Ruokailut rytmissä

Monissa laihdutusoppaissa neuvotaan syömään 3-4 tunnin välein, ettei nälkä pääse liian kovaksi ja aineenvaihdunta pysyy hyvin käynnissä, eikä elimistö mene paastotilaan. Ihan kaikissa painonhallintaneuvoissa korostetaan säännöllisen ruokailurytmin merkitystä. Silloin keho oppii rytmin ja nälkä tulee ennakoidusti ja säännöllisesti. Useat lähteet kehottavat syömään suunnitelmallisesti. Kerran olen lukenut sisätautilääkärin haastattelun, jossa hän kauhisteli nykyistä kulttuuria, jossa syödään jatkuvasti. Se on hänen mielestään haimalle ja elimistön soluille todella raskasta, kun insuliinin tuotanto on jatkuvasti käynnissä ja kehossa on jatkuvasti insuliinia verenkierrossa. Hänestä tervettä oli pitkät ruokailuvälit, jolloin haima ja muutkin solut saivat levätä. Hammaslääkärit suosittelevat, ettei happohyökkäyksiä, ja siten syömiskertoja, olisi päivässä kuin viisi.

Oma ruokailurytmini on muodostunut epäsäännöllisen säännölliseksi. Pitkän hakemisen jälkeen ateriavälini ovat tällaisena juuri hyvät. Torstaisin syön vain aamupalan, lounaan ja myöhäisen päivällisen. Tiistaisin syön aamupalan, lounaan, aikaisen päivällisen ja usein iltapalan. Keskiviikkoisin ja viikonloppuina syön aamupalan, välipalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Maanantaisin ja perjantaisin syön aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja tarvittaessa iltapalan.

Syömisrytmiäni säätelevät treenit ja työt. Jos urheilen heti aamupalan jälkeen, kuten usein viikonloppuisin ja keskiviikkoisen teen, syön mielelläni jonkin välipalan liikunnan jälkeen. Tiistaisin ja torstaisin työpäiväni on lyhyt, neljä tuntia, joten en koe mielekkääksi ottaa eväitä töihin. Minulla on silloin nälkä, kun tulen kotiin lounaalle, mutta toisaalta sittenpähän syön kunnon lämpimän ruuan. Torstaisin lisäksi lähden usein tallille illaksi, enkä sinnekään viitsi ottaa eväitä mukaan, syön sitten myöhemmin kunnolla. Maanantaisin ja perjantaisin teen hieman pidemmän kuuden tunnin työpäivän. Siihen otan mielelläni eväät mukaan, lounaan ja välipalan. Töissäni on usein niin kiire, että eväiden on oltava tarvittaessa kylmänä ja nopeasti syötäviä. (Yllättävän monet niin sanotut lämpimät ruuat maistuvat kylminäkin hyviltä!)

Olennaista nälän hallinnassani onkin rutiini ja ennakoitavuus. Tiedän milloin ja mitä ruokaa on seuraavan kerran tarjolla.  Se hillitsee tehokkaasti pikkumakeiden himoani. En ole ruokailurytmissäni ehdoton. Jos tiistaina työpäivän jälkeen nälkä juilii kylkiä, ja kotimatka tuntuu ihan ylivoimaiselta ajatukselta, saatan hakea kaupasta banaanin tai rasiallisen kirsikkatomaatteja evääksi. Mutta noin pääpiirteissään rytmi on löytynyt ja siinä pitäytymisen olen kokenut mielekkääksi. Minulla on selkeät ruoka-ajat, ne vain riippuvat viikonpäivästä.