Kello kuusi illalla oli minun treenivuoroni alku. Olin siihen mennessä ulkoillut pikku-ukkojeni kanssa kuusi tuntia, pessyt kolme koneellista pyykkiä, käynyt kaupassa ja kokannut päivällisen. Kuntosalia enemmän olisin halunnut hautautua miehen kylkeen kirjaa lukemaan loppu illaksi.
Vielä salin pihassakin nukutti niin, että istuin autossa hetken silmät kiinni. Vaan onneksi menin kuntoilemaan. Hyvä treeni tuli tehtyä. Rutiinia alkaa olla jo sen verran, että se vie alkuväsymyksen yli ja sitten keho onkin jo hereillä, hikoileva ja onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti