Juoksun vuosipäivä

Facebook sen tiesi kertoa. Tänään on kulunut tasan vuosi siitä kun aloitin juoksemisen.

Jäin kerrasta koukkuun. Olen nauttinut lenkeistä paljon. Juokseminen on vienyt minut ulos ja omien ajatusteni ääreen usein. Pidän lenkkien rauhasta ja hiljaisuudesta, omasta ajastani.

Vuoden varrelle on mahtunut monta unohtumatonta hetkeä.
- Ensimmäinen juoksu yllätys-sateessa, tajusin ettei nykyaikasissa urheiluvermeissä tule silti kylmä. Ne kun eivät pidätä vettä ihon pinnalla.
- Aamulenkit keskuspuistossa yhdessä kettujen kanssa. En ollut tajunnutkaan, että Helsingissä on niin paljon repolaisia, niitä kun ei yleensä päivisin näe.
- Kun ekan kerran huomasin juoksevani kovempaa kuin muut kävelevät.
- Voitin pakkas- ja lumijuoksu pelkoni ja kävin melkoisen kerrospukeutuneena juoksemassa -17 asteen pakkasessa. Ei ollut polulla silloin tungosta.

Olen kehittynyt mutta hitaammin kuin luulin. Luulin, että vuoden harrastettuani juoksisin jo kympin tuntiin ja olisin ehkä juossut jo maratoninkin. Kumpikin on vielä melkoisen kaukana.

Maratonista ehkä juuri ja juuri selviäisin mutta aikaa menisi kuusi tuntia ja jalat olisivat pilalla asfaltilla juoksemisesta. Eli ei kiitos vielä pitkään aikaan.

Kymppiä kohti treenaan. Nyt kesän mittaan kun juoksutreenejä on ollut enemmän on tuloksetkin hiljalleen lähteneet paranemaan. Jospa se vielä sieltä tulee. Ja jos ei tule, niin sitten ei tule. Olen kuitenkin löytänyt uuden rakkaan harrastuksen.