Kehonhuoltoa kävellen

Olen treenannut nyt lähes vuoden tavoitteellisesti ja aktiivisesti. En ole käynyt kertaakaan hierojalla. Ei ole tuntunut siltä, että mikään paikka olisi niin jumissa tai kipeä, että se pitäisi hieroa auki. En ole myöskään innokas venyttelyn ystävä. Uskon, että olen välttynyt jumeilta kahdesta syystä: Lämmittely ja kävely.

Jokainen punttiharjoitus ja kahvakuulatreenini alkaa kemppijumpalla ja noin 10 minuutin kevyellä 8kg kuulalla tehdyllä lämmittelyllä. Juoksulenkin ensimmäiset 1-2 kilometriä kuuntelen kehoa tarkasti. Menen todella hitaasti, haistelen tuulta ja päivän kuntoa, katselen pilviä ja annan kehon lämmetä. Usein tossu alkaa rullata vauhdikkaammin ihan itsekseen kahden kilometrin jälkeen.

Todellinen salainen aseeni lihasjumeja huoltamaan on kuitenkin kävely. Kävelen joka aamu töihin edes osan matkasta, minimissään kaksi kilometriä, yleensä neljä tai kuusi kilometriä. Vapaapäivinäkin pyrin kävelemään edes hieman. Pidän kävelystä. Verkkaisen etenemisen johdosta kävellessä ei tarvitse kauheasti kiinnittää huomioita ympäröivään liikenteeseen. On aikaa ajatella ja pohdiskella.

Kävellessä tulen huomaamatta tehneeksi monenlaista hyvää keholleni heti aamusta. Herkistän soluja insuliinille ja saavutan siten pidemmän kylläisyyden ja ehkäisen diabetestä. Kulutan kaloreita. Aivoni saavat valoa ja raitista ilmaa, joista molemmat ehkäisevät masennusta. Verenpaineeni laskee. Lihakset vertyvät hellästi edellisen päivän treeneistä.

Kävelkää, hyvät ihmiset kävelkää. Se on ilmaista fysioterapiaa ja hierontaa, sairauksien ehkäisyä ja hoitoa. Kävely tekee hyvää sielulle ja ruumiille.

Pekka Halosen näkemys Oijustien kävelijöistä.

Kuva täältä