Eilen oli kiire heti aamusta lenkille. Logiikka oli siinä,
että jos sairastuisin, niin olisipahan edes yksi treeni enemmän tehtynä. Lenkin
alkupuoli sujui hyvin. Lopussa sykkeet tahtoivat karkailla yli 140 ja vatsaa
pisti. Kävelin väliin pitkiä pätkiä jotta sain sykkeet pidettyä
tavoitealueella. Kotona heikotti. Puolituntia lenkiltä saapumisen jälkeen
vatsatauti isku minuun.
Siinä sitä olikin loppupäivä makuulla torkuskellessa aikaa
miettiä kuinka järkevää oli ollut rynnätä lenkille heti aamusta. Lenkin
plussat: tulipahan treeni tehtyä. Lenkin alkupuolella oli kivaa. Lenkin
miinukset: Ikuinen jossittelu siitä olisinko sairastunut ollenkaan, jos olisin
malttanut antaa keholle lepoa. Lenkillä syntynyt nestehukka ja väsymys eivät
varsinaisesti parantaneet oloa taudin iskiessä.
Tekisinkö saman ratkaisun uudestaan? Tekisin. Ei sitä oikein
voi jäädä odottelemaan sairastumista, vaikka taudin todennäköisyys olisikin
suuri. Olisihan tauti voinut tulla vaikka vasta tänään tai vasta illalla ja
silloin olisin hukannut yhden treenimahdollisuuden. Tänään on olo onneksi jo
parempi, vaikkakin sen verran heikko, että nyt on kyllä lepopäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti