Epämukavuuksia

Aamunlenkkillä oli monia epämukavuuksia ja hyvää vauhtia. Oli pimeää. Piti kaivaa kaapista ledivelonauha käsivarteen ja otsalamppu päähän. Otsalamppu ei meinannut pysyä paikoillaan. Oli 12 astetta "lämmintä". Aluksi ei satanut, joten en ottanut lippistä, mutta sitten tietysti kesken matkan alkoi satamaan ja rillien linssit pisaroituivat.

Ennen kaikkea ahdisti ja pelotti, Jätin muksut (7 vuotiaat kaksoset) nukkumaan yksin kotiin. Pelotti, että jos heräävät kun olen lenkillä ja hätääntyvät. Olin kyllä illalla kertonut moneen otteeseen meneväni aamulla lenkille ja sen, etten olisi pitkään poissa. Järjen tasolla tiesin, että muksut tuskin edes heräisivät. Muistin, että illalla olivat lähinnä innoissaan mahdollisuudesta olla yksin kotona. Ja tiedän, että monet 7 vuotiaat selviytyvät ihan itsenäisesti pitkistäkin aamuista yksin kotona.

Eivät onneksi heränneet mutta se ahditus. Äidiksi kasvaminen on näköjään aina uudelleen vaikeaa. Löytää niitä rajoja, jotka ovat vielä turvallisia mutta mahdollisia. Ehkä ensi kerran selviän hieman pienemmällä ahdistuksella. Kiitos ja pelon ja ahdistuksen, sykkeitä ei kuitenkaan tarvinnut houkutella ylös ja vauhti oli mainiota:

Kesto: 20'00 min
Matka: 2,97 km
Keskinopeus: 8.9 km/h, 6'43 min/km 
Max nopeus: 11.7 km/h, 5'07 min/km
Nopein km: 6'21 min
Keskisyke:150 bpm
Max syke: 161 bpm
Kalorit: 275 kcal
PTE: 3,2

Tmän vuoren juurella Nepalissa vietin osan lapsuuttani. 

Nyt ollaan hieman erilaisten "henkisten" vuorien juurella.