Keskivartalosta voimaa

Useamman viikon ajan treeniohjelmaani on kuulunut kaksi keskivartalotreeniä viikossa. 30 minuutin puristuksia, joissa usealla eri liikkeellä aktivoidaan lantionpohjalihakset, syvät ja suorat vatsalihakset.

Tarkoituksena ei ole ollut kaivaa esille six packiä. Tarkoituksena on ollut löytää voimaa muuhun touhuun. Ja se on todella toiminut. Kyykyt menevät syvemmälle ja raskaammilla painoilla kuin ennen. Kahvakuulien koot kasvaneet. Juoksuasento säilyy kevyesti koko lenkin. Ryhti on parantunut. Portaiden nousu keventynyt. Ilolihakset tiukentuneet.

Tiesin noin teoriatasolla kaikki hyödyt. Mutta tällainen käytännön ihminen ei kuitenkaan oikein uskonut, ennen kuin itse kokeilee ja oikeaksi asian todistaa.

Tässäkin valmentaja on ollut kullan arvoinen. Itse tuskin olisin treeniohjelmaani vatsoja laittanut, ainakaan näin paljon. Enkä kyllä olisi edes keksinyt kaikkia niitä liikkeitä. Enkä olisi tiennyt, että oli (vatsa)liike mikä tahansa, niin ensin jännitetään lantionpohja, sitten syvät vinot vatsalihakset ja vasta lopuksi suorat vatsalihakset, jos tarvii.

Olen tarkoituksella tehnyt vatsatreeniliikkeitä hitaasti, ajatuksella. Keskittyen oikeaan lihasten aktivaatiokärjestykseen. Uskon, että kun aktivaatiosarjan toistan tarpeeksi monta kertaa tietoisesti, pääsen lopulta tilanteeseen, jossa aktivaatio tapahtuu oikein automaattisesti.

Viikkoraportti 33

Painosta ei tietoa, koska loma ja ei vaakaa. Mikä on ihan kivakin koska pizza, jäätelö ja nutella. Ja keksit.

Viikon liikunnat:
Ma Lepo
Ti juoksu pk 30 min
Ke kehonpainotreeni n 30 min + kävely 3 tuntia
To Portaat reilu 30 min
Pe Lepo
La Juoksu vk 40 min
Su Lepo

Viikon positiiviset:
Aurinko. Loma. Ranta. Atlanti. Lepo. Kyllä nyt on stressihormonit nollassa :) Kroppa totaalisen levännyt ja valmiina seuraavaan rutistukseen ennen joulua.

Viikon haasteet:
Tämän päivän treeni supistui puolentunnin hengailuun treenivaatteet päällä. Enpähän tuota sure. Lepoakin tarvitaan ja onpahan huomiseen porrastreeniin potkua :)

Tässä maisema lomakodin terassilta. Aurinko, +27°C ja Atlanti. En muuta lomaltani marraskuussa kaipaa.

Treeneista käytännön voimaa

Treenaaminen on minulle arvo itsessään. Treenaan koska se on hauskaa. Olen aina pienistäkin edistymisistä onnellinen ja haaveilen haastavimmista suorituksista.

Toki urheilu tuo myös käytönnön iloa suurempana kalorien kulutuksena (saa syödä enemmän) ja parantuneena lihasten insuliiniherkkyytenä (verensokerivaihtelut tasoittuvat, eli ei tule niin herkästi nälkäpiikkejä).

Mutta sellaiset hyödyt kuin esimerkiksi osteoporoosiriskin pieneneminen ja verisuoniterveyden paraneminen tuntuvat kovin vaikeasti hahmotettavilta, kaukaisilta ja heikosti motivoivilta. Ainakin näin kolmekymppisenä :)

Nyt lomalla huomasin kuinka (lihas)kunto todella on hyvä myös käytännön kannalta. Jaksoin helposti kantaa repun ja kaksi isoa matkalaukkua lentokentällä. Juomavettä roudaan vaivatta 5-10 litraa kerrallaan kaupasta majapaikkaamme. Molemmat suorituksia joiden ennen muistan olleen raskaita.

Loman letkeät treenit

Tälle kaamospakolaisen aurinkolomalle pakkasin mukaan urheilurintsikat, juoksutrikoot ja sporttipaidan. Olen myös käyttänyt niitä. En verenmaku suussa hikoillen vaan silleen rennon letkeästi niin kuin lomalle sopii.

Tiistaina kävin puolituntia hölkköttelemässä rannalla auringon noustessa. Keskiviikkona tein kehonpainotreeniä vajaa puolituntia. Eilen kipitin rappuja ylös-alas reilun puolituntia ja loppupäivän vietinkin koko perheen kanssa dyyneillä ja rannalla kävellen.

Treenien tarkoitus on ennen kaikkea auttaa päätäni pysymään kasassa. Hetki omaa aikaa ja endorfiinejä aamusta, niin jaksan loppupäivän hyväntuulisesti mammatella perhettäni.

Olin henkisesti valmistautunut pesemään urheiluvaatteitani käsin ja myös siihen, että ne loppulomasta ehkä sitten jo tuoksahtaisivat vähän. Yllätyin kuitenkin iloisesti kun majapaikastamme löytyi pyykkikone. Treenien jälkeen heitän pesuun trikoot ja koko perheen eiliset vaatteet. Puhdasta ja kuivaa tulee seuraavaan aamuun.

Tässä lomalainen kuvaa jälkikasvuaan joka kiipeili ylös-alas dyynejä. Samalla tuli camonitreeniä, repustani löytyi koko porukan pyyhkeet, uikkarit, hupparit, aurinkorasva ja kolmet kengät.

Viikkoraportti 32

Paino tänään 79.6kg. -3.4kg alusta. Herkkulakko toimi. Muuta hyvää sanottavaa siitä ei olekaan :D

Viikon liikunnat:
Ma Lepo
Ti Lepo
Ke Valmennus (kevyt)
To Ratsastus
Pe Lepo
La Kuntosali+vatsat
Su Juoksu, vk 4.6 km

Viikon positiiviset:
Lepo teki tehtävänsä ja lauantaina salilla rauta oli kevyttä. Oli kiva treenata levänneillä lihaksilla.

Viikon haasteet:
Jatkuva pääni sisäinen jupina lepoviikosta ja siitä oliko se nyt oikeasti tarpeeseen vai vain laiskuutta. Vaikka tiedän, että se oli oikeasti tarpeeseen. Yhtään enempää en olisi tällä viikolla saanut kropastani puristettua.

Hupaisaahan tässä jupinassa on se, että tälläkin viikolla tuli ihan hyvin liikuntaa. Kävelyä töihin. Yksi kevyt aerobinen, yksi raskas aerobinen, yksi kevyt jumppa ja yksi raskas punttitreeni. Jos joku muu olisi liikkunut tuon verran viikossa, sanoisin hänen liikkuneen riittävästi.

Kuva tänään juoksulenkiltä säästä nimeltä mörön perse.

Kyl mää vaan niin tykkään

Kyl mää vaan niin tykkään mun valkusta. Tänäänkin se ymmärsi, että väsynyt mikä väsynyt ja teetti mulla kevyemmän palauttavan jumpan. Painot pidettiin 50% arvioidusta maksimista. Liikkeitä tehtiin aina alkavalla minuutilla 7 kappaletta ja loppu minuutin sai levätä. Kutakin liikettä viisi kierrosta ja sitten reilun minuutin tauolla seuraavaan liikkeeseen.

En ole ihan varma muistanko kaikkia liikkeitä mitä tehtiin, mutta osan muistan. Oli niiin kivaa tehdä uusia juttuja. Ja vieläpä kaikki niitä uusia juttuja, joista salaa haaveilen kun tosinaan katson painnonosto tai crossfit videoita.

Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni painonnosto tempausta. Tanko taisi olla  15 kg.

Tempaus

Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni valakyykkyä (10kg tanko) ja etukyykkyä (10kg tanko).

Valakyykky

Etukyykky

Mahtavaa oli huomata kuinka oma liikkuvuus antoi periksi kyykkyihin ja lihasvoima riitti. Selässä aktivoitui kyllä ihan uusia lihaksia. Huomenna sen tuntenee tarkemmin.

Muita liikkeitä palauttavassa jumpassa oli pelkkä rinnalleveto nopeassa rytmissä. pelkkä työntö, kahvakuulatempaus ja tuulimylly kahvakuulalla. Niin hyvänmielen jumppa. Hiki tuli muttei iskenyt epätoivo, eikä ollut mitenkään loppuun puristettu olo.

Ihan sitä tässä ihmettelen, että miksi valakyykkyä, kutsutaan valakyykyksi. mistä se "vala" siihen tulee?

Kroppa huutaa EI!

Viime viikolla treeni alkoivat tuntua hieman tahmeilta. Yleensä se enteilee sitä, että kannattaa pitää lepoviikko ja keventää suosiolla treeniä. Ajattelin kuitenkin vielä pusertaa tämän viikon. Kohta lähden reiluksi viikoksi lomalle ja siellähän sitä sitten ehtii levätä. (Aion kyllä ottaa lenkkarit ja muutamat trikoot mukaan!)

Maanantai on muutenkin lepoa ja tiistaille oli luvassa vain kevyttä humppaa, keskivartalojumppa ja 30 min juoksu peruskestävyyssykkeillä. Onnistuin kuitenkin valvomaan maanantai-iltana kahteentoista, joka on minulle ihan poikkeuksellista, yleensä olen höyhensaarilla viimeistään kymmeneltä. Eikä pelkkä iltakukkuminen riittänyt elimistölleni vaan heräsin aamuyöllä klo 4.00 ja valvoin vajaan 2 tuntia. Herätyskellon soidessa olisi kyllä nukuttanut.

Aamuyön heräily kertoo aina siitä, että elimistö on stressissä. Kortisoni on lisämunaisten erittämä hormoni, jonka pitoisuus lähtee aamun lähestyessä nousuun ja herättää meidät luonnollisesti klo 6-7 maissa, jolloin sen pitoisuus saavuttaa huippunsa. Muun muassa kortisonin takia aamusta/päivällä nukuttu uni ei ole enää yhtä syvää ja palauttavaa kuin yöllä nukuttu uni. Kortisonia erittyy suuria määriä stressitilanteissa, jolloin sen pitoisuus nousee yöllä liian varhain herättävälle tasolle ja ihminen herää jo aamuyöstä.

Vielä aamulla noustessa ajattelin, että jos nukkuisin päiväunet ja menisin sitten illalla lenkille/keskivartalotreeniin, kunhan mies palaa reissultaan kotiin. Elämä löi tähän kohtaan kuitenkin oman kierrepallonsa ja toinen lapsistani sairastui. Anoppi onneksi pelasti tilanteen työpäivän osalta, mutta päiväunet sain unohtaa. Vietin sitten iltapäivän ja illan hissuksiin ulkoillen pikku-ukkojeni kanssa (sairastunut lapsikin oli alkanut voida paremmin).

Unettomuus oli elimistöltäni selkeä viesti, että nyt menee yli. Ei ole mitään järkeä lähteä treenaamaan neljän tunnin yöunilla, ei edes kevyesti. Ainoa edes etäisesti järkevä liikunta ylivirittyneelle elimistölle on rauhallinen kävely, joka laskee kortisoni tasoja. Viesti meni perille, vaikka kroppani joutuikin huutamaan. En urheillut tiistaina.

Viime yö sujui jo hyvin, nukahdin ennen kymmentä. Heräsin kyllä neljältä mutta totesin elimistölleni, että nyt on yö ja nyt nukutaan. Jatkoin sitkeästi silmät kiinni makaamista ja nukahdinkin hetken kuluttua uudelleen. Tänään on luvassa valmennus, josta toivon hyvää hikistä treeniä. Huomenna on kevyt päivä keskivartalojumpalla ja ratsastuksella, perjantaina lepo. Lauantain ja sunnuntain treenit teen fiiliksen mukaan. Katsotaan miten tässä käy…

Herkkulakon nolot tunnustukset

Olisipa kiva lipputtaa täällä, että ihan kivasti meni herkkulakko ja puolivälin olen jo ylittänyt, hurraa. Vaan ei.

Perjantaina, herkkulakon viidentenä päivänä, menin jo niin pitkälle, että meinasin syödä suklaata. Miehelläni on meillä kotona herkkulaatikko ja siellä on HÄNELLE aina fazerin sinistä suklaata. Minulla ei pitäisi olla mitään asiaa koko laatikolle. Perjantaina meinasin sortua, hipsin jo laatikolle ja otin käteeni palan suklaata. Tyydyin nuuhkaisemaan ja laitoin palan kiltisti pois. Launataina, lakon kuudentena päivänä, pysyin tiukkana koko päivän. Söin muita ruokia runsaasti vaan en herkkuja.

Sunnuntaina paino pompsahti ylöspäin, kuntosalitreeni kulki tosi tahmeasti ja kotona odotti pyykki ja siivousurakka. Kiukutti miehen lauantaitörttöilyt. Join lasillisen kaakaota. Heti helpotti. Ajattelin, että ihan tyhmä koko herkkulakko, kun niin pienestä määrästä herkkua kerran tulin niin  iloiseksi. Joie de vivre ja silleen. Että jos tälleen ranskalaisittain herkuttelisin kohtuudella aina silloin tällöin.

Tänään oikeastaan jo aamulla olin haudannut koko herkkulakon. Päätin, että voin syödä poiken karkkipäivän ylijäämä karkeista muutaman. Ihan vaan noin niin kuin mielenvirkistykseksi. Minäpä kerron mihin tämä johti. Ensinnäkin ostin kaupasta suklaapatukan itselleni, koska en voinut olla varma, että poikein karkkeja jäisi yli. Söin ensin muutaman vihreän kuulan, joita oli jäänyt oli viime maanantain karkkipussista. Mutustelin poikien karkkipussien pohjat. Jatkoin suklaapatukkaani ja join kaksi mukillista kaakaota. Että olen nyt syönyt herkkuja. Ihan sellaisella maailman lopun meningillä, että kun nyt kerran tipuin, niin antaa mennä sitten kunnolla. Huomenna palaan ruotuun.

Ja todella, aion palata huomenna ruotuun ja pitää herkkulakkoa yllä vielä seuraavat 5 päivää. Huominen mennee kevyesti tämän päivän glykogeeni tankkauksella. Keskiviikko kelpaa vielä katumusharjoituksiin ja torstaina en koskaan ehdi miettiä herkkuja muutenkaan. Perjantai ja lauantai tulevat olemaan jälleen tiukat mutta aion selvitä niistä kunnialla.

Viikkoraportti 31

Paino eilen 80.0 kg, -3,0 kg alusta.

Olin painosta eilen todella pettynyt. Olin ollut kiltisti karkkilakossa koko viikon ja keskiivikosta alkaen vaaka oli näyttänyt 79.6 kg painoa, jota se näytti myös lauantaina. Ja sitten sunnuntaina PAM, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sunnuntaina syyttelin lauantaina korkeilla sykkeillä lumessa juostua lenkkiä, että se muka keräsi nestettä kehoon. Tänä aamuna tajusin, että olin ottanut lauanatai iltapäivänä päänsärkyyn ibuprofeenia ja se on mulla aina takuu varma nesteen kerääjä kehoon, Että semmosta...

Viikon liikunnat:

Ma Lepo
Ti Juoksu 4 km juoksumatolla pk ja keskivartalotreeni
Ke Valmennus
To Keskivartalotreeni ja ratsastus
Pe Lepo
La Juoksu lumessa 8 km vk
Su Kuntosali

Viikon positiiviset:

Uskalsin temmata 20 kg kahvakuulalla myös sunnuntaina yksin treenatessani. Usein uskallan valmennuksessa paljon enemmän ja sitten mulla menee jotenkin pupu pöksyyn yksin treenatessa ja tiputan painoja alemmas. Tämä oli henkisesti merkittävä juttu ja kertoo siitä, että oikeasti jaksan temmata 20 kg kuulalla ja pääkoppakin tulee samassa tahdissa mukana.

Viikon haaste:

No se perhanan karkkilakko, on kyllä ollut vaikeaa. Teen siitä oman avautumispostauksen heti perään.

Herkkulakon 5. päivä, I want candy!

Jos tähän asti olen selvinnyt pienillä ja ohimenevillä herkkuhimoilla, niin tänään en.

Aamulla oli rekan alle jäänyt olo viikon treeneistä. Väsytti ja lihakset aristivat. Pitkin päivää pirulainen päässäni on kuiskaillut kuinka olo kohenisi suklaalla, väsymys poistuisi, kolotukset helpottaisivat, euforia laskeutuisi. Kukaan ei saisi tietää ja määrähän olisi joka tapauksessa pieni, 100 grammaa. Mitä merkitystä sillä olisi?

Vakuuttelen täällä itselleni että ei. Ei herkkuja. Väsymykseen auttaa uni. Voin juoda kotona kupin teetä. Minä tietäisin. Ja tottakai sillä on väliä. Sehän pilaisi tämän kokeen. Täytyyhän nyt aikuisen ihmisen selvitä 13 päivää ilman herkkuja. En ole varma haluanko uusia tätä herkkulakkoa koskaan mutta nyt kyllä vedän tämän kunnialla loppuun. Enää 8 päivää jäljellä.

Herkkulakon 2. ja 3. päivä

Eilen ennakoin herkkulakolle vaikeksia ravintolassa. Olin jo asennoitunut, että katson teetä lipitellen kun muut syövät jälkiruokiaan. Ilahduin, kun löysin ravintolan listalta juustoja. Otin ne jälkiruuaksi ja annoskokokin oli varsin maltillinen, kolme hyvin pientä palaa.

Aamulla puntari kiitti. Kaksi päivää herkkulakkoa takana ja -300 g painosta pois. Aamun lukema oli 79.6 kg.

Tänään olin illalla nälkäisenä kaupassa. Normaalisti olisin vilkuillut suklaiden, keksien ja levosten perään. Nyt ostin heräteostoksena paketin koulunäkkiä ja valmislihapullia. Nauratti, on mullakin mieliteot!

Herkkulakko on jo opettanut, että herkun himotus on vain tunne ja se menee pian ohi kun siihen ei liitä toimintaa. Vielä ei ole tullut sellaista itku-potku-raivari-mä-haluan oloa. Aika vähillä ja lyhytkestoisilla himotuksilla olen selvinnyt. Uskon, että asiaa auttaa se, ettei minulla ole nälkä.

P.s. Tänään tein muuten uuden kyykkyenkan 70 kiloa 10 toistoa ja penkissä 40 kiloa 3 toistoa.

Herkkulakon 1. päivä

Eilen oli herkkulakon ensimmäinen päivä. Aamupäivä meni iisisti. Harvoin töissä muutenkaan herkkuja syön. Iltapäivällä oli jopa hyvä fiilis mennä kauppaan eväsjahtiin. Vapauttava, ei tarvinnut miettiä söisinkö tänään herkkuja. Kun ei, niin ei. Samoin tapahtui silloin kun löysin säännölliset ruoka-ajat. Se vapautti energiaa, ei tarvinnut enää miettiä koska söisin. Aikataulu on olemassa ja sitä vain noudatan. Tässäkin vastaus herkkukysymykseen on olemassa, joten kysymyksen voi varsin nopeasti ohittaa.

Tiukin paikka tuli iltapäivällä anoppilassa. Pojat viettivät perinteistä maanantain karkkipäiväänsä ja toivat minulle makeispussiensa loput. Vaati itsehillintää laittaa ne kaappiin ottamatta yhtään, kun ihan nenän eteen tuotiin irtsareita. Sain kuitenkin suitsittua itseni. Perinteisesti olisin napsinut muutaman namun, enkä olisi edes laskenut niitä viikon herkkusaldoon.

Päätin jo heti maanantaipäivän alussa, että nämä lakkopäivät syön oikeaa ruokaa niin paljon kuin mieli tekee, jotta herkkuhammasta ei ainakaan nälkä pääsisi kolottamaan. Illalla söinkin poikkeuksellisesti runsaan iltapalan, en halunnut olla edes vähän nälissäni.

Vaikka herkkulakon myötä ruokalukertojen määrä kasvaisi neljästä viiteen päivässä, en ole tästä huolissani.Viisi ruokailukertaa päivässä on vielä ihan kohtuullinen määrä. Oikeaa ruokaa syömällä on aika paljon vaikeampi syödä yli kulutuksensa, mikä taas on herkkuja puputtaessa varsin helppoa. Ja jos näyttää että saan makeanmässyttämiseni näin kuriin muttei paino tipu, on jatkossa helpompi jälleen viilata ruokailuja, mutta nyt en keskity siihen.

Tämänä päivän suurin haaste tulee olemaan ravintolapäivällinen ystävieni kanssa. Tiedän, että koko muu pyötäseurue ottaa jälkiruokaa ja sen toki heille suon, mutta muiden jälkiruokien katsominen teetä lipittäen tulee olemaan kasvattava hetki. Aion panostaa alku- ja pääruokaan ja toivottavasti myös leipätarjoiluun. Ja todella toivon, että jälkiruokaan menessä mahani on niin täynnä, ettei tee edes mieli syödä mitään lisää.

Herkkulakko 13 päivää

Eilen riivin suklaarasian tyhjäksi. Pohdin, että jos en söisi ollenkaan herkkuja, niin varmaan laihtuisin. Liikun kuitenkin paljon. Siinä maha täynnä suklaata päätös oli helppo tehdä. Ryhdyn herkkulakkoon 13 päiväksi.

En ole ollut karkkilakossa sitten yläasteen eli ainakaan 20 vuoteen. Jännä nähdä miten käy. Tippuuko paino? Kasvaako herkkujen himotus vai vaimeneeko niiden seireenilaulu lakon myötä? Lakon ajankohta on pimeyden vuoksi haastava mutta ajallinen kesto varsin maltillinen. 13 päivää elän ihan hyvin ilman herkkuja.

Herkuiksi luetaan kaikki jälkiruuat, kahvaleivät, kakut, sokeri, karkit, hillot ja croissantit.

Mietin, että sotiiko tämä minun "etsin loppuelämäni syömisratkaisuja" propragandaa vastaan. On ihan selvää, etten aio olla loppuelämääni syömättä herkkuja. Mutta jos tämä sujuu hyvin ja tuo toivottua tulosta, niin voin kyllä koko loppuelämäni rajoittaa herkkujen saantia aina 2-4 viikon pätkissä kerrallaan.

Joten tänään alkoi herkkulakko!

Viikkoraportti 31

Paino eilen 79.9 kg. -3.1 kg alusta. Viikossa ei tainnut muutosta tulla.

Ruokailut meni ihan autopilotilla koko viikon. Ei mitään örvellystä mutta kasviksia ja marjoja ehkä hieman liian vähän. Jotta saan syötyä todella sen 500g päivässä vähintään kasviksia vaatii se minulta hieman keskittymistä.

Treenit toteutuvivat lähes suunnitelman mukaan:
Ma Lepo
Ti Keskivartalotreeni ja juoksumatolla 30 min
Ke Kävely 2,5h ja Valmennus (20 Tempaus!)
To Keskivartalotreeni ja ratsastus
Pe Lepo
La Juoksu, pk, 11,5km
Su Kuntosali

Keskiviikon kävely jäi vähän tyngäksi. Räntää tuli vaakatasossa ja motivaatiopula iski.
Lauantaina olisi pitnyt juosta vetoja. tiet olivat ihan jäässä ja olin jo suuntamassa juoksumatolla mutta sitten ilma oli tyynä ja aurinkoinen ja kaunis ja huokutteli juoksemaan ulos. Hölköttelin nautiskellen ja sykemittariin vilkuilematta 11.5km lenkin. Oli ihan mahtavaa ja nastalenkakrit toimivat kuten piti.

Viikon postiiviset:
20 Tempaus! Olen siitä tosi pollea!
Rauhallinen juoksulenkki.

Viikon haaste:
Ravinto. Sen palikan kun saisin vielä kohdilleen väännetyä, niin sitten olisi lähes täydellistä :) Toki monta hyvää muutosta ravinnossa jo onkin tapahtunut mutta ne herkut herkut..

Kiitollinen Vamentajalleni

Hölköttelin tänään aamulenkiksi hitaan 12 kilometriä. Tiet olivat jäässä mutta nastalenkkareilla sain hyvän pidon. Oli lumista, tuuletonta ja hiljaista. Kaunista. Juoksun parhautta alusta loppuun. Vielä kotiovella tuntui, että olisin helposti ravannut pari kolme kilometriä lisää. Vein pojat pulkkamäkeen heti suihkun jälkeen ja puhtia riitti sinnekin.

Tämä on yksi asia josta olen valtavan kiitollinen valmentajalleni. Hän opetti minut juoksemaan. Hän on rakentanut juoksuohjelman, jonka ansiosta juoksen nykyään 12 kilometriä kevyesti ja nautin jokaisesta askeleesta.

En juokse niin kovaa kuin haaveissani toivoisin. Vauhtia tärkeämpää on kuitenkin nautinto. Minä osaan ja pystyn juoksemaan. Nautin juoksemisesta. Vauhti tulee kyllä aikanaan. Juoksuryhmästäni yksi hyvin kiteytti asian:"Kaikki, jotka pystyvät juoksemaan kymmenen kilometriä ovat hyvässä kunnossa, ajasta riippumatta." Ja näinhän se todella on.

Toinen tämän viikon onnistuminen liittyi kahvakuuliin. Sain valmennuksessa tehtyä tempaussarjan kahdenkymmenen kilon kahvakuulalla. Olen suorituksesta niiiiiin ylpeä. En ikinä edes uskaltanut haaveilla, että tempaisin 20 kg kuulalla ja nyt se nousi kevyesti. Olen koko viikon saavutuksen jälkeen hymyillyt ihan hangon keksinä.

Ilman valmentajaani minulle ei ikinä olisi tullut edes mieleen kokeilla 20 kg kuulaa. Enkä olisi osannut rakentaa itselleni kuntopohjaa, jolla moinen suoritus olisi mahdollinen. Ja nyt olen tehnyt sen. Olen saavuttanut kuntotason, josta en osannut edes haaveilla.

Tässä tosin tulee toki vastaan nälkä kasvaa syödessä ilmiö. Nyt kun tuo tempauslasikatto on murrettu, osaan toki haaveilla jo muistakin painavammista kuulista.

Tämän kokolailla sekavan tekstin pointti on kuitenkin se, että olen valmentajalleni kiitollinen. Hän on kaivanut minusta esiin täysin uusia puolia (juoksijan!) ja rakentanut kehooni enemmän voimaa kuin ikinä uskoin mahdolliseksi (20kg tempaus!). Kiitos Valkku, olet paras!