Minulla on tiukkoja mielipiteitä ja suuria tunteita ruuasta. Petyn ja pahoita mieleni, jos koku ruoka on 'väärin', eli vastoin odotuksiani, tehty.
Viimeksi eilen illalla tilasin ravintolassa creme bruleen. Siitä syntyi seuraava fb-päivitys:
"Kyllä minä taas mieleni niin pahoitin kun jälkiruokaa sain. Mikkelin Fransmannissa tilasin Creme Bruleen. Eteeni tuotiin joku mousse jonka päälle oli ripoteltu tummaa sokeria, jota ei ollut edes yritetty paahtaa. OIKEA creme brulee on vanukas (EI MOUSSE!), jonka päällä on poltettu sokerikuori. Yhtään mitään muuta EI saa tarjoilla Creme Bruleenä. Tätä on tapahtunut nyt liian usein eri ravintoloissa. Kohta en uskalla enää tilata creme bruleetä. Ja minä rakastan creme bruleetä. Cher Pere Noel, toisitko minulle polttimen, niin teen jatkossa creme bruleeni oikein ja ihan itse. Kyllä on tässä maailmassa, samperi, pakko tehdä kaikki itse, jos kunnollista haluaa."
On myös muita tunneruokia.
Oikea karjalanpiirakka on leivottu ruiskuoreen, täytetty riisipuurolla ja uitettu paiston jälkeen sulassa voissa. Syödään mahdollisimman tuoreena maidon kanssa sormet rasvasta valuen. Kaikki muu on huijausta. Vaikka saatankin valita kaupan paistopisteeltä evääksi riisi- tai perunapiirakan, ei niillä ole mielestäni mitään tekemistä karjalanpiirakoiden kanssa.
Ranskalainen sipulikeitto vaatii ehdottomasti ruskeaksi paahdetun karamelisoidin sipulin. Siinä paahteisen makeassa syvän täyteläisessä maussahan on koko keiton juju. Kaikki versiot, joissa kehoitetaan välttämään sipulin ruskistamista ovat vääriä. Sipulikeiton ei kuulu maistua sipulilta! Ja jos siihen haluaa krutonki-juusto kuoren, joka ei mielestäni ole välttämätön, niin sen on oltava rapea ja rasvainen. Vettynyt leipä koppuraksi tärvätyn kevytjuuston kanssa ei käy.
Puuro. Ok, saatan hotkaista lounaaksi veteen tehdyn micropuuron pakastemustikoilla ja rypsiöljyllä. Mutta se on tankkausta, ei nautinto. Nautiskelijan puuro on keitetty haudekattilassa hitaasti maitoon.
Kalakukko on aloitettava ympyräleikkauksella päältä ja siitä edetään lastuina pohjaa kohti. Muu on kalakukon pahoinpitelyä. Sitä ehdottomasti ei leikata kuten leipää. Syödään voin kanssa kuumana, haaleana tai kylmänä.
Jälkiruuat ymmärretään ravintoloissa usein väärin. Mitä hienonpi ravintola sen enemmän metsään mennään. Jäätelö kuuluu vain aurinkoisiin kesäpäiviin tai nielutulehdukseen. Ymmärrän kyllä, että se on olemattoman hävikkinsä vuoksi ravintoloiden suosikki, mutta silti, niin tylsää, että leuat menevät haukotuksesta sijoiltaan. Toinen ongelma on makeuden ja rasvan puute. En halua aterin päälle isoa jälkiruokaa mutta haluan että se on tykitetty täyteen sokeria ja rasvaa, niin kuin creme brulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti