Tänään harjatessani hampaita sen tajusin. En olekaan
lähdössä juoksemaan. Voisin olla radikaali ja mennä heti suihkuun. Hiukset
ehtisivät kuivua itsestään ennen ulkoilua. Toteutinkin heti suunnitelmani. Vau,
mitä rutiinien rikkomista heti aamusta!
Viikonloppuaamut sujuvat usein samalla kaavalla. Hammaspesu, aamupala
ja Hesari yövaatteissa. Pikku-ukoille aamupala ja treenivaatteet päälle. Pikku
Kakkosen ajan urheilua. Galaxin aikana suihku ja välipala. Kymmeneltä ulos
perheen kanssa.
Pidän tästä järjestyksestä. Treeni tulee hoidettua heti
aamusta pois alta ja loppu päivän voin käyttää vapaasti milloin mihinkin, miettimättä
missä välissä ehdin kuntoilemaan. Lisäksi useimmiten olen hyvällä tuulella
saatuani heti aamusta hikoilla ja olla omien ajatusteni kanssa rauhassa.
Toisinaan olen kyllä niin puhki treenistä, että valikoin leikkipuiston
mahdollisimman läheltä tai julkisten liikennevälineiden savutettavista ja
majoittaudun puistossa tukevasti istumaan heti kun pääsemme paikalle!
Tänään aamuharjoituksen perui korvatulehdus. Muutamana
aamuna ongelmana ovat olleet liian pitkään nukkuvat lapset! He eivät vielä nuku
niin usein pitkään, että ehtisin varmasti käydä treenaamassa ennen kuin heräävät,
mutta toisinaan kyllä. Isänsä nukkuu taas aamuisin usein niin tiedottomana,
ettei hänestä ole apua aamupalan laitossa muksuille. Ehkäpä kohta on aika
opettaa lapsoset itse lämmittämään kaakaonsa ja ottamaan jääkaapista valmiiksi
tehdyt voikkarit. Aamutreenit pysyköön!
Mulla on ikävä mun aamuendorfiinejä. Ei aja pseudoefedriini
ollenkaan samaa asiaa… Korva ”poksuu” tänään lupaavasti ja on hieman vähemmän
kipeä, joten toivottavasti pian on taas lenkkitossut jaloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti