Olen 167 cm pitkä. Painoindeksin mukaan minulle normaali
paino voisi olla mitä tahansa väliltä 51.6 - 69.7kg. Olen melko raskasrakenteinen,
enemmän naisena tyyppiä amatsoni kuin keijukainen. Laihimmallani
aikuiselämässäni olen painanut 60 kiloa, näytin jo melko luisevalta.
Timmeimmilläni olen painanut 63kg, silloin kropassani oli eniten lihasta ja
vähiten rasvaa. Suurimman osan normaali painoista elämääni painoni on
seikkaillut 65-68 kg välissä. Lupaan, etten näyttänyt tuossa painossa
lihavalta!
Minä vuonna 2008, noin 66-67 kiloisena
Ylipainoa minulle kertyi vasta lasten synnyttyä.
Raskauskilot hävisivät muutamassa kuukaudessa synnytyksen jälkeen. Minulle
kertyi kuitenkin univelkaa, ensin vauvavuoden yövalvomiset kaksosten kanssa ja
kaksosten lopulta opittua nukkumaan kunnolla yöt läpeensä, tein väitöskirjaani
öisin. Kompensoin valvomisen aiheuttamaa väsymystä syömällä herkkuja. Söin ja
syön edelleen herkkuja myös herkästi kielteisiin tunteisiin, jokin harmittaa,
ahdistaa tai suututtaa, mutta sokeri lohduttaa!
Tietenkin huomasin, että painoni nousi. Välillä
ponnekkaasti, välillä vähän vasemmalla kädellä yritin laihdutella ylipainoa
pois. Koskaan en päässyt normaalipainoon asti ja aina kilot palasivat kavereiden kera. Perusongelmani ei nimittäin ollut poistunut. Olin tolkuttoman väsynyt ja
herkut pitävät minut päivät pystyssä ja hyvän tuulisena.
Sain väitöskirjani valmiiksi ja väittelin 2013 marraskuussa.
Muistan kuinka onnellinen olin väitöksen jälkeen siitä, ettei enää koskaan
tarvitsisi tehdä öisin töitä. Sain mennä ajoissa nukkumaan ja sain nukkua jopa
8 tuntia putkeen! Paino jatkoi nousemistaan, sokeri ja rasva maistuivat. Olin
ansainnut palkintoni. Muhkeimmillani painoin 92 kiloa!
Kesällä 2014 noin 92 kiloisena
Syksyllä 2014 tunsin levänneeni tarpeeksi ja aloitin
liikkumaan aktiivisesti, saatoin liikkua jopa 10 tuntia viikossa. Paino laski
hieman. Nopeasti annoskoot suurenivat vastaamaan kulutusta ja painonlasku
pysähtyi. Lisäksi tuntui, etten kuntoni kehittynyt. Pyörittelin mielessä
personal trainerin palkkaamista ja etsiskelin sopivia netistä.
Keväällä 2015 tartuin puhelimeen ja palkkasin itselleni
valmentajan. Uskottelin itselleni ja valmentajalle, että halusin vain parempaan
kuntoon fyysisesti, lisää voimaa ja kestävyyttä. En haluaisi pudottaa painoani.
Lopulta jouduin keskustelemaan itseni kanssa vakavasti. Se keskustelu meni
suunnilleen näin:
Outi: ”Etkö halua laihtua?”
Minä: ”En”
Outi: ”Että jos
eteesi ilmestyisi hyvä haltija ja ilmoittaisi, että huomisaamuna heräät
normaali painoisena, niin sinä sanoisit, että mieluummin ei?”
Minä: ”No joo, kyllä se vastaus sitten olisi kyllä.”
Outi: ”Eli haluat laihtua! Pelkäät vain uutta
epäonnistumista, kituliasta dieettiä ja yrittämisen vaivaa. Haloo nainen, olet
juuri palkannut PT:n, joka voi auttaa sinua siinä!”
Minä: ”No näinhän se on. Haluan laihtua.”
Ja sitten minä aloin laihduttaa, ihan uudella tavalla.
Riittävästi syöden. Suunnitelmallisesti liikkuen. Laihduin huhtikuusta 2015
lokakuuhun 2015 mennessä reilun kymmenen kiloa. Painoin lokakuun lopussa
alimmillani 80,3kg. Sitten tuli pimeä syksy ja paino alkoi junnata paikoillaan.
Marraskuussa valmentaja fiksusti puhalsi pelin poikki ja ehdotti, että
unohdetaan laihdutus hetkeksi. Otin ehdotuksen kiitollisuudella vastaan.
Paino
nousi melko pian 82,5 kiloon ja pysyi siinä tänne asti. Tästäkin olen hyvin ylpeä,
painonhallintaa on nimittäin myös se, ettei liho! Nyt kevään mittaan olen taas
käynnistellyt laihduttamista, toistaiseksi varsin vaatimattomin tuloksin. Kilo
pois, kilo takaisin valssia on nyt tanssittu kaksi kuukautta. Mutta nyt tiedän, että onnistun, tänä vuonna tulen pääsemään normaalipainooni. Minulla on siihen
kaikki työkalut, tietämys ja edellytykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti