Olin varautunut henkisesti siihen, että kuudelta juhannuspäivän aamuna saa ihan yksikseen Väinölänniemellä juosta, vaan olihan tuolla muutama kävelijä, juoksija ja pyöräilijäkin lisäkseni. Kaikki moikkailivat huomenet takaisin. Aurinko enteili jo hellettä ja oli aivan tyyntä.
Ilman aamupalaa treenaaminen ei ole mielipuuhaani mutta eilisen herkuttelun ja lepopäivän jäljiltä oli lihasten glykogeenivarastot täynnä ja tuollainen lyhyt treeni meni kivasti.
Lenkillä myös oivalsin sen, että jos siirrän keskiviikon pk treenin maanantaiksi, niin ei tarvitse jättää poikia yksin mökille lenkin ajaksi. Kyllähän nuo melkein koululaiset varmaan pärjäisivät mutta MINUN ylikehittynyt kanaemovaistoni olisi kuitenkin koko 40 min ajan helisemässä ja syyttelemässä.
Hyvä boogie tervetuloa takaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti