Origamikakkua himotuksiin

En aio lopettaa herkkujen syömistä. En aio lopettaa sitä nyt laihdutuksen aikana, enkä aikana laihdutuksen jälkeen. Pidän sokerin ja rasvan yhdistelmästä todella paljon. Lettu, mansikkahillo ja kermavaahtoa. Mokkapala ja lasi maitoa. Mansikka bebe ja kuppi teetä. Fazerin sininen. You name it, i’ll eat it J Olen myös huomannut, että kieltäytymisen ehdottomuus saa mieleni askaroimaan herkku-visioissa vain entistä tarmokkaammin.

Origamikakkuja. Kuva täältä.

Toivon kuitenkin, että oppisin nauttimaan herkuista herkkuina. Erityisinä hetkinä ja annokseeni keskittyen. Kohtuudella, että yksi annos riittäisi. Toivon, että söisin nälkääni oikeaa terveellistä ruokaa.  Ja toivon, että silloin kun syön herkkuja sillä olisi oikeasti merkitystä, rentoutuisin ja nauttisin. Sillä sehän on pelkästään typerää syödä jotain joka ei ole hyväksi, niin ettei siitä edes täysin nauti. Pohjimmiltaan tämä on riski-hyötysuhde laskentaa.

Mitäpä siis aion tehdä, etten nappaisi kotimatkalla suklaapatukkaa herkun himooni ja mutustaisi sitä sen kummemmin nauttimatta. Yllättäen siitä samasta kaupasta, josta ostan suklaapatukkani, saa myös terveellisempiä vaihtoehtoja: banaanin, jugurtin, riisipiirakan tai vaikka proteiinipatukan. Mikä vielä hämmästyttävämpää, minulla ei ole välitöntä vaaraa kuolla nälkään, vaikka hetkellisesti olisikin nälkäinen. Joten jos en voi saada nälkääni jotain terveellistä syötävää, on parempi yrittää vain päästä yli herkkujen himoista ja kestää mahdollista nälkää hetki.

Herkkujen toivossa sauhuavia aivoja on onneksi helppo harhauttaa. Voin vilkaista facebookin, etsiä netistä runoja, muistella lempikappaleeni jokaisen säkeistön, tai taitella vaikka lompakossa pyörivistä kuiteista origameja. Kohta voitte seurata liikkeitäni stadissa origameilla viitoitettua polkua pitkin…