Pienet teot, suuret vaikutukset

Joitakin vuosia sitten silloinen ratsastuksen opettajani oli kauhuissaan. Hän oli huomannut vasemman pakaransa olevan isompi kuin oikean. Syyllisenä hän piti sitä tosiasiaa, että vasen pakara sai enemmän treeniä, kun hevosen selkään noustiin aina vasemmalla jalalla ponnistaen. Tunnollinen opettaja piti toki huolen myös meidän oppilaiden pakaroista ja pakotti meidät jonkin aikaa nousemaan hevosen selkään oikealta puolelta. Minusta toimi tuntui liioitellulta. Ammattilainen nousee hevosen selkään useita kertoja päivässä. Hyväksyn, että hänen pakaransa voivat olla sen vuoksi eriparia. Mutta tällainen täti-harrastaja nousee hevosen selkään ehkäpä noin 50 kertaa vuodessa. En uskonut sillä olevan mitään vaikutusta asiaan, vaikka olen jo 30 vuotta tehnyt tuon liikkeen kerran viikossa.

Valmennuksen aikana, nyt vuoden mittaan, aina silloin tällöin valkku teettää minulla liikkuvuus-, kehonhallinta- ja lihastasapainoharjoituksia. Yllätyksekseni vasen pakarani on vahvempi kuin oikea. Muuten oikea puoli kehostani on hitusen dominantimpi sekä voimaltaan että liikkuvuudeltaan. Eli niinkin pienellä teolla, kuin kerran viikossa tapahtuvalla ponnistuksella hevosen selkään, on vaikutusta lihaskuntoon, kun teko on toistuva.

Tämä on kirkastanut sielussani arkiliikunnan arvoa. Minun kannattaa ottaa portaat hissin sijaan. Se ei aiheuta kuin pienen sykkeen nousun. Eikä se pahemmin tunnu lihaksissa. Mutta pitkällä tähtäimellä sillä täytyy olla vaikutusta reisien, pakaroiden ja vatsalihasten kuntoon. Portaita tulee kuitenkin noustua pari kerrosväliä useita kertoja päivässä. Siitä kumuloituu äkkiä viikkoon satoja noustuja rappusia. Vuositasolla puhutaan jo tuhansista, ehkäpä kymmenistä tuhansista toistoista. Jos 50 toistoa vuodessa näkyy kehossani, niin tuhansien toistojen täytyy näkyä vielä enemmän.

Portaiden hohtoa ei yhtään himmennä se tosiasia, että useita erilähteistä olen lukenut, kuinka jos aina valitsee portaat hissinsijaan, niin polttaa vuodessa kaloreita parin ylimääräisen rasvakilon verran.