Viikkoraportti 55

Paino tänään 81.7 kg
- 1,3kg alusta.

Ruokailut herkutellen. Sain alkuviikosta huonoja uutisia ja oli "pakko" jostain höllätä, ettei kroppa olisi mennyt ylikierroksille, niin päätin, että herkut nyt sallittakoon viikoksi. Jos nyt jotain positiivista asiasta, niin ruokailurytmi on selkeästi jo selkärangassa, napostelua ei nimittäin esiintynyt vaikka jälkiruokia kuluikin.

Viikon treenit:

Ma Lepo
Ti Valmennus
Ke pk juoksu 7km
To Kuntopiiri omankehon painolla
Pe Lepo
La Lepo
Su Juoksu pk 4,5 km

Viikon positiiviset:
Tiistain treeneissä 16kg kahvakuulatempaukset onnistuivat kevyesti.

Viikon haasteet:
Sää, eilen en mennyt vaakasuoraan räntäsateeseen juoksemaan ja tänäänkin maassa oli niin paksu kerros loskaa etten edes yrittänyt juosta vauhtikestävyyttä.
Elämä ja ruoka. Ja mitä näitä muita pieniä esteitä nyt on...

Hiilaritankkaus tällä viikolla kyllä toimi toivotusti. Se laski kortisonitasoja ja palautti yöunet. Tästä on hyvä jatkaa ensiviikkoon, jolloin tavoitteena on kyllä syödä taas syödä valmentajan ohjeiden mukaan pikkaisen miinuskaloreilla mutta nälkää näkemättä. Ja treenithän jatkuu joka tapauksessa, niistä tykkään ja ne rentouttaa.

Viikkoraportti 54

Paino tänään 81.0 kg
-2 kg alusta.

Ruokailut ihan ok mallilla viikon. Alkuviikosta jouduin vähän neuvottelemaan kropan kanssa mitä ja kuinka paljon syön. Elimistöstä olisi ollut kiva jatkaa plussakaloreilla, rasvalla ja sokerilla.

Viikon liikunnat:
Ma Lepo
Ti Valmennus
Ke Juoksu, pk 12.6km
To Kuntosali
Pe Lepo
La juoksu, pk 7km
Su Kuntopiiri kahvakuulilla

Viikon positiiviset:
Vihdoin nousi 16kg kahvakuula työnnöissä kevyesti.
Juoksut sujui hyvin ja tuntuivat kivoilta.

Viikon haaste:
Keskiviikon pitkä juoksulenkki verotti torstain salitreenistä jalkavoimia.

Sunnuntain leikkikenttä.

Väsymystä

Kesviikkona oli hurmaavan kaunis päivä ja minulla aikaa. Pitkä lenkki kutsui. Laitoin sykemittarin päälle mutten sitä lenkin aikana vilkuillut. Hiljakseen tassuttelin hiekkateitä pitkin niin kauan kuin hyvältä tuntui. Lenkin pituudeksi tuli lähes kaksi tuntia ja kilometrejä kertyi 12,6. Suunto antoi palautumis ajaksi 33 tuntia. Illalla riekuin pentujeni kanssa vielä uimahallissa.

Torstaina olikin sitten melko väsynyttä menoa kuntosalilla. Maastavedot painoivat kuin synti, 70 kilolla sain hätäisesti 5 toistoa tehtyä, kun parhaimillaan 75 kilolla on tullut 10 toistoa. Bulgarialaiset yhden jalan kyykyt tärisyttivät jo kolmannen sarjan jälkeen niin pahasti että jätin suosiolla neljännen sarjan tekemättä. Penkkipunnerrus kulki hyvin ja leuanvedot kuminauha-avusteisesti kohtalaisesti. Loppu treenin vatsarutistukset olivat silkkaa tuskaa. Tahmeus tuntui painottuvan jalkoihin ja vatsaan, joten ajattelin sen johtuvan edellisen päivän pitkästä lenkistä.

Yö kuitenkin sai ajatukset muualle. Heräsin yöllä nuhaiseen oloon. Tai itseasiassa heräsin lemmikkigerbiilien metelöintiin mutta huomasin oloni olevan nuhainen. Että ehkäpä torstain treeniä vaikeutti myös alkava flunssa. Tänään on luvassa lepopäivä. Huomenna täytyy erityisen herkällä korvalla kuunnella kehoa. Onko kyseessä väsymys vai flunssa? Väsymys tässä vaiheessa treenikiertoa on ihan normaalia, kun jäljellä on kaksi treeniä tälle viikolle ja edessä kevyempi treeniviikko. Mutta on väsymystä ja väsymystä. Ja sitä oikeaa väsymsytä hoidetaan levolla, ei liikunnalla. Enkä nyt todellakaan halua flunssaa päälle. Onneksi aamulla olo oli jo parempi.

Samat kilot ees taas

Paino pääsiäisreissun jälkeen oli 82.2 kg. Ajattelin sen olevan lähinnä nestettä, täysiä glykogeeni varastoja ja PMS turvotusta. No nyt olen 2 päivää ollut pienillä miinuskaloreilla ja kuukautisetkin alkoivat. Paino tänään 81,4kg. Eli ei ihan sitten ollutkaan vain nestettä. Kroppani osaa ottaa omansa.

"Kuihtuu kaunein kukkanenkin,
sitä ei voi estää,
vaan läski se on ikuista,
se pysyy, säilyy, kestää."

Ärsyttää laihduttaa näitä samoja kiloja edes takaisin. Ja vaikka tiedostankin, että ihan oma moka, niin silti jotenkin kohtuuttomalta tuntuu, että 3 viikon laihdustusuurastuksen saa tuhottua 4,5 päivässä totaalisesti.

Eipä tässä muu auta kuin ottaa opiksi. Pidemmän aikajänteen laihdutusuurastus siis edessä. Jospa vaikka tästä juhannukseen ottaisi tavoitteeksi säntillisen syömisen. Kalorit ovat melko korkeat, tavoitteena on syödä päivässä 1700-2000 kcal. Haluan syödä niin paljon, että jaksan hyvin treenata eikä nälkä saa vaivata. Kiitos suuren treenikuorman laihdun silläkin. Muutamat juhlapäivät osuvat matkalle, mutta niissäkin kohtuus olkoon ohjenuorani.

Kevennystä ja kalorisokeutta

Syötyäni torstai illasta maanantai aamuun herkkuja navan täydeltä, tuntui tänään, että voisin nyt useamman viikon hieman keventää ruokapuolta.

Aloitin lupaavasti. En ostanut laivalta mitään syötävää kotiin.

Kotona päädyin kasvissosekeittoon ja raejuustoon lounaaksi. Vertailin kaupassa eri keittojen kaloripitoisuuksia. Keitto, jonka halusin sisälsi 70kcal/100g. Keitto, jossa oli vähiten kaloreita 41 kcal/100g. Melkein puolet vähemmän siis.

Meinasin jo ottaa pahan mutta kevyen keiton. Sitten kuitenkin järkeilin ja laskin. Jos syön hyvää keittoa 250g on se 175kcal, +80 kcal raejuustosta ja vajaa +100 kcal jälkkäri appelsiinista. Yhteensä siis alle 400 kcal lounas, vaikka söisin juuri sitä mitä tahdoin.

Jepulis. Päädyin hyvään keittoon ja tyytyväiseen mieleen. Ruoka on nautinto. Ja vakaasti uskon, että syömällä onnellisesti olen myös kylläisempi.

Viikkoraportti 53

Painosta ei tietoa. Syömiset reilusti yli, olen lomareissulla Tukholmassa ja aamupalabuffet ja ravintolaruuat ovat uponneet surutta.

Viikon toteutuneet treenit:
Ma Lepo
Ti Valmennus
Ke Pk juoksu 1h
To Kuntosali
Pe Lepo
La Juoksu vk 40 min
Su Kuntopiiri 30 min

Viikon positiiviset:
Hyvä treeniboogie koko viikon ja nyt lomallakin on ollut kiva treenata.

Viikon haasteet:
Ei erityisiä haasteita, ellei sellaiseksi lasketa lomasyömistä, mutta sitähän ei lasketa?

Lauantain lenkki juoksumatolla näissä maisemissa Tukholman kattojen yllä.

Viikkoraportti 52

Paino eiliseltä 80.0 kg
-3.0 kg alusta.

Tällä viikolla lähdin tekemään vianmääritystä syömisissäni. Tuntui, että olin jo muutaman viikon putkeen syönyt ihan suht siististi ja normaalisti, silti paino vain nousi, vaikka se oli ennen vastaavilla syömisillä laskenut. Tajusin missä oli vika. Arkiliikuntani on nyt uuden asunnon myötä merkittävästi vähentynyt. Ennen kävelin helposti 5-12 kilometriä päivässä, tämä kertyi työmatka- ja muksujen haku kouluista kävelyistä. Nyt sitä liikuntaa ei enää ole. Toki nyt on työn alla pohtia, kuinka saisin lisättyä arkiliikuntaa. Mutta sitä odotellessa oli otettava jälleen lusikka kauniiseen käteen ja raato rehellisesti tarkasteltava syömisiä. Kirjaisin taas ruokapäivää viikon verran, nälkä ei ollut, mutta vaaka kiitti välittömästi tipauttamalla painoa alaspäin. Voitto kotiin siis sillä saralla ja ruokapäiväkirjan kanssa puuhastelu jatkukoon.

Viikon toteutuneet treenit:

Ma Lepo
Ti pk juoksu 60 min
Ke Valmennus, kuntopiiri melko rankka
To Kuntopiiri kevyt
Pe juoksu vk 30 min
La Lepo
Su Lepo

Viikon positiiviset:

Hyvä, kevyt palauttava treeniviikko. Ylpein olen kuitenkin perjantain vauhtikestävyysjuoksusta, keskinopeus oli 9,1km/h ja nopein kilometri kulki aikaan 6'05 min. Tämä on jo lähellä kauan haaveilemaani 10km/h vauhtia. Kyse oli lopultakin siitä, että uskalsin juosta kovaa. Pelkäsin, että alkaisi lihaksia hapottaa ja sitten juoksu hyytyisi, mutta sitten totesin, että so what, sittenpähän kävelen kotiin. Eikä hapottanut, vaan juoksin vain kovaa. Mahtavaa.

Viikossa ei ollut haasteita.

Loppuun vielä muutama sana painosta. Olen nyt vuoden pitänyt tätä blogia, jonka yksi tarkoitus on ollut painonpudotus. Ylimmillään paino on ollut himppasen yli 83 kiloa ja alimmillaan 78.8 kg. Paino on vuodessa tippunut kolme kiloa. Varsin vaatimaton saavutus. Olen kuitenkin tyytyväinen, koska paino ei ole noussut. Painonhallintaa on sekin, ettei paino nouse.
Totta kai haluan laihtua normaalipainoon ( 70.0kg ja BMI alle 25). Tämä on edelleen yksi tämän blogin tarkoitus ja tavoitteeni seuraavan vuoden sisällä. Matka siis jatkuu tältäkin osin.

Aikajänteitä

Aika on aika mielenkiintoinen asia. Viikot tuntuvat kuluvan hurjaa vauhtia ja vuodetkin aina vain nopeammin mitä vanhemmaksi tulen ja silti tulevasuuteen on vaikea hahmottaa kovin pitkälle. Usein sorrun ahnehtimaan ja kuvittelen, että jokin asia on nopeastikin saavutettavissa.

Yksi kestokuvitelmani on kuvitelma kyvystäni laihtua niin ja niin nopeasti tietyssä ajassa. Ja sitten toisaalta koska laihdutettavaa on edelleen melko paljon, niin en oikein saa kiinni, että toimia pitäisi juuri nyt, juuri tänään ja tällä aterialla tehdä ne fiksut valinnat. Sorrun syömään viimeisiä ehtoollisia ja manjana meininkiin. Mietin, auttaisiko tähän, jos ottaisikin ihan minipieniä tavoitteita. Kävisi päivittäin vaa’alla ja joka päivä päättäisi, että tänään, juuri nyt ja jokaisella tämän päivän aterialla teen hyvät valinnat, jotka vievät minua tavoitettani kohti.

Toinen aikahorisontti on treenit. Joskus tuntuu, että ne jylläävät pitkäänkin paikoillaan ja sitten yhtä-äkkiä tapahtuu edistystä. Esimerkiksi juoksu tuntuu usein samalta. Ja niin sen tietysti kuulukin tuntua, koska juoksen tietyissä syketavoitteissa, siten tunne on vuodesta toiseen sama, vaikka vauhti onkin parantunut. Oikein täytyy välillä muistuttaa itseäni, että kun aloitin juoksemisen pystyin juoksemaan 9’20min/km vauhtia peruskestävyyssykkeillä ja mummot pikku koiriensa kanssa KÄVELIVÄT minusta ohi. Nyt sentään useimmiten juoksen kaikkien kävelijöiden ohi, en kovaa, muttei minua nyt kuitenkaan enää kävellen ohiteta lenkkipolulla.

Hankin itselleni kolmen vuoden päiväkirjan treenien kirjaamista varten. Ajattelen, että siitä olisi hauska verrata missä on ollut vuosi sitten, kun väkisinkin samalle sivulle tulee vuoden välein merkintä. Näkisi kehityksen pidemmällä jänteellä.

Ja toki tähän loppuun on pakko kurkistaa tulevaisuuteenkin. Seuraavan vuoden aikana toivon lopultakin saavuttavani normaalipainon, pystyväni vetämään leuan JA juoksevani 10 kilometriä tunnissa. Kolmen vuoden aikajänteellä tavoitteenani on olla aina vain paremmassa kunnossa.  

Viikkoraportti 51

Paino tänään 81,2 kg
-1,8 kg alusta.

Ruokailussa tsemppaan yleensä hyvin kasvisten syönnissä mutta tällä viikolla lautaselleni osui harvoin kasviksia. HeVi osaston päätähdiksi nousivat omenat ja appelsiinit. Niitä kului päivittäin mutta se ei vielä riitä. Siihen siis huomio alkavalla viikolla.

Liikunnat:
Ma Lepo
Ti juoksu vk 7 km
Ke valmennus
To Lepo
Pe kuntosali
La Juoksu pk 9km
Su kuntosali

Viikon positiiviset:
Tiistain juoksulenkillä nopein km 6'32 min. Mikä on mulle ihan ennätysnopeaa.

Viikon haaste:
Perjantaina penkkipunnerrus jäi varsin vaatimattomiin painoihin kun olin tehnyt alle leuanvedot. Edellisellä kerralla toisinpäin tehtynä taas leuanveto kärsi. Ei ole iso ongelma. Täytynee vain vuorotella kumman tekee ensin.

Pitkällä lenkillä sielu lepää

Tein tänään veroilmoituksen ja olin luvannut itselleni palkinnoksi siitä juoksulenkin. Saisin juosta niin pitkään kuin huvittaisi. Siinä vaiheessa kun sain veroilmoituksen tehtyä taivaalta satoi räntää vaakatasossa. Mietin, että olisipa sekin palkinto, mennä nyt tuonne koiran ilmaan juoksemaan. Hetken harkitsen koko lenkistä luopumista, se ei varsinaisesti kuulunut treeniohjelmaani. Pohdin myös mahdollisuutta mennä kuntosalille juoksemaan matolle.

Muistin kuitenkin, että sää usein näyttää ikkunasta kehnommalta kuin miltä lopulta oikein pukeutuneena tuntuu. Ja siitäkin muistutin itseäni, että lenkin jälkeen on aina niin hyvä olo. Puin siis säänmukaisesti päälle ja lähdin juoksemaan.

Onneksi lähdin. Tämä olin pisin lenkki mitä olen useaan kuukauteen juossut ja oli ihana sellainen. Pitkillä lenkeillä sielu lepää. Se ei hötkyile lenkin alkua tai loppua. Reittejä ei tarvitse miettiä kovin tarkkaan. Ei ole pakkoa vilkuilla kelloa tai sykettä. Sen kun hölköttelee eteenpäin. Nyt vielä räntäsade sumensi silmälasit ja huppu päässä peitti kaupungin äänet. Vaivun syvälle omaan maailmaani ja rentouduin.

Päässäni alkoi heti lenkin jälkeen surrata suunnitelmat siitä, miten tätä nannaa olisi mahdollista saada lisää. Voisinko joka toinen viikonloppu juosta yhden pitkän lenkin. Jos aluksi pidentäisi joka kerta lenkkiä kilometrillä ja sitten kun olisi tottunut juoksemaan kaksi tuntia putkeen, koittaisi lenkki lenkiltä kiristää tahtia. Katsotaan mihin rahkeet riittävät, mutta varmaa on, että into pitkiin lenkkeihin palaa taas kirkkaalla liekillä.