella oli kivaa. Lenkin miinukset: Ikuinen jossittelu siitä olisinko sairastunut ollenkaan, jos olisin malttanut antaa keholle lepoa. Lenkillä syntynyt nestehukka ja väsymys eivät varsinaisesti parantaneet oloa taudin iskiessä.


Tekisinkö saman ratkaisun uudestaan? Tekisin. Ei sitä oikein voi jäädä odottelemaan sairastumista, vaikka taudin todennäköisyys olisikin suuri. Olisihan tauti voinut tulla vaikka vasta tänään tai vasta illalla ja silloin olisin hukannut yhden treenimahdollisuuden. Tänään on olo onneksi jo parempi, vaikkakin sen verran heikko, että nyt on kyllä lepopäivä.


tiistai 14. kesäkuuta 2016

Painonnostokengät tositoimissa

Lapset ovat kesälomallaan ja kotihoidossa. Kahden yrittäjän perheessä se tarkoittaa sitä, että kun toinen tulee töistä, toinen lähtee töihin. Aikaa liikunnalle on vaikeampi löytää. Tänään jouduinkin perumaan iltapäivän valmennuksen, kun miehellä olikin töitä. Treeniä en kuitenkaan halunnut jättää tekemättä.

Pakkasin eilen illalla repun valmiiksi ja tänään suuntasin salille ennen töitä. Aamutreenien parhaisiin puoliin kuuluu tyhjä kuntosali. Ei tarvitse tungoksessa jonotella. Rauhassa voi valloittaa itselleen paikan peilin edestä ja kyylätä tekniikkaa. Huonoin puoli paljastui suihkun jälkeen. Olin pakannut vahingossa mukaan poikani viisi numeroa liian pienet sukat. Treenisukat olivat siinä vaiheessa jo ällöhikiset ja työpäivä oli edessä, joten pienillä sukilla menin päivän.

Rauhassa sain myös tutustua uusiin kenkiini. Tuntuma oli hyvin erilainen edellisissä markettilenkkareissani. Pohja on jämäkkä ja kova, jousto puuttuu ja korkoa on kantapään alla enemmän. Jouston puuttumisen huomasi parhaiten boksihypyissä. Lämmittely kyykyt sujuivat nilkan kulmauksen ansiosta entistä helpommin syvään. Kahvakuulatempauksissa tai painotangon ylöstyönnöissä en huomannut merkittävää etua, ainakaan vielä, kun sarjat olivat melko lyhyitä. Eipä noista haittaakaan ollut, sanoisi sisäinen savolaiseni.


Treeni sinällään kulki hyvin ja iloitsin jo, että saan ensimmäisen täyden treeniviikon pitkästä aikaa, vaikka se sitten tarkoittaisi aamutreenejä päivittäin. Iloni saattoi olla ennenaikaista. Tämän iltapäivän olen hoivannut pientä vatsatautipotilasta. ”Oh Lord, won't you buy me a mercedes benz…” 

Aamun pieni sukka -kriisin kuvallinen todistusaineisto. 
Pienet oli silloin vielä päivän murheet.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Ruokailut rytmissä

Monissa laihdutusoppaissa neuvotaan syömään 3-4 tunnin välein, ettei nälkä pääse liian kovaksi ja aineenvaihdunta pysyy hyvin käynnissä, eikä elimistö mene paastotilaan. Ihan kaikissa painonhallintaneuvoissa korostetaan säännöllisen ruokailurytmin merkitystä. Silloin keho oppii rytmin ja nälkä tulee ennakoidusti ja säännöllisesti. Useat lähteet kehottavat syömään suunnitelmallisesti. Kerran olen lukenut sisätautilääkärin haastattelun, jossa hän kauhisteli nykyistä kulttuuria, jossa syödään jatkuvasti. Se on hänen mielestään haimalle ja elimistön soluille todella raskasta, kun insuliinin tuotanto on jatkuvasti käynnissä ja kehossa on jatkuvasti insuliinia verenkierrossa. Hänestä tervettä oli pitkät ruokailuvälit, jolloin haima ja muutkin solut saivat levätä. Hammaslääkärit suosittelevat, ettei happohyökkäyksiä, ja siten syömiskertoja, olisi päivässä kuin viisi.

Oma ruokailurytmini on muodostunut epäsäännöllisen säännölliseksi. Pitkän hakemisen jälkeen ateriavälini ovat tällaisena juuri hyvät. Torstaisin syön vain aamupalan, lounaan ja myöhäisen päivällisen. Tiistaisin syön aamupalan, lounaan, aikaisen päivällisen ja usein iltapalan. Keskiviikkoisin ja viikonloppuina syön aamupalan, välipalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Maanantaisin ja perjantaisin syön aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja tarvittaessa iltapalan.

Syömisrytmiäni säätelevät treenit ja työt. Jos urheilen heti aamupalan jälkeen, kuten usein viikonloppuisin ja keskiviikkoisen teen, syön mielelläni jonkin välipalan liikunnan jälkeen. Tiistaisin ja torstaisin työpäiväni on lyhyt, neljä tuntia, joten en koe mielekkääksi ottaa eväitä töihin. Minulla on silloin nälkä, kun tulen kotiin lounaalle, mutta toisaalta sittenpähän syön kunnon lämpimän ruuan. Torstaisin lisäksi lähden usein tallille illaksi, enkä sinnekään viitsi ottaa eväitä mukaan, syön sitten myöhemmin kunnolla. Maanantaisin ja perjantaisin teen hieman pidemmän kuuden tunnin työpäivän. Siihen otan mielelläni eväät mukaan, lounaan ja välipalan. Töissäni on usein niin kiire, että eväiden on oltava tarvittaessa kylmänä ja nopeasti syötäviä. (Yllättävän monet niin sanotut lämpimät ruuat maistuvat kylminäkin hyviltä!)


Olennaista nälän hallinnassani onkin rutiini ja ennakoitavuus. Tiedän milloin ja mitä ruokaa on seuraavan kerran tarjolla.  Se hillitsee tehokkaasti pikkumakeiden himoani. En ole ruokailurytmissäni ehdoton. Jos tiistaina työpäivän jälkeen nälkä juilii kylkiä, ja kotimatka tuntuu ihan ylivoimaiselta ajatukselta, saatan hakea kaupasta banaanin tai rasiallisen kirsikkatomaatteja evääksi. Mutta noin pääpiirteissään rytmi on löytynyt ja siinä pitäytymisen olen kokenut mielekkääksi. Minulla on selkeät ruoka-ajat, ne vain riippuvat viikonpäivästä. 


sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Viikkoraportti 10

Paino tänään 81,4kg, -0,1 kg viikossa, -1,6kg alusta.

Ruokailujen suhteen ihan ok olo. Siistimminkin olisin voinut toki syödä, mutta huomioiden todella vähäisen liikunnan, niin olen tyytyväinen, ettei paino noussut. Olen luottavainen sen suhteen, että kunhan saan uuden treeniohjelman hyvin ”tulille”, niin painokin taas tippuu, ilman suuria kärsimyksiä ja vahtaamista.

Viikon toteutuneet liikunnat jäi torstain ratsastukseen ja kevyeen pk lenkkiin tänään.

Viikon positiiviset: Oli huippua päästä torstaina ja tänään liikkumaan. Täydellistä! Torstain ratsastus oli puhdasta rakkautta joka minuutti. Tänään iltalenkillä hiveli lämmin ja hiljainen kesäilta, tauosta ja taudista huolimatta kevyt ja helppo askel. Kyllä ihminen on niin pienestä onnellinen.


Viikon haaste: korvatulehdus L Onneksi kuitenkin jo voiton puolella ja sallii jo liikkumisen.

Kuva aiheeseen liittymätön. Pidän kuvan tunnelmasta ja jostain alitajunnasta muistin, että joku muukin on verranut ratsastusta shakkiin.

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Pallerot

Löysin kaupan pakastekaapista loistotuotteen: Hälsans Kök Vegaani kasvispyörykät. Valmistuvat vaivatta 200 asteisessa uunissa 10 minuuttia ja maistuvat LIHApullilta. Ravintoarvotkin tuotteessa ovat kohdallaan: 100g sisältää 20g proteiinia, 5g ravintokuitua, 4,4 g tyydyttymätöntä rasvaa ja vain 0,6g tyydyttynyttä rasvaa. Ainoana miinuksena korkea suolapitoisuus 1,4g suolaa/100g.  Suola myös maistui turhan voimakkaasti. Muuten maku oli kohdillaan.



Palleroiden kaveriksi pilkoin kasviksia ja sekoittelin dipin ketsupista ja currysta. Toisena kastikeena käytin Thai Sweet Chili Kastiketta. Hyvää oli kumpaisenkin soosin kanssa. Paikalla ollut kotikriitikko ei pyöryköitä suostunut maistamaan, kun erehdyin kertomaan etukäteen, että ovat kasvis. Luulen, että jatkossa vain tarjoilen lihapullina nämä muksuraadille ja täydestä menee kuin aurinko kesäkuussa.




Tämä on juuri sitä, mitä lihansyöjä ekologisessa omantunnontuskassaan tarvitsee, vaivaton lihalta maistuva kasvisruoka, jossa on riittävästi proteiinia. Tuli sopivasti syntinen perjantaifiilis näitä syödessä. Ehkä sen teki palleroiden grilliruokamainen tuoksu. Ehkä sen teki curryketsuppi, joka kuljetti minut makumuistona häämatkalleni Berliiniin 12 vuoden taakse, currywurstin ja suukkojen makuiseen nuoren rakkauden huumaan.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Parasta housut jalassa


Korvatulehduksella oli täydellinen ajoitus. Se alkoi ratsastustunnin jälkeisenä päivänä ja loppui sopivasti juuri ennen ratsastustuntia. Korva on kyllä edelleen lukossa ja tuntuu nestetäyteiseltä, mutta eilen en enää tarvinnut kipulääkkeitä, joten tänään uskalsin lähteä liikkumaan.

Olen ratsastanut 30 vuotta. Enimmäkseen tunnin viikossa, joinakin vuosi kaksi tuntia viikossa. Mahtuu mukaan muutama välivuosikin. Mutta aina, aina olen palannut hevosten pariin. Ja edelleen, niin kuin jo 30 vuoden ajan, on ratsastustunti viikkoni kohokohta.

Ratsastus on täydellistä elämistä hetkessä. Jokainen aisti on viritetty kuuntelemaan hevosen viestejä. Sanattomaan vuorovaikutukseen eläimen kanssa. Tanssiin, jossa jokaisella pienelläkin painonsiirrolla ja käden liikkeellä on selkeä viesti ja vastareaktio. Parhaimmillaan keho sulautuu osaksi hevosen ruumista. Saan lainaan neljä pitkää jalkaa ja 400 kiloa lihasta. Lennän, liidän ja pysähdyn, melkein vain ajatuksen voimalla.

Haastetta lajissa riittää aivan loputtomasti. Ulkopuolisesta voi näyttää, että istun vain selässä ja kierrostolkulla hölköttelen ympäri kenttää. Aivoissani on kuitenkin käynnissä shakkiottelu, selkäytimessäni tuhansien viestin vuolas virta. Mukaudun liikkeeseen, rentoutan lantion, siirrän painoa, haen tasapainoa, etsin lapaluusta tuen olkavarrelleni, haen kyynärpäähän pehmeää kulmaa, tunnustelen sormissani hevosen suuta. Pidän reidet rentona, polvet irti satulasta, pohkeet lähellä hevosen kylkiä, valmiina hipaisuun tai napakampaan puristukseen. Jokainen hevonen vaatii virittäytymään hieman eri taajuudelle, tarjoaa oman rytminsä liikkeeseen ja reaktioihin.

Ratsastus, se nyt vaan on minulle liikuntana parasta. Ei siksi, että se olisi monipuolisinta tai kehittävintä, vaan siksi, että se on eniten onnea tuottavaa ja rentouttavinta.




torstai 9. kesäkuuta 2016

Väsymyksestä, virkeydestä ja totuudesta

Pseudoefedriini nosteessa sen huomasin. Tältä tuntuu, kun ei väsytä yhtään. Hätkähdin ajatusta. Olenko normaalissa arjessani kokoajan väsynyt? Voisinko huomaamattani olla peräti masentunut, jos olen kokoajan väsynyt. Tai aiheutanko itselleni liiallisella sokerin syönnillä väsymyspiikkejä turhaan? Pitäisikö ryhtyä kokeeksi sokerittomalle ruokavaliolle? Päätin tarkkailla itseäni.

Nyt voin julistaa parin päivän ihmiskokeeni tulokset. Koeasetelmassa en muuttanut arjessani mitään, jos muutokseksi ei lueta sitä, että olen edelleen toipilas korvatulehduksesta. Säännöllisin väliajoin vain kiinnitin huomioni siihen, mikä virkeystasoni oli kullakin hetkellä. Lepäsikö nyt, jos voisin? Ottaisinko päiväunet? Olenko täysin virkeä? Onko oloni energinen? Teenkö tyytyväisenä sitä, mitä kulloinkin teen? Helpotuksekseni huomaisin olevani suurimman osan päivää virkeä ja tyytyväinen, ihan ilman dopingaineita.

Mistä sitten itselleni on syntynyt mielikuva, että minua väsyttäisi usein tai etten tietäisi, miltä virkeänä oleminen tuntuu. Luulen, että kyse on havainnointiharhasta. Ne hetket, kun väsyttää, jäävät mieleen, koska ne ovat niitä hetkiä, kun itseään pitää hieman piiskata ja tsempata suorittamaan käsillä oleva tehtävä loppuun. Esimerkiksi iltaisin, kun olen saanut lapset nukkumaan, odottaa usein keittiön siivous. Silloin aivot kuiskailevat, kuinka mukava olisi jo hiippailla sohvalle tai sänkyyn lepäilemään, kun väsyttääkin jo niin.

Niistä mieleen jäävistä hetkistä mukavuusalueen ulkopuolella ja pinnistellessä väsymyksen yli, muodostuu tarina, jota kerron itselleni omasta elämästäni totena: ”Ai, ai kun minua usein/jatkuvasti/aina väsyttää, mutta kun on tämä talous, duunit ja treenit tässä hoidettavana.” Nyt, kun olen objektiivisen subjektiivisesti havainnoinut asiaa, olen huomannut, ettei kertomani tarina ole totta. Olen suurimman osan päivää virkeä, hyväntuulinen ja tyytyväinen elämääni. Pidän työstäni, rakastan perhettäni ja treenaaminen on 90% ajasta puhdasta endorfiini-ilotulitusta. Niitä hetkiä en vain riittävän tietoisesti havannoi, enkä paina mieleen.

Olipa hyvä, että tuli tämäkin asia huomattua. Korjasin havainnointivirheeni. Jatkossa tietoisesti keskityn hetkiin, jolloin minua ei väsytä. Muutan aktiivisesti tarinaa, jota kerron itselleni totena.

Alkuperäinen kuva täältä

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Painonnostokengät!

Ensimmäisen kerran kuulin painonnostokengistä noin kaksi vuotta sitten, kun niiden käyttö yleistyi kahvakuulaurheilijoiden parissa. En kuitenkaan kokenut tarvitsevani itse sellaisia. Treenasin kuulilla kotona ja aina paljain jaloin. Lisäksi epäilytti, kuinka alakerran naapuri mahtaisi suhtautua kuulapiireissä ”kopina kengiksi” nimettyjen jalkineiden käyttöön.

Nyt talven mittaan olen perehtynyt hieman teorian ja käytännön tasolla voimannostoon ja painonnostoon. Juuri näihin lajeihinhan painonnostokengät on kehitetty. Lopulta valkkukin vinkkasi, että voisin seuraavaksi hankkia kunnon kengät salille. Onhan se totta, etteivät käyttämäni marketista hankitut Reebokin lenkkarit ole ehkä ihan parhaat vapaiden painojen kanssa puuhailuun.


Ostin elämäni ensimmäiset painonostokengät tänään. Voiko tän laittaa facebookin ”elämäntapahtumaksi”? Pitkällisen sovittelurumban ja noin viidenkymmenen kokeilun vuoksi tehdyn kyykyn jälkeen päädyin Inov FastLift 325 kenkiin. Inovin kenkien etuna oli leveä lesti, inhoan varpaiden ahdistusta kengissä. Lisäksi tukitarra oli sijoitettu nerokkaasti nauhojen solmukohdan allapuolelle, ei sen päälle, niin kuin joillakin muilla merkeillä. Saa nähdä kuinka toimivat käytännössä. Ainakin kaupassa tuntuivat hyvältä.

Mun uudet treenikamut.

Unelma vartalosta

Kävin vaatekaupoilla. Vielä vuosi sitten monet vaatteet kinnasivat mahasta, nyt tiukin paikka olivat hartiat ja hauis. Sovittelin Marimekon paitamekkoa ja totesin, että hihat ovat hauiksista vähän tiukat. Hetken pohdin, voisiko tämän ostaa laihtumisen varalle, mutta sitten totesin, että enpä ole nyt tässä viimeaikoina hauiksesta laihtunut, enkä usko, tai edes halua, siitä pienentyäkään.

Unelmavartaloni on vahva ja terve. Se on normaalipainossa tai ainakin normaalipainon ylärajaa lähellä, ihan vain siksi, että silloin monen sairauden uhka on pienempi. Normaalipaino pienentää riskiä sairastua diabetekseen, verenpainetautiin, korkeisiin kolesteroliarvoihin ja moneen syöpään. Haaveideni vartaloni on vahva, kestävä ja riittävän notkea.

Urheilusuoritusten suhteen tavoitteet nousevat aina pykälän verran, kun entisiä tavoitteitani saavutan. Juuri nyt haaveilen siitä, että vuoden päästä voisin vetää leukoja, juosta kymmenen kilometriä tuntiin ja tarvittaessa pidemmän lenkin lähemmäs kahtakymmentä kilometriä, oppisin lisää painonnostosta ja parantaisin tekniikoitani vapaiden painojen kanssa harjoittelussa.

Rakastan vartaloani jo nyt. Ruumiini on oppinut juoksemaan ja lähes vaivatta selviytynyt kasvaneista treenimääristä. Kehoni tuottaa minulle iloa, nautintoa ja onnea. Se on vuosien varrella mukisematta kulkenut mukanani maailman turuilla ja harrastuksissa. Kroppani on täyttänyt toiveeni lapsista ja toipunut useammasta leikkauksesta.

Painon putoamisen mukanaan tuomat muutokset myös pelottavat. Jääkö maha roikkumaan rumaksi säkiksi? Tuleeko rinnoista ajokoiran korvat? Lihasten kasvaminen ei pelota. Se ei naisilla ihan hetkessä, tai vahingossa, tapahdu mitenkään massiivisiin mittoihin. Vartaloihanteeni ulkoisesti on lähempänä Anna Everiä ja Crossfit kisaajia kuin miss Universumia.

Anna Everin kuvia löytyy mm täältä .

Tai googeloi "Anna Everi"

Yksi tällainen tällainen vartalo, kiitos. Tai siis haluan omaani ihan himpun enemmän rasvaa, kun en millään usko, että sixpack-ruokavalio on iloinen tai naiselle hyvin alhainen rasvaprosentti terveellinen :)

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Siivous liikuntana

Pidän siivoamisesta. Siinä näkee heti työnsä jäljen, olkoonkin, että tulos kestää vain hetken. Nautinnollisinta siivous on silloin, kun talo on tyhjä. On aikaa siivota kiireettä ja huolellisesti, järjestellä tavarat paikoilleen, pestä lattiat ja pyyhkiä pölyt. Musiikin voi valita mielensä mukaan ja tuloksesta ehtii nauttia edes teekupin verran ennen muun perheen paluuta rikospaikalle.



Olen joskus siivonnut sykemittarin kanssa. Sydän ja verenkiertoelimistön rasitukselta siivous vastaa suunnilleen kävelyä. Eli eipä ole kummoinen liikuntamuoto. Ja harvoin sitä tulee siivotessa mitään kovin painavaa nosteltua, joten ei sitä oikein voi voimailutreeninä pitää.

Siivous on kuitenkin mainiota arkiliikuntaa. Yksi suuri syyllinen nykyiseen lihavuusepidemiaan on arkiliikunnan vähyys. Arkiliikunta auttaa polttamaan kaloreita. Siivotessa kaloreita kuluu noin 250 kcal tunnissa. Ei paljon, mutta ainakin meidän lapsiperheessä on tätä iloa tarjolla lähes loputtomasti. Muutama vuosi sitten kellotin suorituksen, jos halusin pitää kodin koko ajan tip-top kunnossa, minulta kului viikossa aikaa YKSITOISTA (11) tuntia siivoukseen. Se on jo 2 750 kcal arvoinen suoritus. Melkein 400 grammaa rasvaa, ihan vain siivoamalla. Sivussa saa puhtaan kodin, jossa yllätysvieraat eivät koskaan pääse yllättämään.


Tosiasiassa tyydyn nykyään noin seitsemän viikkotunnin suoritukseen siivouksen saralla. Joo, koti on välillä mulllin mallin, eikä vessaa tule pestyä kahta kertaa viikossa. Toisaalta kyläilijätkin ovat enimmäkseen muita lapsiperheitä, sotku ei ole näissä piireissä mitenkään harvinainen näky. Säästyneellä neljällä tunnilla ehdin kivasti pari kolme kertaa lenkkipolulle tai kuntosalille.


maanantai 6. kesäkuuta 2016

Vekkuli pseudoefedriini

Otin elämäni ensimmäisen kerran pseudoefedriiniä (Duact) lauantaiaamuna. Halusin avata sillä korvatorvia, jotta märkäinen erite pääsisi valumaan pois korvasta. Odottelin piristävää vaikutusta, mutta sitä en aluksi havainnut. Torkuskelin pitkin päivää 5-10 minuutin unia aina kun vain pystyin. Lauantai-iltana otin toisen tabletin ajatuksena pitää korvatorvet yötä myöten auki. Ja johan pomppasi. Valvoin puolille öin ja heräsin aamulla klo 6 virkeänä. Odotin sunnuntaipäivältä kauheita, yleensä kuuden tunnin yöunilla olen hieman ärtyisä ja melko väsynyt koko päivän. Otin varmuuden vuoksi yhden Duact tabletin myös sunnuntaiaamuna. Sittenpä ei kyllä enää väsyttänyt. Vaikken toistanut annosta olin virkeä iltaan asti.

En yhtään ihmettele, että lääkettä käytetään doping aineena. Aine parantaa rasituksensietokykyä, estää väsymystä, lisää voimaharjoittelussa räjähtävyyttä ja tehoa.  USA:ssa pseudoefedriinin dopingkäyttö ei ole kiellettyä. Tämä on johtanut mm siihen, että NHL pelaajat saatetaan peleihin iskuun pseudoefedriinillä. Maksimivaste saavutetaan kaksi tuntia lääkkeen annosta ja koska lääkkeen puoliintumisaika on melko pitkä, 5,5 tuntia, eivät pelaajarukat saa sitten koko yönä unta. Tätä lääkitään sitten unilääkkeillä. Unilääkkeet aiheuttavat tokkuraisuutta (ja riippuvuutta!), jota sitten vuorostaan poistetaan pseudoefedriinillä.

Pseudoefedriini supistaa limakalvoja ja verisuonia. Se on yleisesti käytössä oleva flunssalääke, jolla on tarkoitus helpottaa ylähengitysteiden tukkoisuutta ja nuhaa. Se on amfetamiinin ja efedriinin johdos ja sitä kautta piriste, vaikkakaan ei yhtä voimakkaasti keskushermostoon vaikuttava, koukuttavat tai haittavaikuttava kuin sukulaisaineensa. Herkät ihmiset saattavat kuitenkin saada pseudoefedriinistä sydämentykyttelyä, unettomuutta, pahoinvointia, suun kuivumista, rauhattomuutta ja verenpaineen nousua.

Pseudoefedriini poistuu munuaisten kautta ja sen erittyminen virtsaan tehostuu, jos virtsaa happamoitetaan (tämän voi tehdä esimerkiksi C-vitamiinilla) ja toisin päin, jos virtsa on emäksistä, puoliintumisaika pitenee (esim. tomaatilla). Markkinoilla olevista lääkkeistä esim Duact, Aerinaze ja Cirrus sisältävät pseudoefedriiniä.


Aika vekkuli aine tuo pseudoefedriini. Lunasti kyllä paikkansa flunssalääkepaletissani silloin kun on pysyteltävä pystyssä flunssasta huolimatta. Ja silloin, kun on saatava röörejä auki tukehduttavalta tukkoisuudelta. Mutta silloin, kun voin linnoittautua sohvan pohjalle vetkuamaan, on neljän seinän sisällä pysytteleminen lienee paranemisen kannalta parempi vaihtoehto, kuin luoda itselleen valheellinen kuva jaksamisesta douppaamalla.


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Viikkoraportti 9 ja toukokuun yhteenveto

Paino tänään 81.5 kg, +0.9kg viikossa, -1,5kg alusta.

Syömisetkin olivat hieman mitä sattuu alkuviikon. Ylpistyin varmasti liikaa viime viikon hyvästä tuloksesta ja ote lipsui. Loppuviikosta syömiset kurissa ja järjestyksessä, mutta korvatulehdus vaivana. Toivon, että edes osa tuosta painosta on tulehduskipulääkkeiden elimistöön keräämään nestettä.

Mutta siis kaunistelematta toukokuussa paino ei tippunut ollenkaan. Positiivisena puolena kävin alimmassa painossa pitkään aikaan, 80,6 kg:ssa. Edellisen kerran on lokakuun 2015 lopussa paino on ollut alempi, 80,3kg tuolloin.

Viikon liikunnat:
Ma Valmennus, kiertoharjoittelu
Ti Lepo
Ke Voimatreeni ja yritys vk-juoksuun 2km , 137 bpm keskisykkeellä.
To Ratsastus
Pe-Su lepo (korvatulehdus)

Toukokuuhun mahtui yksi sairasviikko flunssassa mutta kuitenkin 15 treeniä, eli melkein joka toinen päivä. Ei kai siihen ihan tyytymätön voi olla, vaikka mutu-tuntumalla olisikin sanonut toukokuun menneen sairastelun vuoksi ihan päin prinkkalaa.  Onneksi on treenikalenteri, se lahjomattomasti kertoo kuinka on oikeasti mennyt ja mitä olen oikeasti tehnyt.

Viikon positiviiset: Uudet lihasvoimatreenit olivat kivoja. Ja uudessa ohjelmassa on mukavasti juoksua, vaikken tällä viikolla päässytkään kuin kerran poluille. Vatsalihas-, askelkyykky- ja punnerrushaasteet sujuivat sairastumiseen asti hyvin.

Viikon haaste: Korvatulehdus alkoi perjantaina. Pistoolikyykyt täytyi tehdä penkille JA avustaa TRX-naruilla, että sain laskettua liikkeen hallitusti alas asti, enkä pyllähtänyt lopussa istumaan. Tuplatreenipäivän aikataulutuksessa on vielä hakemista. Selkeästi kahden tunnin tauko voimaharjoittelun ja vk-juoksun välissä oli joko liikaa tai liian vähän, haen siihen vielä rytmiä (voi tietty olla että flunssa painoi silloin jo päälle ja heikensi voimia). Ruokailun saralla on tilaa ryhtiliikkeelle.



Alphonse Mucan taideteos täältä