Vuosia sitten luin Johanna Rusasen haastattelua, jossa hän sanoi: "Lihoo sitä hyvälläkin ruualla!"
Lause on jäänyt mukaani elämään ja sitä koitan toteuttaa. Jos joku ruoka on pahaa, jätän sen syömättä. Tai jos minulla on kova nälkä, niin syön vain sen verran kuin on nälän vuoksi pakko.
Minulla ei ole mitään tunnontuskia heittää ruokaa roskiin. Varsinkin kahviloissa ja ravintoloissa, joissa en ole itse voinut vaikuttaa annoskokoon tai ruuan makuun.
Nälkää näkevä ja ilmaston muutoksessa tuhoutuva maailma ei millään tavalla pelastu siitä, että minä olen ylipainoinen ja sairas, koska yritän väkisin syödä lautaseni tyhjäksi.
Ammattikokkia tai ravintolahenkilökuntaakaan minulla ei ole mikään tarve miellyttää syömällä lautastani puhtaaksi. Annos on voinut olla iso tai minun nälkäni pieni. Syömättä jättämisessä ei aina edes ole kyse siitä, että ruoka olisi pahaa. Jos tarjoilija asiaa kysyy, enkä halua alkaa perustella ruuan pahuutta, syytän usein vain liian isoa annosta.
Kavereiden luona syödessä ongelmaan ei onneksi törmää. Pyötään katettu ruoka lon lähes poikkeuksetta hyvää. Kyläpaikoissahan perhe usein valmistaa omia hyväksi kokemiaan bravuureitaan, joita kehtaa tarjota myös vieraille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti