-Hei, haen suklaa palan ennen kuin menen kauppaan.
- Ei, nyt en hae suklaata. Nyt opetelen syömään vain ruoka-aikoina.
- No ok, mut sit kaupasta joku pikku herkku.
- Ei. Nyt en kaupastakaan ota mitään pikku herkkua. Ruoka on ihan just, kunhan riisit kiehuu...
- Ruuan päälle vois kyllä nyt ottaa palan suklaata.
- Ei. Se on Juuson suklaa. Mä en nyt ota siitä yhtään palaa.
- Edes yksi pala? Pliis? Yhdessä palassa on ihan naurettavan vähän kaloreita. Ei laihis siihen kaadu.
- Ei, kun nyt mä opettelen olemaan jatkuvasti herkuttelematta.
- Mä oon tosi väsynyt. Mä ansaitsen yhden palan suklaata.
- Niin. Olen väsynyt. Mun pitäisi ottaa pikku torkut. Suklaa ei korjaa tilannetta. Opetellaanpa saman tien hoitamaan väsymyskin ilman herkkuja.
- No nyt kun tulin tänne keittiöön antamaan lapselle vettä, niin se suklaahan ois ihan tossa lähellä.
- Ei.
- Edes yksi chilipähkinä?
- Ei. Se ei edistä terveyttäni. Ei ole totta, että tarvitsen sellaista nyt. Sen syöminen ei tue painonhallintapyrkimyksiäni. Voisinko nyt lopettaa ruinaamisen. Ei joka kerta kun menen keittiöön tarvitse syödä jotain!
Ja sitten paljon paljon tsemppipuhetta itselleni siitä, kuinka nyt opettelen uutta tapaa. Nyt suklaan kutsu on voimakas, koska olen antanut sille usein periksi. Mutta mitä useammin kieltäydyn, sen heikommaksi suklaan seireeni laulu käy. Toivoo hän ja käy voittajana sänkyyn. Suklaa 0 - Outi 1!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti