Painonpudotushaaste kirjan ensimmäinen avain käsittelee sisäistä
puhettamme. Niitä asioita, joita kerromme itsellemme itsestämme ja ympäröivästä
maailmasta. Ne muodostavat meille totuuden riippumatta siitä mikä mahdollisesti
olisi objektiivinen todellisuus. Sisäisessä puheessa voi olla vääristymiä,
jotka edesauttavat lihavana pysymistä ja estävät laihtumista. Kirjassa on
harjoitteita, joilla saa esiin sisäistä puhettaan.
Muutamia omia lihavuusvääristymiä sisäisessä puheessani ovat:
”En voi nähdä nälkää, tulen siitä kiukkuiseksi ja
kykenemättömäksi toimimaan järkevästi.”
”Kun syön yhden palan, voin saman tien syödä koko kakun.
Kaikki on jo menetetty.”
”En halua olla (ikuisesti) ilman herkkuja.”
”Mässäily on mahtavaa!”
”Muut saavat syödä kuin hevoset ja ovat silti laihoja.”`
”En jaksa pitää ruokapäiväkirjaa kahta viikkoa pidempään”
Dr Phil kehottaa kysymään jokaisen uskomuksen kohdalla neljä
kysymystä.
1.
Onko väite totta?
2.
Palveleeko se etuani?
3.
Edistääkö ja suojaako väite terveyttäni?
4.
Auttaako väite minua painonhallinta
pyrkimyksessäni?
Ei ole totta, etten voisi nähdä nälkää. Toisinaan esimerkiksi
töissä en ehdi syömään ja olen hyvinkin nälkäinen, mutta pystyn silti olemaan
ystävällinen ja toimimaan järkevästi. Väite joutaa roskakoppaan. Tarvittaessa
voin olla hetken aikaa nälissäni.
Yhdessä kakkupalassa on toki paljon kaloreita, mutta kaikki
ei ole suinkaan silloin vielä menetetty. Koko kakussa on vielä enemmän kaloreita.
Koko kakun syöminen on itsetuhoista käytöstä, joka ei palvele etujani, ei
edistä terveyttäni, eikä auta minua painonhallintapyrkimyksissäni. Voin
tosinaan syödä yhden kakkupalan hitaasti nautiskellen, eikä minun siitä kannata
vaipua epätoivoon.
En halua olla ilman herkkuja. En halua olla ilman herkkuja.
En halua olla ilman herkkuja. No tämä on ihan totta. En halua olla ilman
herkkuja. Väite palvelee etuani vain sillä tasolla, että se antaa minulle tekosyyn
pysyä lihavana. ”Olen mieluummin lihava ja onnellinen herkkuja suussa”. Väitä
ei edistä tai suojaa terveyttäni, eikä se auta minua painonhallintapyrkimyksissäni.
Mielenkiintoinen on myös yhdistämäni herkut=onni. Herkut nostavat aivojen
serotoniini tasoa ja aktivoivat parasympaattista hermosta, eli rentouttavat.
Mutta ehkäpä nämä olisi saavutettavissa jollain muullakin keinolla? Ja
edistääkseni terveyttäni minun on nyt opeteltava olemaan ilman päivittäisiä sokerisia
herkkuja. Voin palkita ja rentouttaa itseni muulla tavoin.
Mässäily on mahtavaa väite menee yllä olevaan paljolti. Totta,
muttei suojaa terveyttäni eikä edistä painonhallintaa. Kunnon mässäilyä onneksi
tapahtuu lähinnä seurassa ja voin opetella seurustelemaan enemmän ja syömään
vähemmän. Usein olenkin onnistunut painottamaan asiat oikein päin. Tämä on
selkeästi myös oppimisprosessi. Tapaaminen
ystävien kanssa on aivan yhtä hauska vaikken söisikään itseäni koomaan siinä
ohessa.
Kyllä useiden laihojen ihmisten
täytyy vahtia syömisiään. Eräs laiha ystäväni kieltäytyi kutsusta jäätelölle,
koska hän oli jo syönyt sinä päivänä yhden herkun. Kerran tuputin toiselle laiheliinille
konvehtia, hän otti sen mutta jätti lautaselleen syömättä. Eikä sillä vaikka
muut saisivatkin syödä kuin hevoset, minun täytyy syödä vähemmän jos haluan
olla laiha. En elä, en liho, enkä laihdu kenenkään muun kehossa kuin omassani.
Ruokapäiväkirjan pito. Ei ole totta etten jaksaisi pitää sitä kahta
viikkoa pidempään. Ihan varmasti jaksan. Sehän on kännykässä aina mukana ja ei
vaadi kuin hetken keskittymisen sillä hetkellä kuin otan ruokaa. Ja pienen
hetken ruokailun jälkeen kun kirjaan syödyt ruuat.
P.S. Dr Phil ei toki kutsu asiaa Bullshit Bingoksi vaan "Avain yksi: Oikea ajattelu".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti