Eilen illalla alkoi juilia vasenta leukaniveltä.
Kipulääkkeillä selvisin juuri ja juuri yön yli. Aamulla oli korva nesteinen ja
täysin lukossa. Pyysin miestä kurkkaamaan, onko ulko- vai sisäkorvatulehtunut.
Korvakäytävä oli siisti, joten diagnoosiin sisäkorvantulehdus pääsin.
Aluksi olin topakasti sitä mieltä, etten syö antibiootteja.
Pelkkä kipulääkitys riittäköön. Aamun mittaan kipu kuitenkin paheni. Lopulta
olisin ollut valmis syömään vaikka pieniä kiviä, kunhan kipu lakkaisi
mahdollisimman pian. Ihan sama, vaikka antibootit tuhoavat suoliston
normaaliflooran. Täysin yhdentekevää, jos antibioottien teho otiittiin olisi
lumelääkkeen luokkaan. Halusin kaiken mahdollisen avun heti.
Ensihätään söin ibuprofeenia 800 mg ja parasetamolia 1 g kahdeksan tunnin välein. Tällä kombolla kipu pysyi poissa 5-6 tuntia ja viimeiset 2 tuntia ennen
uutta kipulääkeannosta olivat kärvistelyä. Nyt olen löytänyt optimaalisen
kipulääkityksen: ibuprofeenia 600 mg ja parasetamolia 750 mg kuuden tunnin
välein. Varalle kävin vielä hakemassa orodropsin puuduttavia korvatippoja, jos
kipu yltyisi ennen kuin voisin ottaa uuden kipulääkesatsin suun kautta. Lisäsin
lääkitykseen vielä limakalvoja supistavan Duactin siinä toivossa, että se
avaisi korvatorvia ja mätä pääsisi sitä kautta valumaan välikorvasta nieluun.
Toivotaan, että tämä menee mahdollisimman pian ohi ja pääsen
taas treenaamaan. Selkeä tauti, nyt ei tarvitse miettiä, voisiko ihan vähän
treenata. Ei voi ja sillä sipuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti