Sielu ja sydän mukana treeneissä

Viikko sitten saavuin valmennukseen mieli myllerryksessä, oli asioita pohdittavana sarjassa muu elämä. Treeneistä ei meinannut tulla mitään. Oli vaikea keskittyä, hankala omaksua uutta. Huimasi. Painot tuntuivat raskailta ja hymyily oli väkinäistä. Sielu ja sydän olivat muualla ja siksi keho ei voinut toimia. Hävetti, niin heikkoa esitystä en ollut varmaan vielä koskaan tehnyt.

Tämän viikon valmennukseen valmistauduin paremmin. Söin riittävästi ennen treeniä. Päätin, että keskityn urheiluun, mikään murehtimani asia ei edistyisi miettimällä sitä kuntosalilla. Ja kappas, heti sujui paremmin. Opin uutta ja rauta nousi. Sielu virkistyi. 

Seuraavat viikot vielä treenirintama on toissijainen. Mutta silloin kun urheilen aion pakottaa sielun ja sydämen mukaan. Aivottomassa treenaamisessa ei ole mitään järkeä.