En aio lopettaa herkkujen syömistä. En aio lopettaa sitä nyt
laihdutuksen aikana, enkä aikana laihdutuksen jälkeen. Pidän sokerin ja rasvan
yhdistelmästä todella paljon. Lettu, mansikkahillo ja kermavaahtoa. Mokkapala
ja lasi maitoa. Mansikka bebe ja kuppi teetä. Fazerin sininen. You name it,
i’ll eat it J
Olen myös huomannut, että kieltäytymisen ehdottomuus saa mieleni askaroimaan
herkku-visioissa vain entistä tarmokkaammin.
Origamikakkuja. Kuva täältä.
Toivon kuitenkin, että oppisin nauttimaan herkuista herkkuina.
Erityisinä hetkinä ja annokseeni keskittyen. Kohtuudella, että yksi annos
riittäisi. Toivon, että söisin nälkääni oikeaa terveellistä ruokaa. Ja toivon, että silloin kun syön herkkuja
sillä olisi oikeasti merkitystä, rentoutuisin ja nauttisin. Sillä sehän on
pelkästään typerää syödä jotain joka ei ole hyväksi, niin ettei siitä edes
täysin nauti. Pohjimmiltaan tämä on riski-hyötysuhde laskentaa.
Mitäpä siis aion tehdä, etten nappaisi kotimatkalla
suklaapatukkaa herkun himooni ja mutustaisi sitä sen kummemmin nauttimatta.
Yllättäen siitä samasta kaupasta, josta ostan suklaapatukkani, saa myös
terveellisempiä vaihtoehtoja: banaanin, jugurtin, riisipiirakan tai vaikka
proteiinipatukan. Mikä vielä hämmästyttävämpää, minulla ei ole välitöntä vaaraa
kuolla nälkään, vaikka hetkellisesti olisikin nälkäinen. Joten jos en voi saada
nälkääni jotain terveellistä syötävää, on parempi yrittää vain päästä yli
herkkujen himoista ja kestää mahdollista nälkää hetki.
Herkkujen toivossa sauhuavia aivoja on onneksi helppo harhauttaa.
Voin vilkaista facebookin, etsiä netistä runoja, muistella lempikappaleeni
jokaisen säkeistön, tai taitella vaikka lompakossa pyörivistä kuiteista
origameja. Kohta voitte seurata liikkeitäni stadissa origameilla viitoitettua
polkua pitkin…
Mulle auttaa se usein, että oikein pysähdyn miettimään, miten paljon sitä herkkua loppujen lopuksi haluan. Miltä se maistuisi ja tuntuisi, yleensä mielikuva on parempi kuin todellisuus, ja mieliteko menee ohi sillä. Tai jos ei, niin sitten se herkku usein tulee syötyä, mutta saattaa jäädä puolikkaaseen, tai jopa eka suupalaan, kun mielikuva vaan on parempi ;-)
VastaaPoistaHyvä idea. Voisi toimia, varsinkin jos saisin itseni vakuuttuneeksi, että minä kyllä TIEDÄN jo miltä jokin maistuu, eikä sitä siksi tarvitse nyt syödä.
Poista