Eilen ei olisi huvittanut ihan kauheasti lähteä kävelemään.
Päiväunet olisivat houkutelleet enemmän kuin vaelluskengät. Alkumatka oli
henkisesti yhtä teutarointia. Jos katsoisi kännyä? Missä sitä pitäisi tauon?
Kuinka pitkälle ehtii kolmessa tunnissa? Ai saamari, kenkä hiertää taas oikeaa
nilkkaa.
Kiristelin ja löysytin nauhoja vuorotellen. Kiristäminen
pahensi kipua, löysyttäminen ei merkittävästi helpottanut. Kipu oli kuitenkin
siedettävä. Sovin itseni kanssa, että kännyä saa katsoa 30 minuutin välein 10
min ajan. Ensimmäisen tunnin aikana katsoinkin. Sitten sielu rauhoittui kävelyyn.
Näin aurinkoisen meren. Ajatukset lakkasivat säntäilemästä. Kävelyyn löytyi
rytmi. Vajaan kahden tunnin jälkeen aloin etsiskellä kahvilaa ja löysinkin
sellaisen. Kävin välipalalla ja vessassa.
Tauon jälkeen kenkä hiersi entistä pahemmin. Kävely muuttui
nilkuttamiseksi. Otin kengän kokonaan pois jalasta ja ihmettelin, miten se voi
hiertää, kun ei siinä kohtaan joka hiertää ole kengässä mitään kovaa.
Tehdäkseni hiertävään kohtaan lisää tilaa taittelin kaksinkerroin olleen
vaellussukan varren auki ja Heureka! Hiertäminen loppui, tai ainakin merkittävästi
väheni. Saatoin kävellä lenkkini loppuun. En vieläkään täysin ymmärrä kuinka
sukka voi hiertää, mutta ilmeisesti se todella oli sukka eikä kenkä joka
hiersi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti