Valmentajalta tuli uudet ruokavalio-ohjeet. Ihan perussettiä sillä puolella: 3-5 ateriaa päivässä, kasvikset, marjat, hedelmät, lepo, riittävästi vettä, rajoitetusti herkkuja. Sillä painon pitäisi pudota. Ja toki putoaakin.
Välillä vaan tuskastun painonpudotuksen hitauteen. Haaveilen, että lähtisi edes se puoli kiloa viikossa. Sitten plärään kalenteria ja laskeskelen missä painossa voisin sillä tahdilla olla vaikka jouluun mennessä (8 kiloa kevyempi).
Tosiasiat ovat kuitenkin tosiasioita. Painoni tippuu hitaasti, hitaammin kuin puolikiloa viikossa. Ja tämä on hyväksyttävä koska en halua olla millään kitukuurilla, enkä halua olla ollenkaan nälissäni. Haluan, että minulla riittää energiaa urheiluun ja liikunnasta palautumiseen.
Herkut ovat kompastuskiveni. Niistä tuntuu olevan todella vaikea luopua tai niiden nauttimista rajoittaa muutamaan päivään viikossa. Jos makeaa kotona on, niin usein myös syön sitä. Nyt olen oppinut pysäyttämään itseni ennen herkkujen syömistä ja puntaroimaan tarvitsenko oikeasti sokeria juuri nyt vai voisinko hoitaa tilanteen ja tunteen jollain muulla tavalla. Tämä auttaa osaltaan.
Lisäksi olen pitänyt raatorehellistä ruokapäiväkirjaa. Tavoitteeni ruokapäivänkirjan suhteen ovat:
a) Pitää sitä joka päivä,
b) Tehdä se täysin rehellisesti kaikki suupalat raportoiden,
c) Syödä maksimissaan sen verran kuin kulutan, mielellään hieman alle.
Näillä mennään, niin kuin monesti ennenkin. Kyllä paino taas lopulta tipahtaa puolisen kiloa. Nyt on otettava päivä kerrallaan ja nautittava matkasta. Muistuteltava itseään, että hitaasti hyvä tulee ja nyt on kyse loppuelämästä, ei mistään pikasprintistä, jossa nopein palkitaan. Tässä lajissa sitkein palkitaan.
Ja mikäpä hätä tässä on, Pierre-Auguste Renoirin mielestä mun kroppa olisi olut ihana vuonna 1881 :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti