Viime viikolla treeni alkoivat tuntua hieman tahmeilta.
Yleensä se enteilee sitä, että kannattaa pitää lepoviikko ja keventää suosiolla
treeniä. Ajattelin kuitenkin vielä pusertaa tämän viikon. Kohta lähden reiluksi
viikoksi lomalle ja siellähän sitä sitten ehtii levätä. (Aion kyllä ottaa
lenkkarit ja muutamat trikoot mukaan!)
Maanantai on muutenkin lepoa ja tiistaille oli luvassa vain
kevyttä humppaa, keskivartalojumppa ja 30 min juoksu peruskestävyyssykkeillä.
Onnistuin kuitenkin valvomaan maanantai-iltana kahteentoista, joka on minulle
ihan poikkeuksellista, yleensä olen höyhensaarilla viimeistään kymmeneltä. Eikä
pelkkä iltakukkuminen riittänyt elimistölleni vaan heräsin aamuyöllä klo 4.00
ja valvoin vajaan 2 tuntia. Herätyskellon soidessa olisi kyllä nukuttanut.
Aamuyön heräily kertoo aina siitä, että elimistö on
stressissä. Kortisoni on lisämunaisten erittämä hormoni, jonka pitoisuus lähtee
aamun lähestyessä nousuun ja herättää meidät luonnollisesti klo 6-7 maissa,
jolloin sen pitoisuus saavuttaa huippunsa. Muun muassa kortisonin takia
aamusta/päivällä nukuttu uni ei ole enää yhtä syvää ja palauttavaa kuin yöllä
nukuttu uni. Kortisonia erittyy suuria määriä stressitilanteissa, jolloin sen
pitoisuus nousee yöllä liian varhain herättävälle tasolle ja ihminen herää jo
aamuyöstä.
Vielä aamulla noustessa ajattelin, että jos nukkuisin
päiväunet ja menisin sitten illalla lenkille/keskivartalotreeniin, kunhan mies
palaa reissultaan kotiin. Elämä löi tähän kohtaan kuitenkin oman kierrepallonsa
ja toinen lapsistani sairastui. Anoppi onneksi pelasti tilanteen työpäivän
osalta, mutta päiväunet sain unohtaa. Vietin sitten iltapäivän ja illan
hissuksiin ulkoillen pikku-ukkojeni kanssa (sairastunut lapsikin oli alkanut
voida paremmin).
Unettomuus oli elimistöltäni selkeä viesti, että nyt menee
yli. Ei ole mitään järkeä lähteä treenaamaan neljän tunnin yöunilla, ei edes
kevyesti. Ainoa edes etäisesti järkevä liikunta ylivirittyneelle elimistölle on
rauhallinen kävely, joka laskee kortisoni tasoja. Viesti meni perille, vaikka
kroppani joutuikin huutamaan. En urheillut tiistaina.
Viime yö sujui jo hyvin, nukahdin ennen kymmentä. Heräsin
kyllä neljältä mutta totesin elimistölleni, että nyt on yö ja nyt nukutaan.
Jatkoin sitkeästi silmät kiinni makaamista ja nukahdinkin hetken kuluttua
uudelleen. Tänään on luvassa valmennus, josta toivon hyvää hikistä treeniä.
Huomenna on kevyt päivä keskivartalojumpalla ja ratsastuksella, perjantaina
lepo. Lauantain ja sunnuntain treenit teen fiiliksen mukaan. Katsotaan miten
tässä käy…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti