Näin minusta tuli juoksija

En ole koskaan ollut juoksija. Muistan koulun liikuntatunneilta cooperit ja 1500 m juoksut. Ne olivat
pelkkää tuskaa ja epäonnistumista. Hengitys salpautui, maitohapot hyökkäsivät jalkoihin heti parin minuutin jälkeen. Kylkeen pisti. Ja tulos oli kaikesta vilpittömästä yrittämisestä huolimatta surkea, eikä sitä voinut mitenkään piilotella.

Aikuisiällä yritin juosta muutamaan otteeseen. Kerran asetin tavoitteeksi, että juoksen kunnes kodin viereinen kahden kilometrin lenkki sujuu koko matkan juosten. Ostin lenkkarit. Lähdin lenkkipolulle. Juoksi kaksi kilometriä kertarykäisyllä. Tavoite oli saavutettu. Ripustin lenkkarit naulaan. Lasten syntymän jälkeen asetin saman tavoitteen. Juoksin kuukauden ajan kunnes pystyin juoksemaan tuon 2 km lenkin kokonaan. Tavoite oli jälleen saavutettu. Mitään juoksuintoa tai euforiaa ei näihin kokeiluihin liittynyt.

Parin kuukauden lihaskunto- ja kävelytreenien jälkeen heinäkuussa 2015 valmentaja totesi seuraavan treenin olevan juoksemista. Ihan pissisukassa menin siihen valmennukseen. Jännitti ja pelotti. Mielessä kummittelivat kaikki epäonnistuneet juoksuyritykset.

Lähdimme juoksemaan. Vilkaisin taakseni, mihin se valmentaja jäi? Jouduin heti hiljentämään tahtia. Aha, tällaista hissuttelujuoksua siis. Näin en ollutkaan koskaan ennen juossut. Mikäpä siinä. Hengitys ei salpautunut. Kylkeen ei pistänyt. Jalat eivät menneet heti hapoille. Jalkojen lihakset toki ihmettelivät, että: "hei muija, mitä sä nyt puuhaat?!" Mutta kaikki oli hyvin. Väliin lyhyitä pätkiä kävellen. Ja taivaalinen valo laskeutui päälleni. Olin kerrasta koukussa.

Juokseminen olikin kivaa. Olin ihan fiiliksissa siitä, että ylipäätään pystyin juoksemaan. Olin onnellinen, ettei  juokseminen sattunut mihinkään. Jalat tottelivat ja tottuvat iskutukseen. Happikulki.
Aluksi juoksin niin hitaasti, että kaikki mummotkin menivät pikkukoiriensa kanssa kävellen ohi. Mutta minä juoksin ja nautin. Pidempiä aikoja, kasvavia kilometrimääriä. Minusta tuli juoksija.

Nykyään rakastan juoksemista. Saan olla luonnossa, kuunnella aamujen hiljaisuutta tai katsella laskevaa aurinkoa. Antaa ajatusten tulla ja mennä. Askellus on kevyttä ja helpoa. Usemmiten juoksu tuntuu yhtä kevyeltä kuin kävely. Enää ei tarvitse jalkoja erikseen muistuttaa, että nyt juostaan.
Olen jälkikäteen miettinyt miksi nyt jäin koukkuun. Löydän siihen useita syitä. Keskivartalonlihakset olivat noin kahden kuukauden treenin jälkeen kunnossa. Pystyin vaivatta säilyttämään hyvän juoksuasennon. Olin kävellyt paljon pohjalle. Juoksun aloittanimen todella hi-taas-ti juosten oli tärkeää. Siitä syntyi myönteinen tunne, minä pystyn, osaan ja voin. Hei, katsokaa kaikki, minä juoksen!

Viikkoraportti 7

Paino tänään 81.2kg, +/- 0kg viikossa, - 1,8 kg alusta.

Tukholmasta toin tuliaisina +1kg painoa. Arkiviikon ruokailut meni ihan siististi. Sainkin juuri sen tuliaiskilon tiputeltua heti pois. Siihenkin olen tyytyväinen. Valmentajan ohje ruokailuihin oli, ylläri-pylläri, rajoittaa herkkuja.

Viikon toteutuneet treenit:

Ma Lepo
Ti   Valmennus
Ke Juoksu pk 5km
To Ratsastus
Pe  Lepo
La  Lepo
Su Perusvoima

Viikon positiiviset: 

Perusvoimatreeneissä huomasin, että 2*8kg kuulat on todellakin liian kevyet rinnallevetoon vaikka halusinkin treenata vain 80% teholla. 

Keskiviikkona olisi todella tehnyt mieli juosta kymppi. Oli kevyttä ja kivaa juosta. Nelosen kohdalla tähyilin jo kympin reitin suuntaan mutta sitten kurkkuun juuttunut limapallero palautti toipilasrealiteetteihin ja suuntasin kotiin vaikka sielua kirvelikin.

Viikon haaste: Nuha edelleen jatkuu pienesti taustalla ja siksi en uskalla vetää ihan piipputreenejä. Flunssan huomasi kyllä perjantai aamuna, harvoin on lepopäivä tuntunut niin hyvältä ajatukselta kuin perjantaina. Lauantaina olisin ollut treenikunnossa mutta sosiaalinen elämä vie treeneistä voiton. Kai neljä tuntia siivousta käy jonkinlaisesti pk-kuntoilusta?

Milloin liikkeelle flunssan jälkeen?

Vitsinä voisi sanoa, että lääkäreistä patologit eivät lähde liikkeelle ennen kuin ovat täysin terveitä. He kun näkevät työssään ne liian aikaisin liikkeelle lähtenee sydänlihastulehduksen tappamat. Todella on olemassa riski, että jos liikkuu liian aikaisin flunssan aikana/jälkeen, niin voi saada sydänlihastulehduksen. Yliampuvin virallinen suositus, jonka olen nähnyt, on väittänyt, että flunssan jälkeen pitää levätä yhtä monta päivää, kun on ollut kipeänä. Eli ensin on kaksi viikkoa flunssassa ja sitten lepää kaksi viikkoa terveenä. Ei kiitos. Milloin sitä ihminen Suomen talvessa sitten liikkuisi. Olisi yhtä pienessä nuhassa olemista ja siitä toipumista koko talvi.

Itsellä on muutama nyrkkisääntö asiaan. Ja tämä koskee sitten vain minua. Muut puolestani levätköön kunnes ovat täysin terveitä. En koskaan urheile kuumeisena. En koskaan urheile, jos on pitänyt ottaa särkylääkettä. Kun urheilen kipeänä, kuuntelen ja kunnioita sykkeitä. En tee maksimisyketreenejä. On ihan selvää, että sykkeet nousevat tavallista herkemmin. Pitää vain urheilla tavallista rauhallisemmin. Urheilen pienessä yskässä ja nuhassa aivan hyvin.  

Viime viikon treenit jätin kokonaan välistä. Joka päivä tuli räkää kuin monsuunisadetta ja pystyssä (lue töissä) oleminen vaati ibuprofeenia onnistuakseen. Sunnuntaina olo oli sen verran kohentunut, etten enää tarvinnut lääkkeitä ja uskaltauduin juoksemaan rauhallisesti 3 km. Pidin sykkeet alle 135 bpm ja lopetin lenkin 3 km kohdalle, kun sykkeet lähtivät nousuun. Maanantaina kävelin töihin 4 km. Eilen valmennuksessa teimme kevennetyn treenin, jossa oli aina 20s töitä 10 s taukoa ja 4 minuutin välein 1 min taukoa. Tänään kävin juoksemassa kevyen viisi kilometriä. Sykkeet pysyivät kurissa ja haaveilin jo hetken lenkin pidentämisestä kymmeneen kilometriin, kunnes kurkkuun noussut limapallero muistutti, että olen vielä toipilas. Kurvasin kiltisti kotiin, vaikka sielua hieman kirpaisikin.

Pieni nuha on edelleen. Parantumaan päin kuitenkin. Onnellista kaltaiselleni endorfiininarkkarille on kuitenkin se, ettei tarvitse odottaa  nuhan totaalista loppumista ennen kuin pääsee liikkeelle.

Viikkoraportti 6

Viikon pääteema oli nuha, joka piti harjoittelun minimissä. Lähinnä työmatkoja kävelin 4-6km päivässä. Sunnuntaina uskaltauduin pienelle lenkille hitaasti hölköttelemään 3,5 km 131 bpm keskisykkeellä.

Arkiviikon ruokailut olivat mallissaan ja paino perjantaina 81,2kg. (-0,3kg viikossa, -1,8kg alusta).

Ruotsinristeilyn syömiset eivät menneet erityisen överiksi, mutta pienetkin purot tuovat nopeasti kaloreita kasaan. Saattaa ensi viikko mennä ruotsin tuliaisia sulatellessa.

Viikon paras löytö oli nenäkannu. Torstain ja perjantain välisenä yönä alkoi sattua vasempaan poskionteloon. Hädissäni kaivoin kaapista mieheni nenäkannun ja aloin sillä huuhtoa räkää pois.  Hämmästyksekseni onnistuin. Viikonlopun yli meni kannutellessa ja olo on selkeästi parempi.

Viikkoraportti 5

Paino tänään 81.5 kg. -0,1 kg viikossa, -1,5 kg alusta.

Pyysin valmentajaa hieman tarkastamaan ruokavaliotani. Saa nähdä millainen ehdotus sieltä tulee. Nyt syön noin 2000 kcal lepopäivinä ja noin 2500 kcal treenipäivinä. Myös ruokavalion laadussa on parantamisen varaa, tällä hetkellä menee vähänlaisesti proteiinia ja runsaasti hiilihydraatteja. Paino on nyt pitkään ollut paikoillaan, arvelen syöväni nyt sen verran kuin kulutan,

Tiistaina olin väsynyt valvottuani kipeän lapsen kanssa yön, joten lenkin sijasta menin päiväunille. Keskiviikkona valmennuksessa tein leuanvetoja (kuminauhalla avustetusti), etukyykkyjä tangolla, punnerruksia, ja kahvakuulalla rinnalleveto ja työntö 16 kg kuulalla. Kolme kierrosta, ensimmäisessä kierroksessa 21 toistoa, toisessa 15 toista ja viimeisessä 9 toistoa. Kyllä selkälihaksissa seuraavana päivänä tiesi treenanneensa. Torstaina ratsastus. To-pe välisenä yönä tulin rytinällä kipeäksi. Kurkkukipua ja nenä ihan tukossa.

Viikonloppu onkin mennyt lepäillessä ja buranan voimin. Harmittaa, kun olisi niiiiiiin hyvät juoksusäät. Ei kyllä mitään toivoa juoksemisesta. Hyvä kun henki kulkee istuessa. Että sikäli helppo valinta, ettei kipeänä juokse,

Juoksumaisemia

Talvella juoksin kännykän kanssa. Talvijuoksutakissani sattui olemaan tasku, johon kännykkä mahtui. Nyt kesän tullen juoksen jälleen ilman kännykkää, sillä kevyemmässä juoksuvarustuksessani ei ole tarpeeksi isoa taskua puhelimelle. Tässä muutamia fiiliskuvia napattuina aamulenkeiltä.

Mannerheimintie aamulla ennen ruuhkaa. 

Jääkelin vuoksi polut olivat juoksukelvottomia ja tein vetoja sulalla jalkakäytävällä.

Töölön lahti työmatkakävelyltä.

Talven juoksuvarustus. Otsalamppu ja led-valoheijastin.

Naiselle, joka juoksee omia polkujaan. (Tai ainakin valaisemattomia hiekkateitä.)

Seurasaarenselkä aamun ja yön rajalta.

Here comes the sun!

Viikkoraportti 4 ja kuukauden yhteenveto

Paino tänään 81.6kg. -1.4kg alusta ja +0.1kg viikossa.

Vappu näkyy painossa. Ihan ei kyllä pysynyt kalorit hallinnassa vapun yli.

Viikon liikunnat:

Ma Lepo

Ti Valmennus, painonnosto työntöjä

Ke Juoksu 6 km, vk.

To Ratsastus

Pe Lepo

La Juoksu 13 km, pk.

Su Kotijumppa, yksi kierros.

Viikon positiiviset:

Juoksu rullaa hyvin. Juostessa sää on jo ihanan kesäinen, aurinkoinen, tuuleton ja KUUMA!

Viikon haaste:

Mustelmat työntö harjoituksista aiheuttivat pukeutumisproblematiikkaa töihin. Ja sunnuntaina olisi ehkä voinut ihan suosiolla vain levätä. Vaikkei krapulaa ollutkaan, niin vappuaaton valvominen näkyi väsymyksenä koko päivän.

Tässä melkoisen väsynyt vapun juhlija palaamassa kotiin.

Kuukauden yhteenvetona voisi todeta treenien kulkeneen hyvin. Viime viikkoina varsinkin juoksuun on löytynyt uusia vaihteita (lue lisää nopeutta ja pidempiä matkoja). Paino juuri ja juuri tavoitteessa eli -1,4kg kuuakuden aikana. 

Tavoiteet toukokuulle:

Painoa 1.5-2 kg pois. Säilyttää maltti syömissä tulevalla Ruotsin risteilyllä. Lisätä pitkän lenkkin pituutta 14-15 kilometriin.