Pseudoefedriini nosteessa sen huomasin. Tältä tuntuu, kun ei väsytä yhtään. Hätkähdin ajatusta. Olenko normaalissa arjessani kokoajan väsynyt? Voisinko huomaamattani olla peräti masentunut, jos olen kokoajan väsynyt. Tai aiheutanko itselleni liiallisella sokerin syönnillä väsymyspiikkejä turhaan? Pitäisikö ryhtyä kokeeksi sokerittomalle ruokavaliolle? Päätin tarkkailla itseäni.
Nyt voin julistaa parin päivän ihmiskokeeni tulokset. Koeasetelmassa en muuttanut arjessani mitään, jos muutokseksi ei lueta sitä, että olen edelleen toipilas korvatulehduksesta. Säännöllisin väliajoin vain kiinnitin huomioni siihen, mikä virkeystasoni oli kullakin hetkellä. Lepäsikö nyt, jos voisin? Ottaisinko päiväunet? Olenko täysin virkeä? Onko oloni energinen? Teenkö tyytyväisenä sitä, mitä kulloinkin teen? Helpotuksekseni huomaisin olevani suurimman osan päivää virkeä ja tyytyväinen, ihan ilman dopingaineita.
Mistä sitten itselleni on syntynyt mielikuva, että minua väsyttäisi usein tai etten tietäisi, miltä virkeänä oleminen tuntuu. Luulen, että kyse on havainnointiharhasta. Ne hetket, kun väsyttää, jäävät mieleen, koska ne ovat niitä hetkiä, kun itseään pitää hieman piiskata ja tsempata suorittamaan käsillä oleva tehtävä loppuun. Esimerkiksi iltaisin, kun olen saanut lapset nukkumaan, odottaa usein keittiön siivous. Silloin aivot kuiskailevat, kuinka mukava olisi jo hiippailla sohvalle tai sänkyyn lepäilemään, kun väsyttääkin jo niin.
Niistä mieleen jäävistä hetkistä mukavuusalueen ulkopuolella ja pinnistellessä väsymyksen yli, muodostuu tarina, jota kerron itselleni omasta elämästäni totena: ”Ai, ai kun minua usein/jatkuvasti/aina väsyttää, mutta kun on tämä talous, duunit ja treenit tässä hoidettavana.” Nyt, kun olen objektiivisen subjektiivisesti havainnoinut asiaa, olen huomannut, ettei kertomani tarina ole totta. Olen suurimman osan päivää virkeä, hyväntuulinen ja tyytyväinen elämääni. Pidän työstäni, rakastan perhettäni ja treenaaminen on 90% ajasta puhdasta endorfiini-ilotulitusta. Niitä hetkiä en vain riittävän tietoisesti havannoi, enkä paina mieleen.
Olipa hyvä, että tuli tämäkin asia huomattua. Korjasin havainnointivirheeni. Jatkossa tietoisesti keskityn hetkiin, jolloin minua ei väsytä. Muutan aktiivisesti tarinaa, jota kerron itselleni totena.
Alkuperäinen kuva täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti