Painonpudotushaasteen neljännessä avaimessa käsitellään
ruuan syömistä ja impulssisyömisen hallintaa. Luvussa paneudutaan siihen miten syömme,
miksi syömme ja mitä voisi tehdä muuta kuin syödä. Tuttuun tapaan
luvussa on testejä.
Käyttäytymisen arviointitestissä sain itseni kiinni
seuraavista asioista:
- - Syön suuria ruokamääriä nopeasti
- - Syön jälkiruokaa (jos sitä on tarjolla) vaikka
oloni olisi täysi aterian jälkeen
- - Syön tunteisiini. Stressi ja väsymys suurimpina
laukaisijoina
- - Syön liian nopeasti
- - Antaudun helposti mieliteoilleni
- - Syön tiedostamatta. En keskity syömiseen, enkä
keskity ruuasta nauttimiseen.
Liian nopea ja tiedostamaton syöminen ovat vain pahoja
tapoja. Jälkiruuan syöminen kylläisenä on puhdasta hedonismia, sen tarkoitus on
vain tuottaa mielihyvää. Tunnesyömisen palkintona on virkistyminen jos olen
väsynyt ja kehon rauhoittuminen jos olen stressaantunut tai ahdistunut.
Mieliteoille antautumista usein perustelen ”olen ansainnut sen” fraasilla.
Niin, olen ansainnut minkä? Nurkan takaa hiipivän diabeteksen palkinnoksi
rankasta päivästä?
Päästäkseni eroon vääristä syömistottumuksistani minun on
korvattava ne uusilla tavoilla jotka eivät sovi yhteen syömisen kanssa. Syömismieliteon ilmaantuessa minun on ryhdyttävä
toimeen joka on välittömästi käytettävissä ja jonka aikana en voi syödä.
Tällaisia toimia minulle voisivat olla: lukeminen, ompelu, lasten kanssa
pelaaminen/ulkoilu, siivous, musiikin kuuntelu, päiväkirjan kirjoitus, netin
selailu, elokuvat, nukkuminen, postin läpikäyminen, hampaiden pesu, kävelylenkki. Tällä sijaistekemisellä huijaan aivojani sen aikaa, että syömismielihalu menee
ohi.
Syömisimpulssi hetkiä tulee 4-7 kappaletta päivän aikana.
Hetket voi yrittää jo etukäteen tunnistaa ja muuttaa käyttäytymistään, niin
ettei koko hetkeä pääse alun alkaen muodostumaan. Minulle syömis-impulsseja
aiheuttavat: Kotona saatavilla olevat herkut (Ratkaisu: Älä osta niitä kaupasta
kotiin). Väsymys (R: mene nukkumaan/rentoudu kuuntelemalla musiikkia). Ilta ja
ns ”oma aika” jolloin ”palkitsen” itseäni syömisellä (R: Pese hampaat , ”sulje" keittiö ja vietä ilta muissa toimissa ).
Opettelen myös muutamaan syömistyyliäni niin, että tulen
kylläiseksi pienemmästä ruokamäärästä. Yksi ongelmani on liian nopea syöminen.
Ehdin syödä paljon, ennen kuin aivoni hiffaavat, että ei ole enää nälkä.
Dr Phil antaa syömisen hidastamiseen useita hyviä ohjeita, joista tässä
itselleni käyttökelpoisimmat: Ota pieniä suullisia. Pureskele huolellisesti.
Keskity ruuan makuun. Syö suu täysin tyhjäksi ennen uutta haarukallista.
Syöminen olisi myös syytä keskittää vain yhteen paikkaan
kodissa, minun tapauksessani ruokapöydän ääreen ja silloin kun syön, keskityn
vain syömiseen, hitaaseen syömiseen. Juhliin ja kutsuillekin Dr Philitä löytyy täsmäohjeet: Syö vähäkalorista ruokaa
ennen juhlia. Keskity ihmisiin ja seurusteluun, älä ruokaan. Asetu
mahdollisimman kauas ruuasta ja tarjoilupöydästä.
Olen käyttänyt ruokaa palkintona ja rentoutumiskeinona. Nyt
kun se on loppu, on palkinnon löydyttävä muualta. Liikunta toimii minulle
hyvin, pidän siitä ja sen rentouttaa. Sen suoma oma aika on minulle palkinto.
Musiikin kuuntelu laskee stressitasoa. Tätä olen käyttänyt menestyksekkäästi
useita kertoja, joskus myös kesken työpäivän. Siivous, niin tyydyttävää nähdä
heti työnsä tulos.
Tiivistettynä:
- Hidasta, tietoista syömistä ruokapöydän ääressä silloin kun
syön.
- Korvaavaa tekemistä syömisimpulssin iskiessä.
- Palkinnot kalorittomista lähteistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti