keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Antaa himon yltyä

Isälläni oli tapana sanoa: "Antaa himon yltyä" kun jokin suorite odotti tekemistään muttei hänellä ollut aikomustakaan (juuri sillä hetkellä) tarttua toimeen. Minä olen nyt liikunnan suhteen antaa himon yltyä vaiheessa. Jo keskiviikko, enkä ole muuta tehnyt kuin kävellyt.

Osittain, mutta vain osittain, syynä on aikataulut. Maanantaina tein 10 tuntisen työpäivän. Tiistain työpäivän jälkeen olin poikein kanssa pulkkamäessä, eikä ulkoilu sen jälkeen huvittanut. Tänään olen vierastellut lunta ja pakkasta. Huomenna suuntaamme työpäivän jälkeen Savoon. Tekosyitä kaikki tyyni, tiedän kyllä. Voisi liikkua aamulla. Voisi käydä matolla juoksemassa. Voisin jumpata kotona. Tai sitten voisi nyt ihan vain levätä.

Viime vuonna luulin nihkeä joulukuun ja tammikuun liikkumisen johtuneen ylikunnosta. Nyt tiedän, ettei kyse ole siitä, eikä ehkä silloinkaan ollut. Minä olen selkeästi aurinkokennolla varustettu ihminen. Mitä valoisampaa, sitä enemmän virtaa löytyy. Valmentajakin on vielä tämän viikon lomalla, ensi viikoksi tullee uudet treeniohjelmat. Minä ajattelin ihan nyt vain levätä. Keho sitä tuntuu kaipaavan ja huomaan, että mielellekin on tehnyt hyvää olla hetki ihan hissuksiin. Kaikenlaisia uusia ajatuksia ja ideoita on ehtinyt tulla päähän ja vanhoja ajatuksia jatkojalostua. Juuri hyvään saumaan vuoden vaihteeseen.

Että antaa nyt himon yltyä. Jos tuntuu siltä, saatan jumppailla kotona vähän. Tai pyörähtää kuntosalilla, uimahallissa tai lenkkipolulla. Mutta tänään tai tällä viikolla, en vielä tee mitään väkisin. Tiedän,  että se himo ja liikunnan ilo ja riemu on siellä. Joskus sitä vain tarvitsee tauon, oli asia kuinka hieno hyvänsä.

Auguste Rodinin veistos "Le Penseur" 
"Ajattelija"



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti