Herkkulakon 1. päivä

Eilen oli herkkulakon ensimmäinen päivä. Aamupäivä meni iisisti. Harvoin töissä muutenkaan herkkuja syön. Iltapäivällä oli jopa hyvä fiilis mennä kauppaan eväsjahtiin. Vapauttava, ei tarvinnut miettiä söisinkö tänään herkkuja. Kun ei, niin ei. Samoin tapahtui silloin kun löysin säännölliset ruoka-ajat. Se vapautti energiaa, ei tarvinnut enää miettiä koska söisin. Aikataulu on olemassa ja sitä vain noudatan. Tässäkin vastaus herkkukysymykseen on olemassa, joten kysymyksen voi varsin nopeasti ohittaa.

Tiukin paikka tuli iltapäivällä anoppilassa. Pojat viettivät perinteistä maanantain karkkipäiväänsä ja toivat minulle makeispussiensa loput. Vaati itsehillintää laittaa ne kaappiin ottamatta yhtään, kun ihan nenän eteen tuotiin irtsareita. Sain kuitenkin suitsittua itseni. Perinteisesti olisin napsinut muutaman namun, enkä olisi edes laskenut niitä viikon herkkusaldoon.

Päätin jo heti maanantaipäivän alussa, että nämä lakkopäivät syön oikeaa ruokaa niin paljon kuin mieli tekee, jotta herkkuhammasta ei ainakaan nälkä pääsisi kolottamaan. Illalla söinkin poikkeuksellisesti runsaan iltapalan, en halunnut olla edes vähän nälissäni.

Vaikka herkkulakon myötä ruokalukertojen määrä kasvaisi neljästä viiteen päivässä, en ole tästä huolissani.Viisi ruokailukertaa päivässä on vielä ihan kohtuullinen määrä. Oikeaa ruokaa syömällä on aika paljon vaikeampi syödä yli kulutuksensa, mikä taas on herkkuja puputtaessa varsin helppoa. Ja jos näyttää että saan makeanmässyttämiseni näin kuriin muttei paino tipu, on jatkossa helpompi jälleen viilata ruokailuja, mutta nyt en keskity siihen.

Tämänä päivän suurin haaste tulee olemaan ravintolapäivällinen ystävieni kanssa. Tiedän, että koko muu pyötäseurue ottaa jälkiruokaa ja sen toki heille suon, mutta muiden jälkiruokien katsominen teetä lipittäen tulee olemaan kasvattava hetki. Aion panostaa alku- ja pääruokaan ja toivottavasti myös leipätarjoiluun. Ja todella toivon, että jälkiruokaan menessä mahani on niin täynnä, ettei tee edes mieli syödä mitään lisää.