Pidän siivoamisesta. Siinä näkee
heti työnsä jäljen, olkoonkin, että tulos kestää vain hetken. Nautinnollisinta
siivous on silloin, kun talo on tyhjä. On aikaa siivota kiireettä ja
huolellisesti, järjestellä tavarat paikoilleen, pestä lattiat ja pyyhkiä pölyt.
Musiikin voi valita mielensä mukaan ja tuloksesta ehtii nauttia edes teekupin
verran ennen muun perheen paluuta rikospaikalle.
Olen joskus siivonnut sykemittarin kanssa. Sydän ja
verenkiertoelimistön rasitukselta siivous vastaa suunnilleen kävelyä. Eli eipä
ole kummoinen liikuntamuoto. Ja harvoin sitä tulee siivotessa mitään kovin
painavaa nosteltua, joten ei sitä oikein voi voimailutreeninä pitää.
Siivous on kuitenkin mainiota arkiliikuntaa. Yksi suuri
syyllinen nykyiseen lihavuusepidemiaan on arkiliikunnan vähyys. Arkiliikunta
auttaa polttamaan kaloreita. Siivotessa kaloreita kuluu noin 250 kcal tunnissa.
Ei paljon, mutta ainakin meidän lapsiperheessä on tätä iloa tarjolla lähes
loputtomasti. Muutama vuosi sitten kellotin suorituksen, jos halusin pitää
kodin koko ajan tip-top kunnossa, minulta kului viikossa aikaa YKSITOISTA (11)
tuntia siivoukseen. Se on jo 2 750 kcal arvoinen suoritus. Melkein 400
grammaa rasvaa, ihan vain siivoamalla. Sivussa saa puhtaan kodin, jossa
yllätysvieraat eivät koskaan pääse yllättämään.
Tosiasiassa tyydyn nykyään noin seitsemän viikkotunnin
suoritukseen siivouksen saralla. Joo, koti on välillä mulllin mallin, eikä
vessaa tule pestyä kahta kertaa viikossa. Toisaalta kyläilijätkin ovat
enimmäkseen muita lapsiperheitä, sotku ei ole näissä piireissä
mitenkään harvinainen näky. Säästyneellä neljällä tunnilla ehdin kivasti pari
kolme kertaa lenkkipolulle tai kuntosalille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti