perjantai 3. kesäkuuta 2016

Liikaa syömisen helppous

Minun on todella helppo syödä liikaa. Kymmene domino keksiä, hups vaan (700kcal). Kaksi mokkapalaa, ei tunnu missään (à 500 kcal, yht 1000 kcal). Pussillinen irtokarkkeja, siinähän se tv:n ääressä (800 kcal). Ja nämä kaikki yhden päivän aikana oikeiden ruokien lisäksi. Vuosi sitten pidin ruokapäiväkirjaa. Järkytyin. Söin helposti 3000-3500 kcal päivässä, vaikka mielestäni en määrällisesti syönyt mietenkään ylettömän paljon. Päivittäinen kulutukseni lienee siellä 2000-2500 kcal haarukassa. Mokkapalat nimesinkin paholaisen paloiksi tuon silmiä avaavan kokemuksen jälkeen. Neljällä mokkapalalla saan koko päivän energian tarpeen täyteen, mutten kuitenkaan nälkää tyydytettyä.

Meillä ei voi kotona olla minkäänlaisia vierasvaroja. Syön ne kaikki lopulta itse, enemmin tai myöhemmin, mutta syön. Herkut huutelevat kaapissa nimeäni kauan ja häiritsevästi. Jos en halua syödä niitä, mutta haluan rauhaan, joudun heittämään sokeripommit roskiin. Jos haluan vain rauhaa ja mieli on heikolla päällä, väsynyt tai nälkäinen, niin syön  makupalat. Meidän vierasvarat ovat lähikaupassa. Sieltä kipaisee kahvipyödän täytettä 10 minuutissa melkein mihin aikaan vain. Kiitos eduskunnalle kauppojen aukiolon vapauttamisesta.
 
Minun on täytynyt opetalla, ja edelleen opettelen, monia syömiseen liittyviä asioita. Olen opetellut tiedostamaan missä ruuissa on paljon kaloreita. Niistä ruuista koitan opetalla nauttimaan kohtuudella. Että ne olisivat harvinaisia herkkuja, joihin keskityn ja joita vaalin. Ei sellaista, mitä keittiössä napsitaan ohimennen suuhun. Olen lisännyt kasviksia ja proteiinia ruokavaliooni. Molemmat tuovat kylläisyyttä, pienellä kalorimäärällä.
Olen opetellut kysymään itseletäni miksi nyt aion syödä, ennen kuin syön (toistaiseksi muistan kysymyksen noin 50% ajasta. Opettelen edelleen). Kaikki syyt kelpaavat nälästä, kiukun ja väsymyksen kautta tylsistymiseen ja palkintoihin. Minun täytyy vain teidostaa syömisen syy. Kysymys on ollut minulle varsin hyödyllinen työkalu. Kun illalla klo 21 seison keittiössä miettimässä mitäköhän hyvää sitä vielä vähän söisi, niin "miksi?" kysymyksen vastaus on usein väsymys. Voinkin todeta, että siirrynpä tästä suosioilla sittenkin sänkyyn enkä ruokapyötään.

Yksi liikaa syömisen triggeri itselläni on myös liian vähäinen syömisen päivällä. Silloin illalla on maailmanlopun nälkä, joka ei tunnu oikein millään ruokamäärällä taittuvan. Yritän silloinkin vain hyväksyä tilanteen ja minimoida vahingot. Maailmanlopun nälkään on turha mättää sokeria ja voita. Oikea lämmin ruoka, hedelmät ja pari voileipää auttavat taittamaan nälältä pahimman terän. Kuppi tai pari kuumaa teetä hitaasti juotuna pelaa aikaa aivoille tajuta, kyllä ruokaa on taas saatu ja ihan riittävästi.

Youtubesta muuten löysin mainion ohjelman liikaa ja tiedostamatta syömisestä Secret eaters . Minulla nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä. Syön helposti liikaa, jos en tiedosta miksi syön ja mitä syön. Kun tiedostan miksi olen syömässä, on helpompi miettiä myös sitä, mitä aion syödä. Haluan nauttia herkuista kohtuullisesti, ilman että illalla ruokapäiväkirjaa täyttäessä huomaakin, että hups, taas tuli syötyä 3500 kcal.

3 kommenttia:

  1. Olen miettinyt lautasen koon vaikutusta annoskokoon. Mulla on Arabian 24h-astiat, ja varsinkin se matala lautanen on iso kuin pesuvati. Sepä tulee sitten laitettua täyteen ruokaa, milloin mitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tarkoitin nimenomaan syvää lautasta. Se on ISO. On kyllä se matalakin aikamoinen.

      Poista
    2. Lautasen koolla on tutkimusten mukaan vaikutusta syödyn ruuan määrään. Sen huomaa hyvin laivan buffassa, jossa on tarkoituksellisen pienet lautaset ja toisaalta ravintoloissa, jossa ruuasta maksetaan painon mukaan on yleensä ihan hilttömän suuret lautaset.

      Itse olen pyrkinyt suosimaan keskikokoisia lautasia kotona, että niille kuitenkin mahtuu riittävästi kasviksia lämpimän ruuan sivuun.

      Poista