Lomatuulia

Eilen illalla lähdin ohjelman mukaiselle 6-8 km peruskestävyyslenkille. Hoitokoira hihnan päässä ja kesäinen ilta edessä. Vähän vielä väsytti, mutta päätin kuitenkin kokeilla juoksemista. Minkä ilon siitä taas sainkaan. Siinä minä hölkyttelin, ihan kepeästi. Kuin kävelyllä olisin ollut, mutta siis juoksin. Toivottavasti tähän ei totu ikinä. Jaksan aina, aina ihmetellä sitä, että kunto on jo niin hyvä, että kevyet lenkit ovat todella kevyitä. Kevyttä juoksua, siinä on kaksi sanaa, joita en olisi aiemmin kuvitellut yhteen.

Tänään kävin kiireettä tekemässä kiertoharjoittelun. Sain uuden PB:n ylätaljaan; 10 toistoa 45 kilolla. Siinäkin muistan noin vuoden takaisen ajan, jolloin 20-25 kiloakin tuntui raskaalta. Kahvakuulilla lämmitellessä huomasin, että olin tiistain valmennuksessa porannut vatsan sivuun kyynärpäällä räkkiasennossa kipeän kuopan. Eipä sillä, tänään oli ohjelmassa tempauksia, ei tarvinnut lämmittelyä enempää kylkiräkissä kuulaa pitää.

Huomenna suuntaamme Kuopioon juhannuksen viettoon ja minä jään sinne poikien kanssa viikoksi mökille lomailemaan. Treenisuunnitelma on valmiina. Juoksua aamuisin, kun pojat katsovat pikku-kakkosta. Salitreenejä varten etsin jo netistä muutaman kuntosalin, joista löytyy tarvittavat välineet ja joihin pääsee kertamaksulla sisään. Pojat saavat sen aikaa olla toivottavasti Vaarin, eli isäni, hoidossa. Ei tarvitse ottaa omia kahvakuulia mökille mukaan, eikä toisaalta jättää treenejä tekemättä. Tämäkin on melko uutta, että ihan suunnittelemalla suunnittelen, kuinka saan lomallakin treenit tehtyä. 

Kuvassa näkyy hyvin ns räkkiasento, kyynärpää tuettuna lonkan yläpuolle.