Paras linssikeitto

Et ehkä pidä sipulista, et purjo- etkä punasipulista. Inhoat varsiselleriä. Persiljaa et ainakaan syö. Valkosipuli saa hiuksesi pystyyn. Tee silti tätä keittoa juuri ohjeen mukaan. Siinä on kaikkea edellä mainittua täydellisessä tasapainossa. Keitto maistuu täyteläiselle, lihaiselle, vaikkei lihaa sisälläkään. Et maista keiton seasta yksittäisiä raaka-aineita. Tästä ei linssikeitto yhtään parane. Alkuperäinen ohje on kirjasta Basta! Italialaisen ruokakulttuurin abc.

1 punasipuli

1 porkkana

1 varsisellerin varsi

1/4 purjoa

5 kirsikkatomaattia

1 valkosipulinkynsi

200 g linssejä (itse käytin vihreitä, alkuperäinen ohje ehdottaa ruskeita)

1 litra kasvilientä (itse tein kasvisliemikuutioista)

Persiljaa

Oliiviöljyä

Pilko kasvikset ja huuhdo linssit. Lorauta kattilan pohjalle oliiviöljyä. Kuullota kattilassa sipuli, lisää porkkanat, selleri ja purjo. Kääntele hetki. Lisää pilkotut tomaatit, valkosipuli ja lopuksi linssit ja kasvisliemi. Anna kiehua puoli tuntia kunnes linssit ovat kypsiä. Lisää lopuksi pilkottu persilja. Tarjoile oliiviöljyn kanssa.

Alkuperäisessä ohjeessa on vielä suolaa ja pippuria. Minä en lisäsuolaa kaivannut, kasvisliemi oli jo melko suolaista. Ja totta puhuen pippurin huomasin vasta nyt, kun luin ohjetta tätä tekstiä varten. Aivan taivaalliselta on maistunut ilman pippuriakin.

Kuvien stailaus vaatii näköjään vielä opettelua :)

Viikkoraportti 3

Paino tänään 81.5 kg. -1,5kg alusta ja -0 kg viikossa.

Syömiset olleet ihan hanskassa. Jopa lauantain brunssi onnistui yli odotusten. Kiitos kiltin ystäväni, joka oli huolehtinut tarjolle myös tuoretta ananasta, omenaa ja viinirypäleitä. Niitä sattoi mutustaa seurustelun lomassa enemmänkin :)

Viikon liikunnat:

Ma lepo
Ti Juoksu 6km, pk.
Ke Lyhyt kahvakuulatreeni valmennuksne päätteeksi 16 kg kuulalla.
To Ratsastus
Pe Lepo
La Juoksu 12km, pk.
Su Perusvoimatreeni.

Viikon postiviiset ja viikon haaste samassa paketissa:
Valmennuksessa tehdyt mittaukset aiheuttivat melkoisen ajatusmylläkän päässä, Loppu tulemana myönsin itselleni sen, minkä vaaka oli kertonut jo pitkään. Painonpudotuksen kannalta edistymistä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Päätin, että jatkossa myös viikonlopun ruuat pysyvät kalorirajojen puitteissa. Tästä on hyvä jatkaa. Aina pitää tietää missä kohti kartalla on, jos haluaa edetä johonkin tiettyyn suuntaan.

Kuvassa Bolognan kartta keskiajalta.

Kuva täältä.

Herkkujen kosto

Sunnuntaina toisen onnistuneen dieettiviikon päätteeksi päätin ottaa hieman löysemmin ja jättää ruokapäiväkirjan täyttämättä. Söin normi aamupalan. Kävin salilla tiukan treenin vetämässä. Söin runsaahkon välipalan. Lounaaksi söin Nepalilaista, jotain kotijuustosekoitusta. Ei ihan kevyttä, mutta en kyllä syönyt itseäni ähkyksi. Illalla meni päivällisen lisäksi vielä pieni 110g karkkipussi. Ehkä noin 1000-2000 kcal yli kulutukseni söin. Kilossa rasvaahan on 7000 kcal.

Seuraavan päivän puunituksessa tulos oli +1kg. Joo tiedän, nestettä yms osa. Mutta silti ärsyttää. Kehostani ei nimittäin poistu ne nesteet yms mitenkään helposti. Eli nyt olen jälleen ollut ruokapäiväkirjan tunnollinen täyttäjä koko viikon ja tänään painosta on hävinnyt se +1kg. Ei kauhean motivoivaa.

Sama ongelma, mutta laajemmin tapahtui pääsiäisen Ruotsin risteilyllä. Kaksi päivällistä buffetissa, kaksi aamupalaa buffetissa ja yksi ravintolalounas. Tulos plus kaksi kiloa. Joista vieläkin, neljä viikkoa pääsiäisen jälkeen on jäljellä +0.5kg painoon ennen pääsiäistä verrattuna.

Päätinkin, että jatkossa herkut pysyvät sallittujen kalorien rajoissa. Aina. Tämä päätös saa tulikokeensa heti huomenna. Menen huomenna kaverini järjestemälle brunssille. Siellä on perinteisesti ollut sen seitsemän  sortin tarjoilut. Pöydässä istuskellessa ja juttellessa syön helposti huomaamattani hetkessä herkkuja yli koko päivän kaloritarpeeni.

Sotasuunnitelmani huomiselle on syödä hyvä aamupala, jotten ole kiljuvan nälkäinen brunssilla. Käydä 10 kilometrin lenkillä aamusta, se tuo mukavasti 1000 kilokaloria syömisvaraa brunssiin. Tuhat kilokaloria on kyllä säälittävästi kaksi kakkupalaa tai esim kakkupala ja croissantti tai noin 13 keksiä. Eli ei paljon (?!), mutta toivottavasti riittävästi. Pyrin myös keskittymään pääasiaan, eli ystävieni kanssa seurusteluun syömisen sijaan!

Välimittauksia

Mittasimme tänään valmennuksessa välimittauksia. Edelliset mittaukset oli tehty syyskuussa 2015. Luulisi, että jotain kehitystä olisi tapahtunut.

Parhaiten on kehittynyt hapenottokyky. VO2 max oli nyt 41, eli iän mukaisesti taulukoituna erinomainen. Kun sama tulos syyskuussa oli 34, eli kohtuullinen. Mittausta tehtiin polarin mittarilla 10 minuuttia selällään maaten, joten luotettavuus lienee vain vähän sinne päin. Mutta kaipa leposyke on laskenut eli kunto parantunut.

Kehitys oli pysynyt paikoillaan rasvaprosentissa, viskeraalisen rasvan määrässä, vyötärön ympäryksessä ja käsivarsien ympäryksessä. Näitä en ihan usko. Rasvaprosentti ja viskeraalisen rasvanmäärä mitattiin Omronin vaa’alla. Epäilen, että vaaka vaan laskee BMI:stä ja sukupuolesta rasvanmäärän, eikä oikeasti mittaa mitään läpivirtaussähköä. Painohan on pysynyt samana syyskuuhun verrattuna. Oikeasti minulla on kuitenkin enemmän lihasta nyt. Pystyn nostamaan paljon raskaampia painoja nyt kuin syyskuussa. Käsivarsissa erottuvat jo ojentavat ja hauikset sekä deltoideus. Syyskuussa lihakset olivat vielä pienet ja tukevasti rasvan peitossa.Vyötärön ympärys ja hauiksen ympärys mitattiin totta kai mittanauhalla. Mittanauha ei valehtele, muttei sekään erota mikä on lihasta ja mikä rasvaa. Vyötärön ympäryksen kohdalla joudun kuitenkin myöntymään. Ei ole mitään syytä, miksei siitä olisi lähtenyt senttejä pois, paitsi tietysti se, ettei ole lähtenyt rasvaakaan pois juuri siitä.

Molempiin reisiin oli tullut lisää 2cm. Uskottelen vakaasti itselleni, että ihan puhdasta lihasta. Joka ikinen treenikerta sisältää kuitenkin treeniä reisille; juoksua, kahvakuulailua tai kyykkyjä. Rinnanympäryksestä oli lähtenyt 2 cm. Joo rasvaahan ne tissit enimmäkseen on ja jostain piti sitten aloittaa kutistuminen…

Yhteenvetona oli ihan pysähdyttävää todeta, ettei laihtumista ole tosiaan tapahtunut talven aikana ollenkaan. Toisaalta paino tai rasvaprosentti ei ole noussutkaan.  Mittaukset toivat lisämotivaatiota saattaa painonpudostus kunnialla loppuun. Masentumaan en mittauksista suostu, kunto on kasvanut  ja hauskaa on ollut. 

Poikani ottama kuva minusta lauantaina.

Kehonhuoltoa kävellen

Olen treenannut nyt lähes vuoden tavoitteellisesti ja aktiivisesti. En ole käynyt kertaakaan hierojalla. Ei ole tuntunut siltä, että mikään paikka olisi niin jumissa tai kipeä, että se pitäisi hieroa auki. En ole myöskään innokas venyttelyn ystävä. Uskon, että olen välttynyt jumeilta kahdesta syystä: Lämmittely ja kävely.

Jokainen punttiharjoitus ja kahvakuulatreenini alkaa kemppijumpalla ja noin 10 minuutin kevyellä 8kg kuulalla tehdyllä lämmittelyllä. Juoksulenkin ensimmäiset 1-2 kilometriä kuuntelen kehoa tarkasti. Menen todella hitaasti, haistelen tuulta ja päivän kuntoa, katselen pilviä ja annan kehon lämmetä. Usein tossu alkaa rullata vauhdikkaammin ihan itsekseen kahden kilometrin jälkeen.

Todellinen salainen aseeni lihasjumeja huoltamaan on kuitenkin kävely. Kävelen joka aamu töihin edes osan matkasta, minimissään kaksi kilometriä, yleensä neljä tai kuusi kilometriä. Vapaapäivinäkin pyrin kävelemään edes hieman. Pidän kävelystä. Verkkaisen etenemisen johdosta kävellessä ei tarvitse kauheasti kiinnittää huomioita ympäröivään liikenteeseen. On aikaa ajatella ja pohdiskella.

Kävellessä tulen huomaamatta tehneeksi monenlaista hyvää keholleni heti aamusta. Herkistän soluja insuliinille ja saavutan siten pidemmän kylläisyyden ja ehkäisen diabetestä. Kulutan kaloreita. Aivoni saavat valoa ja raitista ilmaa, joista molemmat ehkäisevät masennusta. Verenpaineeni laskee. Lihakset vertyvät hellästi edellisen päivän treeneistä.

Kävelkää, hyvät ihmiset kävelkää. Se on ilmaista fysioterapiaa ja hierontaa, sairauksien ehkäisyä ja hoitoa. Kävely tekee hyvää sielulle ja ruumiille.

Pekka Halosen näkemys Oijustien kävelijöistä.

Kuva täältä

Viikkoraportti 2

Paino tänään 81.5kg. -600g/viikko ja -1,5kg alkupainosta

Viikon toteutuneet treeni:


Ma Lepo
Ti Valmennus, painonnosto työntöjä ja turkkilaisia ylösnousuja
Ke Juoksu 12km, pk
To Ratsastus
Pe Lepo
La Juoksu 3,5km, vk, nopein km 6.17min!
Su Kahvakuulatreeni 30 s palautuksilla

Viikon positiiviset:

Lauantaina tein vauhtikestävyystreeniä ja kokeilin kuinka kovaa pystyisin kilometrin juoksemaan. Yllätyin positiivisesti, paras kilometriaika oli 6'17min! Kyllä kesän lopussa jo menee kymmenen kilometriä tuntiin.

Pääsin ratsastamaan! Se on aina ihan parasta!

Perjantaina karkkihammasta kolotteli, mutta onnistuin pysymään kalorirajoissa.

Viikon haaste:

Ei erityisiä haasteita mutta varsin katu-uskottavat mustelmat sain olkapäihin tiistain painonnosto työntö harjoituksista  Että ihan vähän vielä sitä tekniikkaa pitää hioa 

Kuva mustelmasta keskiviikolta. 

Minä näen kuvassa mustelman lisäksi myös hienosti kehittyneen m trapeziuksen!

Juoksijan musta aukko

Neulepiireissä tunnettaan käsite neulojan musta aukko. Se tarkoittaa tilannetta, että vaikka kuinka mielestään kutoo, ei neule näytä edistyvän ollenkaan. Silmukat katoavat mustaan aukkoon. Minä jouduin tänään juoksijan mustaan aukkoon. Kello kävi ja tossu kulki, mutta GPS:ään ei näyttänyt kertyvän kilometrejä ollenkaan.

Tavoitteenani oli tänään juosta 12 kilometriä peruskestävyys sykkeillä (eli alle 140 sykkeellä minun tapauksessani). En suunnitellut reittiä etukäteen. Oli aurinkoinen, lämmin ilma. Ajattelin, että juoksen vähän minne tossu vie ja mieli tekee. Ensimmäiset 6 kilometriä menivät jouhevasti tutuilla poluilla. 6 kilometrin jälkeen olin noin kilometrin päässä kotoani ja päätin, että juoksen vähän tuonne uuteen suuntaan 2,5km sinne ja 2,5 km takaisin + 1km kotiin, voilà 12km juostu.

Vaan sitten jouduin mustaan aukkoon. Juoksin ja juoksin. Millään ei meinannut tulla 7 km täyteen. Seitsemän kilometrin jälkeen sain mielestäni juosta ihan kohtuuttoman pitkän matkan ennen kuin 8 km tuli täyteen. Mietin jo, minne ihmeeseen asti päädyn ennen kuin voin kääntyä takaisin.  Onneksi musta-aukko päättyi hieman ennen alkamiskohtaansa ja takaisin päin juostessa kilometrit kertyivät jälleen odotetulla tavalla.

Jos olisin suunnitellut reittini etukäteen, niin olisin todennäköisesti välttynyt tältä mustalta aukolta. En tietenkään ota tästä opikseni. Juoksun yksi parhaita puolia on se, että voi mielihalujen mukaan juosta juuri siellä missä kulloinkin sattuu huvittamaan, vaikka siellä mustassa aukossa.

Ruskeaa rasvaa

Duodecim lehden numerossa 2015;131:2075-83 on artikkeli ruskeasta rasvakudoksesta.
Artikkelin ydin kansantajuistettuna tässä:

"Ruskea rasvakudos on luonteeltaan jotain tavallisen rasvakudoksen ja lihaksen välimaastosta, ehkäpä termi aktiivinen rasvakudos kuvaisi hyvin ruskeaa rasvaa. Ruskea rasvakudos tuottaa lämpöä rasvasta ja sokerista ja on siksi yhä vaikeammaksi käyvän liikalihavuusepidemian aikana
mieleenkiintoinen tutkimuskohde. Voisiko ruskeas rasvakudoksen avulla laihtua, jos saisimme kehon ruskean rasvan pitoisuutta lisättyä tai toisaalta sen rasvankulutuskykyä kiihdytettyä?

Nuorilla aikuisilla, naisilla ja normaalipainoisilla ihmisillä on eniten ruskeaa rasvaa. Ulkona
työskenteleviltä ihmisiltä sitä löytyy todennäköisemmin kuin konttorirotilta. Lihavilla henkilöillä on ruskeaa rasvakudosta todennäköisesti vain vähän tai ei lainkaan. On myös ihmisiä, joilla ei ole ollenkaan ruskeaa rasvakudosta. Kylmäaltistus ja laihduttaminen lisäävät ruskean rasvakudoksen määrää. Ihmisellä on solisluiden yläpuolella kaulalla keskimäärin 60 grammaa ruskeaa rasvakudosta (0-200g). Ruskeaa rasvakudosta löytyy myös lapaludien välistä, kainaloista, selkärangan viereltä, kaulalta, rintakehän suurten verisuonien ympäriltä ja tavallisen rasvakudoksen seasta.

Kylmäaltistus saa ruskean rasvakudoksen kuluttamaan jopa kymmenen kertaa enemmän sokeria. Lihavilla ihmisillä glukoosin käyttö lisääntyy kuitenkin vain kolmanneksen siitä, mitä normaalipainoisilla. Jyrsijöillä on todettu kylmäaltistuksen lisäävän ruskean rasvan verenkierrosta käyttämiä rasvoja (triglyseridejä). Insuliini lisää ruskean rasvakudoksen glukoosin käytön noin viisin kertaiseksi paastotilanteeseen verrattuna.

Kaulalla olevan ruskean rasvan on arvioitu polttavan vuodessa noin 7000-14000 kcal energiaa
(vastaa 1-2 kiloa läskiä). Kylmäaltistuksen aiheuttama kokonaisernergiankulutuksen lisäys on
jopa 10% suurempi niillä ihmisillä, joilla on ruskeaa rasvakudosta. Huoneenlämmössä ruskean ja valkoisen rasvan aineenvaihdunnallinen aktiivisuus on yhtäläinen. Ympäristön lämpötilan laskeminen 15-19 asteeseen riitää aktivoimaan ruskean rasvan aineenvaihdunnan valkoista rasvaa aktiivisemmaksi.

Ruskeita rasvasoluja on kahta lajia, perinteistä ruskeaa rasvaa ja niin sanottuja beigejä rasvasoluja.
Perinteinen ruskea rasva vastasyntyneillä kehittyy alkion kehityksen aikana samasta solulinjasta kuin lihakset. Aikuisen ruskea rasva on ns beigeä rasvaa, joka kehittyy rasvasolujen kanssa samasta solulinjasta. Jyrsijöillä on onnistuttu muuttamaan lähes kaikki rasvasolut beigeksi rasvaksi riittävällä
kylmäaltistuksella. Ihmisellä voi olla vain toista, molempia tai ei kumpaakaan ruskean rasvan tyyppiä.

Ruskean rasvan määrää ja aktiivisuutta voi lisästä laihduttamalla (yli 10% painosta), vippyilemällä kylmässä toistuvasti ja muutamilla lääkeaineilla (beeta3-agonistit (mirabegronia, käytetään yliaktiivisen virtsarakon hoitoon), kapsinoidit (chiliä syömälä saa)). Silti ruskea rasva kuluttaisi
vain 3-4 kiloa rasvaa vuodessa.

Vielä ei tiedetä, mikä kaikki vaikuttaa ruskeaan rasvaan kehossa ja mihin kaikkeen kehossa
ruskea rasva vaikuttaa."

Ja sitten oma mielipiteeni artikkelin annista:

On hienoa, että lihasvuusepidemiaan etsitään ratkaisuja. En kuitenkaan usko, että ruskea rasva olisi mikään ratkaisu. Ruskeaa rasvaa ei ole kaikilla ihmisillä ja lihavilla sitä on joka tapauksessa vähemmän ja se toimii laiskemmin. Sen kyky kuluttaa energiaa on jokseenkin vaatimaton. Samaan energian kulutukseen vuodessa pääsee, kun päättäväisesti nousee portaat aina hissin tai liukuportaiden sijasta. Tulisen ruuan ystävät voinevat iloita chilin rasvanpolttoa lisäävästä vaikutuksesta.

Origamikakkua himotuksiin

En aio lopettaa herkkujen syömistä. En aio lopettaa sitä nyt laihdutuksen aikana, enkä aikana laihdutuksen jälkeen. Pidän sokerin ja rasvan yhdistelmästä todella paljon. Lettu, mansikkahillo ja kermavaahtoa. Mokkapala ja lasi maitoa. Mansikka bebe ja kuppi teetä. Fazerin sininen. You name it, i’ll eat it J Olen myös huomannut, että kieltäytymisen ehdottomuus saa mieleni askaroimaan herkku-visioissa vain entistä tarmokkaammin.

Origamikakkuja. Kuva täältä.

Toivon kuitenkin, että oppisin nauttimaan herkuista herkkuina. Erityisinä hetkinä ja annokseeni keskittyen. Kohtuudella, että yksi annos riittäisi. Toivon, että söisin nälkääni oikeaa terveellistä ruokaa.  Ja toivon, että silloin kun syön herkkuja sillä olisi oikeasti merkitystä, rentoutuisin ja nauttisin. Sillä sehän on pelkästään typerää syödä jotain joka ei ole hyväksi, niin ettei siitä edes täysin nauti. Pohjimmiltaan tämä on riski-hyötysuhde laskentaa.

Mitäpä siis aion tehdä, etten nappaisi kotimatkalla suklaapatukkaa herkun himooni ja mutustaisi sitä sen kummemmin nauttimatta. Yllättäen siitä samasta kaupasta, josta ostan suklaapatukkani, saa myös terveellisempiä vaihtoehtoja: banaanin, jugurtin, riisipiirakan tai vaikka proteiinipatukan. Mikä vielä hämmästyttävämpää, minulla ei ole välitöntä vaaraa kuolla nälkään, vaikka hetkellisesti olisikin nälkäinen. Joten jos en voi saada nälkääni jotain terveellistä syötävää, on parempi yrittää vain päästä yli herkkujen himoista ja kestää mahdollista nälkää hetki.

Herkkujen toivossa sauhuavia aivoja on onneksi helppo harhauttaa. Voin vilkaista facebookin, etsiä netistä runoja, muistella lempikappaleeni jokaisen säkeistön, tai taitella vaikka lompakossa pyörivistä kuiteista origameja. Kohta voitte seurata liikkeitäni stadissa origameilla viitoitettua polkua pitkin…

1. Viikkoraportti

Sunnuntaisin julkaisen viikoittain katsauksen menneeseen viikkoon.

Paino tänään 82,1 kg. se on -0,9 kg lähtöpainosta ja -0.9 kg viikossa.

Viikon toteutuneet treenit:

Ma Lepo

Ti Perusvoimatreeni kuntosalilla

Ke Juoksu 5km, ks 138 bpm

To Lepo

Pe Valmennus

La lepo

Su Kotijumppa

Viikon onnistuminen: Perjantain valmennuksessa haettiin hieman rajoja. Aika polleana olen siitä, että onnistuin tekemään kymmenen miesten punnerrusta, 25+25 tempausta 16 kg kahvakuulalla ja 25 syväkyykkyä kaksi 12kg kahvakuulaa sylissäni.

Viikon haasteen aiheutti matkoilla oleva mies. En päässyt juoksemaan pitkää lenkkiä, enkä ratsastamaan johtuen lastenhoitoteknisistä ongelmista. Himo juoksemaan oli kyllä niin kova, että katselin jo takapihallamme olevaa leikkipuistoa sillä silmällä, että jos laittaisi pojat siihen keskelle leikkimään ja itse juoksisi leikkipaikkaa ympäri. Hylkäsin kuitenkin suunnitelman epärealistisena. On erittäin todennäköistä, että muksut olisivat kehittäneet jatkuvasti jotain hässäkkää ja lopulta olisin ollut vain kettuuntunut.

Kaikkineen hyvä viikko painonhallinnassa. Kohtalainen viikko treenien puolesta.

Kuva kesältä 2015, olin juuri ostanut 16kg kahvakuulan.

Painoni kehitys

Olen 167 cm pitkä. Painoindeksin mukaan minulle normaali paino voisi olla mitä tahansa väliltä 51.6 - 69.7kg. Olen melko raskasrakenteinen, enemmän naisena tyyppiä amatsoni kuin keijukainen. Laihimmallani aikuiselämässäni olen painanut 60 kiloa, näytin jo melko luisevalta. Timmeimmilläni olen painanut 63kg, silloin kropassani oli eniten lihasta ja vähiten rasvaa. Suurimman osan normaali painoista elämääni painoni on seikkaillut 65-68 kg välissä. Lupaan, etten näyttänyt tuossa painossa lihavalta!

Minä vuonna 2008, noin 66-67 kiloisena

Ylipainoa minulle kertyi vasta lasten synnyttyä. Raskauskilot hävisivät muutamassa kuukaudessa synnytyksen jälkeen. Minulle kertyi kuitenkin univelkaa, ensin vauvavuoden yövalvomiset kaksosten kanssa ja kaksosten lopulta opittua nukkumaan kunnolla yöt läpeensä, tein väitöskirjaani öisin. Kompensoin valvomisen aiheuttamaa väsymystä syömällä herkkuja. Söin ja syön edelleen herkkuja myös herkästi kielteisiin tunteisiin, jokin harmittaa, ahdistaa tai suututtaa, mutta sokeri lohduttaa!

Tietenkin huomasin, että painoni nousi. Välillä ponnekkaasti, välillä vähän vasemmalla kädellä yritin laihdutella ylipainoa pois. Koskaan en päässyt normaalipainoon asti ja aina kilot palasivat kavereiden kera. Perusongelmani ei nimittäin ollut poistunut. Olin tolkuttoman väsynyt ja herkut pitävät minut päivät pystyssä ja hyvän tuulisena.

Sain väitöskirjani valmiiksi ja väittelin 2013 marraskuussa. Muistan kuinka onnellinen olin väitöksen jälkeen siitä, ettei enää koskaan tarvitsisi tehdä öisin töitä. Sain mennä ajoissa nukkumaan ja sain nukkua jopa 8 tuntia putkeen! Paino jatkoi nousemistaan, sokeri ja rasva maistuivat. Olin ansainnut palkintoni. Muhkeimmillani painoin 92 kiloa!

Kesällä 2014 noin 92 kiloisena

Syksyllä 2014 tunsin levänneeni tarpeeksi ja aloitin liikkumaan aktiivisesti, saatoin liikkua jopa 10 tuntia viikossa. Paino laski hieman. Nopeasti annoskoot suurenivat vastaamaan kulutusta ja painonlasku pysähtyi. Lisäksi tuntui, etten kuntoni kehittynyt. Pyörittelin mielessä personal trainerin palkkaamista ja etsiskelin sopivia netistä.

Keväällä 2015 tartuin puhelimeen ja palkkasin itselleni valmentajan. Uskottelin itselleni ja valmentajalle, että halusin vain parempaan kuntoon fyysisesti, lisää voimaa ja kestävyyttä. En haluaisi pudottaa painoani. Lopulta jouduin keskustelemaan itseni kanssa vakavasti. Se keskustelu meni suunnilleen näin:

Outi: ”Etkö halua laihtua?”

Minä:  ”En”

Outi:  ”Että jos eteesi ilmestyisi hyvä haltija ja ilmoittaisi, että huomisaamuna heräät normaali painoisena, niin sinä sanoisit, että mieluummin ei?”

Minä: ”No joo, kyllä se vastaus sitten olisi kyllä.”

Outi: ”Eli haluat laihtua! Pelkäät vain uutta epäonnistumista, kituliasta dieettiä ja yrittämisen vaivaa. Haloo nainen, olet juuri palkannut PT:n, joka voi auttaa sinua siinä!”

Minä: ”No näinhän se on. Haluan laihtua.”

Ja sitten minä aloin laihduttaa, ihan uudella tavalla. Riittävästi syöden. Suunnitelmallisesti liikkuen. Laihduin huhtikuusta 2015 lokakuuhun 2015 mennessä reilun kymmenen kiloa. Painoin lokakuun lopussa alimmillani 80,3kg. Sitten tuli pimeä syksy ja paino alkoi junnata paikoillaan. Marraskuussa valmentaja fiksusti puhalsi pelin poikki ja ehdotti, että unohdetaan laihdutus hetkeksi. Otin ehdotuksen kiitollisuudella vastaan. 

Paino nousi melko pian 82,5 kiloon ja pysyi siinä tänne asti. Tästäkin olen hyvin ylpeä, painonhallintaa on nimittäin myös se, ettei liho! Nyt kevään mittaan olen taas käynnistellyt laihduttamista, toistaiseksi varsin vaatimattomin tuloksin. Kilo pois, kilo takaisin valssia on nyt tanssittu kaksi kuukautta. Mutta nyt tiedän, että onnistun, tänä vuonna tulen pääsemään normaalipainooni. Minulla on siihen kaikki työkalut, tietämys ja edellytykset.

2000 kilokalorin dieettini

Laihduttaminen hävitään tai voitetaan keittiössä. Uskon vahvasti Patrik Borgin filosofiaan siitä, ettei syömävelkaa kannata tehdä. Jos pitää itseään nälässä, ihan varmasti ennemmin tai myöhemmin ylikompensoi ja lihoo takaisin. Siispä on löydettävä keinoja syödä vähemmän kuin kuluttaa ilman, että tulisi nälkäiseksi.

Uskon myös, että jos syön nyt niin kuin 70 kiloinen minä voisi syödä lihomatta, niin lopulta painan 70 kiloa. Ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että 70 kiloinen minä kuluttaisi vähemmän energiaa kuin 83 kiloinen minä kuluttaa ja voisi siten syödä lihomatta vähemmän.

Tavoitteeni on laihtua 1,5-2 kg kuukaudessa. Laskelmissani olen päätynyt siihen, että päästäkseni tavoitteeseeni, pysyvään normaalipainoon haluamallani tahdilla, voin syödä noin 2000 kilokaloria päivässä. Lepopäivinä noin 1700 kcal ja kovina treenipäivinä 2500 kcal. Tähän lukuun pääsin kahdesta ajatuksesta. Ensinnäkin kokoiselleni naiselle yleensä suositellaan 1500kcal päivässä syömistä, jos haluaa laihtua 0,5kg viikossa. Toisekseen, olen kokeillut syödä 1500 kcal päivässä, sillä kyllä laihtuu mutta nälkä on usein vieraana. Eli on syötävä hitusen enemmän, jottei olisi nälkä.

Voin syödä hitusen enemmän ja silti laihtua havittelemaani tahtia koska liikun aktiivisesti. Tutkimusten mukaan aktiivisesti urheilevat ihmiset ovat treenien ulkopuolella muita passiivisempia ja siksi liikunnalla ei ole merkittävää laihduttavaa vaikutusta. Minä kuitenkin sekä lasken kaloreita, että liikun aktiivisesti ja pyrin hyödyntämään myös arki- ja hyötyliikunnan.

En halua olla kitukuurilla. Haluan löytää tavan syödä, jota voin noudattaa loppuelämäni pysyen normaalipainossa. Yritän ja erehdyn, etsin ja löydän. Tervetuloa seuraamaan kuinka 2000 kilokalorin dieettini toimii.

Maaliskuussa 2016

Minä täällä

Nimi: Outi
Ikä: 36 vuotta
Perhe: Aviomies ja 2009 syntyneet kaksospojat
Pituus: 167 cm
Paino: 83.0kg
BMI: 29.76 (lievästi lihava)
Harrastukset: Ratsastus, juoksu, jumppa kahvakuulilla ja vapailla painoilla, spinning säännöllisen epäsäännölisesti.
Haaveet: Normaali paino, BMI alle 25, 69.7kg. Juosta kymmenen kilometriä tuntiin, vetää yksi leuka, kyykätä 100kg.
Painoa pudotettavana: reilu 13 kg
Kunto nyt: Juoksen 10 km 1h 20 min ajassa (keskisyke 150 bpm), leuanveto onnistuu vain kumppareilla avustetusti ja kyykkymaksimi taisi olla 65kg kun viimeksi kokeilin.

Tämä blogi keskittyy matkaani kohti parempaa kuntoa ja normaalia painoa. Välillä toki rönsyilen  ruuan ja muun elämän pariin.

Vispipuuroa

Vispipuuro lapsuudessani oli tikkuista ja hapanta. Kuukausi sitten päätin tarttua härkää sarvista ja kehittää oman maukkaan vispipuuron. Onnistui hyvin, kotikriitikkoni söivät 2 lautasellista ja puuroa on nyt tulllut tehtyä jo kolme kertaa.

Monissa vispipuuro-ohjeissa kehoitetaan siivilöimään puolukat pois keitoksesta. Se on mielestäni tyhmää. Siinähän samalla siivilöi pois valtavan määrän hyvää kuitua ja vitamiineja. Koska kukaan ei kuitenkaan tykkää tikkuisesta puurosta, on ratkaisuna sauvasekoitin, jolla puolukat survotaan tasaiseksi.

Tämän puuron teko on välineurheilua, mutta syöminen on pelkkää nautintoa.

8 dl vettä
4-6 dl puolukoita
3/4 dl sokeria
ripaus suolaa
1 dl mannasuurimoita

Keitä vesi. Lisää puolukat jäisinä veteen, anna kiehua hetki. Aja seos sauvasekoittimella tasaiseksi velliksi. Lisää sokeri ja suola, anna kiehua hetki, lisää mannasuurimot. Keitä vielä jatkuvasti sekoittaen noin 5-10 min. Kippaa löysähkö puuro monitoimikoneeseen, anna koneen vatkata kunnes puuro on jäähtynyt ja kouhkeaa.

Meillä vispipuuro syödään maidonja sokerin kanssa pääruokana. Ystäväni perhessä oli kuulema tarjoiltu vispipuuroa jäätelön kanssa!