Perjantaina, herkkulakon viidentenä päivänä, menin jo niin pitkälle, että meinasin syödä suklaata. Miehelläni on meillä kotona herkkulaatikko ja siellä on HÄNELLE aina fazerin sinistä suklaata. Minulla ei pitäisi olla mitään asiaa koko laatikolle. Perjantaina meinasin sortua, hipsin jo laatikolle ja otin käteeni palan suklaata. Tyydyin nuuhkaisemaan ja laitoin palan kiltisti pois. Launataina, lakon kuudentena päivänä, pysyin tiukkana koko päivän. Söin muita ruokia runsaasti vaan en herkkuja.
Sunnuntaina paino pompsahti ylöspäin, kuntosalitreeni kulki tosi tahmeasti ja kotona odotti pyykki ja siivousurakka. Kiukutti miehen lauantaitörttöilyt. Join lasillisen kaakaota. Heti helpotti. Ajattelin, että ihan tyhmä koko herkkulakko, kun niin pienestä määrästä herkkua kerran tulin niin iloiseksi. Joie de vivre ja silleen. Että jos tälleen ranskalaisittain herkuttelisin kohtuudella aina silloin tällöin.
Tänään oikeastaan jo aamulla olin haudannut koko herkkulakon. Päätin, että voin syödä poiken karkkipäivän ylijäämä karkeista muutaman. Ihan vaan noin niin kuin mielenvirkistykseksi. Minäpä kerron mihin tämä johti. Ensinnäkin ostin kaupasta suklaapatukan itselleni, koska en voinut olla varma, että poikein karkkeja jäisi yli. Söin ensin muutaman vihreän kuulan, joita oli jäänyt oli viime maanantain karkkipussista. Mutustelin poikien karkkipussien pohjat. Jatkoin suklaapatukkaani ja join kaksi mukillista kaakaota. Että olen nyt syönyt herkkuja. Ihan sellaisella maailman lopun meningillä, että kun nyt kerran tipuin, niin antaa mennä sitten kunnolla. Huomenna palaan ruotuun.
Ja todella, aion palata huomenna ruotuun ja pitää herkkulakkoa yllä vielä seuraavat 5 päivää. Huominen mennee kevyesti tämän päivän glykogeeni tankkauksella. Keskiviikko kelpaa vielä katumusharjoituksiin ja torstaina en koskaan ehdi miettiä herkkuja muutenkaan. Perjantai ja lauantai tulevat olemaan jälleen tiukat mutta aion selvitä niistä kunnialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti